– Valmistuin 2009 poliisiopistosta. Silloin oli jo mietteissäni, että olisi kiva päästä ajamaan moottoripyörää työn puitteissa, mutta kun ei voinut tietää mihin päin Suomea pääsee töihin. Toki toiveissa oli jo silloin, että jossakin vaiheessa pääsisi kokeilemaan hommaa, sillä olen mopoiästä asti ajanut kaikenlaisilla moottoripyörillä. Tosin nyt ei ole puoleentoista vuoteen ollut omaa moottoripyörää. Perhehommat rajoittavat aika paljon. Vapaa-ajan vietän mielelläni perheeni parissa. Aina, mutta varsinkin näin keväisin, tulee selailtua Nettimotoa, sillä tavalla pidän ajatusta omasta moottoripyörästä yllä, vanhempi konstaapeli Heikki Laitinen kertoo.
– Vuonna 2012 pääsin suorittamaan moottoripyöräpoliisikurssin. Siellä ajettiin todella paljon hyvin erilaisissa olosuhteissa. Oppia tuli pyörän hallinnan lisäksi teoriapuolelta ja vastaan tuli paljon asioita, joita aikaisemmin ajaessa ei tullut edes ajatelleeksi. Fysiikka oli jatkuvasti kovilla. Siitä lähtien olen toiminut Kuopiossa mp-poliisina. Meitä on täällä Kuopiossa puolisenkymmentä moottoripyöräpoliisia. Käytössämme on kaksi moottoripyörää, eli mitään nimikkopyörää ei kenelläkään ole.
Yleisö suhtautuu yleensä erittäin positiivisesti moottoripyöräpoliiseihin ja haluaa tietenkin tietää pyörästä 'kaiken'.
Ennakointi ja turvaväli tärkeitä
– Kaikille tielläliikkujille, mutta ennenkaikkea motoristeille tärkeintä liikenteessä on ennakointi ja turvaväli. Moottoripyörän ollessa kysymyksessä, turvaväli tulee säilyttää ihan joka suuntaan. Näin saadaan yllättäviin liikenteessä tuleviin tilanteisiin enemmän reagointiaikaa. Tähän yhdistettynä ajotaidon ylläpitäminen, eli keväiset ruosteenpoistot ja ihan peruskatseen käyttö ja pään kääntäminen, näin kyetään ottamaan koko liikenneympäristö hyvin huomioon.
Välinpitämättömyys liikenteessä ihmetyttää. Joku aika sitten kun oli kansainvälinen vuorokauden mittainen tehostettu liikennenopeusvalvonta, josta tiedotettiin hyvissä ajoin ennakkoon, ja jopa tutkien paikat olivat tiedossa, tuntui ettei sillä ollut mitään merkitystä, sen verran paljon ylinopeussakkoja kyseisen vuorokauden aikana kirjoitettiin.
Usein kuulee puolusteltavan, että nopeus oli noussut vain hetkellisesti syystä tai toisesta. Tutkahan mittaa sekä eteen että taakse. Näemme kyllä, missä vaiheessa tiellä liikkuja tutkan huomaa. Tuleepahan testattua jarrujen kunto, mutta silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä. Karkuun on turha lähteä, sillä liikenteen valvonnassa olemme useammalla yksiköllä liikkeellä. Aina ei välttämättä tarvitse lähteä perään, kun edessä on vastaanottaja, tilanteista riippuu kuinka milloinkin toimitaan.
Laitisen ja parin muun kollegan työkalu.
Mukava työ
– Tykkään työstäni todella paljon. Moottoripyöräpoliisin työssä parasta on ihan kaikki. Sääkin on vain asennoitumiskysymys. Kunhan tie on sula, niin olen aina valmis lähtemään ajoon. Toki onnettomuudet, joita valitettavasti näkee paljon, ovat ikäviä ja aina jollakin lailla pysäyttäviä. Itse tilanteessa toimii ammatin vaatimalla tavalla, mutta jälkikäteen miettii, miten tapahtuneet olisivat olleet vältettävissä. Työantaja pitää meistä tässä suhteessa hyvää huolta. Kaikki vakavammat tilanteet puretaan jälkikäteen ja ammattilaisten apua on saatavana tarpeen mukaan.
Mootoripyöräpoliisin ajokausi alkaa aina ruosteenpoistokurssilla. Itse suoritin sen tänä vuonna 18-19.4. Mukana oli motocrossia, matsaa isommilla pyörillä, ajoimme metsäreittejä ja hiekalla sekä taitoajoa. Oikeasti pääsi ajamaan paljon. Mukavaa oli, tykkään kuin hullu puurosta. Paikalla oli huippuopettajat, joiden asenne on innostava. Itselle jää hyvä mieli, jonka jälkeen lähtee mielellään uuteen ajokauteen, kun kunnon ajotuntuma on jälleen saatu haltuun. Ihan huippua.
Kaikille motoristeille tekisi hyvää käydä vuosittain ruosteenpoistokursseilla. Käydä keväällä kokeilemassa jarrutuksia, väistöjä ja kokonaisvaltaista moottoripyörän hallintaa. Tuntuu että Etelä-Suomessa on jo tajuttu ruosteenpoiston merkitys, mutta pohjoisemmassa tullaan ikään kuin C-kasetti-vaiheessa, eli ihan ei nykyajatukset ole vielä saapuneet tänne asti.
On siinä melko monta näppäintä hoidettavana ajon aikana. Ei ihme, jos moottoripyöräpoliisi ei aina ehdi moikkaamaan takaisin.
Ihmiset kiinnostuneita
– Täällä MP-näyttelyssä olen viihtynyt hyvin. Aika on mennyt kuin siivillä. Ihmiset ovat tulleet kyselemään poliisimoottoripyörästä, mutta paljon on kyselty lainsäädännöstä ja ihan tultu juttelemaan arkisesti moottoripyöräilystä. Tuolla tienpäällä liikuttaessakin voi tulla juttelemaan ja vetämään hihasta. Kysymään, jos jokin asia mietityttää tai vaikka vain vaihtamaan kuulumisia miten menee. Meille voi tottakai morjestaa, mutta valitettavasti emme aina voi morjestaa takaisin. Viestintä- ja muut käyttölaitteet ovat paljolti peukaloiden alla, joten joudumme ajamaan kädet ohjaustangolla. Matkamotoristityylinen käsi polvella ajo ei onnistu. Eli ylpeydestä tai minkäänlaisesta ylimielisyydestä ei ole kysymys, kun emme vain aina voi morjestaa takaisin.
Heikki Laitinen suosittelee moottoripyöräpoliisin ammattia myös naisille.
Moottoripyöräpoliisin työtä suosittelen lämpimästi kaikille, sekä miehille että naisille. Kurssiltani valmistui toistaiseksi ainoa naismoottoripyöräpoliisi Taru Niemelä. Hän oli sitkeä sissi. Varmaan vieläkin on turhaa ennakkoluuloa, ettei nainen pärjää moottoripyöräpoliisikokeissa ja moni jättää ehkä sen vuoksi kokeilematta, mutta Taru näytti, että asenne ratkaisee ei sukupuoli.
Aiheesta aiemmin sivuillamme: Suomen ensimmäinen nais-mp-poliisi rohkaisee muitakin naisia pyrkimään alalle
Jos joku epäili, että poliisimoottoripyöriä pidetään lähinnä koristeina, niin kuvasta näkyy, että ne ovat kovassa käytössä.