Alkuvuosina ollessani tarakkaharakkana ihan untuvikko koin kiusallisina, suorastaan ahdistavina ehdotelmat siitä, että opettelisin itse ajamaan. Miksi ihmeessä? Kyydissä oleminen on todella hienoa ja antoisaa. Ei kaikkien, jotka ovat moottoripyörällä matkassa ole pakko ajaa itse, jos ja kun ei halua! Kyydissä ollessa voi kaikessa rauhassa nauttia elostaan. Toki täytyy olla edes jotenkin hereillä, mutta ajatus saa lentää ilman jatkuvaa skarppina oloa, tarvitsematta tarkkailla kuka tai mikä hyppää mistäkin kulmasta eteen.
Lisäksi uskallan väittää, että tarakkaharakat ovat tärkeä osa moottoripyöräilevää yhteisöä. He ovat matkaseurana korvaamattomia heille, jotka matkaseuraa kaipaavat. Tarakkaharakkana saa nauttia "rusinat pullasta" ja viettää leppoisaa prinsessaelämää maiseman vaihtuessa, miksi ihmeessä haluaisin muuttaa mitään?
Voiko pelosta oppia?
Kuten jo aiemmin kerroin, vuosien myötä ajatus alkoi kuitenkin kyteä hitaasti lämmeten. Huomasin, että kiusaantuminen ja ahdistuminen johtuivat pelosta. Pelosta opetella jotain ihan uutta. Pelottavasta muistosta, joka oli jäänyt vahvana mieleeni nuoruuden Mankilla-pusikkoon kokemuksestani. Pidän vauhdista. Olenko rauhoittunut jo tähän ikään mennessä sen verran, että maltan olla kääntämättä hanikat suoraan kaakkoon? Osaanko? Oppisinko? Uskaltaisinko?
Törmäsin Tanssi- ja liiketerapia Aihkun sivuilla Tommi Hellstenin ajatukseen:
"Joskus on niin, että juuri pelkomme osoittaa tien, jota pitäisi ruveta kulkemaan. Tekemällä sitä mikä pelottaa, tulet siksi mikä olet. Ei nimittäin ole sattumaa, että juuri tietyt asiat pelottavat. Sisimpäsi kutsu saattaa olla niissä kuultavissa."
Toisaalta mitä menettäisin, jos opettelisin ajamaan? Ei siitä varmaan haittaakaan olisi. Ajatukset tulivat ja menivät ja kytivät.
Enduron huoltoa Lapissa. Taru Koskinen ja Janne Tervola yötöissä Saariselällä.
Saariselällä tapahtuu
Ollessamme Saariselällä aika tarkalleen kaksi vuotta sitten, näin ryhmän ihmisiä pesemässä Kotarin enduroita. Utelias kun olen, kävin kysymässä mistä he olivat tulossa. Kävi ilmi, että he olivat olleet tarkastamassa ajoreittejä seuraavalla viikolla järjestettävää International Six Nights Enduro-safaria varten. Wow! Kuutena iltana Lapin yöttömässä yössä ajettava enduro-safari, käyttäen poromiesten talvisia kelkkareittejä (ei kuulu jokamiehen oikeuksiin). Safarin järjestää vuosittain Riihimäkeläinen MotoJysky.
Kun Jyri "Jysky" Tengman ehdotti, että lähtisin mukaan kokeilemaan, niin ensimmäistä kertaa elämässäni todellla harmitti sanoa, etten osaa ajaa. Jysky kertoi, että asia oli helpostikin korjattavissa, sillä he järjestävät ajokoulutusta kaltaisilleni kortillisille ajotaidottomille. Niinpä niin. Riihimäelle on matkaa. Lupasin harkita asiaa.
Eka kokeilu
Moottoripyöräyhteisö on hauskan pieni. MP15-näyttelyyn Helsinkiin KTM ja MotoJysky rakensivat koeajoradan, jossa kaikki yli 15-vuotiaat pääsivät kokeilemaan moottoripyörällä ajoa, olipa heillä kortti tai ei. Nyt näin tilaisuuteni tulleen. Paikalle oli rakennettu kaksi rataa. Pienempi niille, jotka eivät osanneet vielä ajaa ja toinen pidempi jo ajotaidon omaaville. Menin rohkeasti kaikkien teinipoikien ja -tyttöjen sekaan jonottamaan omaa koeajo/opettelu vuoroani pienemmälle radalle.
Sopivankokoiset suojat, hanskat ja kypärä löytyivät nopeasti ja sitten pyörän selkään. Voi varjele kun jännitti. Opettajakseni tuli Joonas Tengman MotoJyskystä. Rauhallisesti ja selkeästi hän kertoi, mistä mitäkin löytyy. Kaasu, kytkin, jarru... ja niin edelleen. Tiesin entuudestaan kaiken tämän, mutta ensimmäistä kertaa nämä vipstaakit olivat omassa hallussani. Kuuntelin silmät ja korvat auki.
Aluksi kokeiltiin rauhassa, kuinka pyörä melkein lähtee liikkeelle kun löysää kytkinkahvaa. Otettiin alkutuntumaa. Sitten liikkeelle. Kuinka vaikeaa voikaa olla kääntää katsetta ja päätä ennakkoon sinne minne on menossa. Voi veljet. Soikean muotoisen lenkin kaarteet kävivät yhtä äkkiä tolkuttoman kapeiksi. Ja se katse!!!! Aika oli rajallinen, mutta muutaman kierroksen ehdin ajaa. Täytyy ihailla Joonaksen kuntoa. Ekat kierrokset hän käveli vierelläni (mentiin rauhallista etanavauhtia). Hieman nostettiin vauhtia, jolloin hän hölkkäsi ja antoi tarvittaessa ohjeita, kuinka toimia. Tätä hän teki lähes koko MP-messujen ajan.
Tämä kokemus oli kokonaisuudessaan paljon positiivisempi kuin ensi kosketukseni Mankiin vuosikymmeniä aikaisemmin. Pysyin pystyssä, ja pyöräkin jäi ehjäksi joten se oli jo hyvä alku. Jälkikäteen oli hyvin ristiriitainen olo. Ymmärsin olevani aivan uuden taidon äärellä, joka pitää OPETELLA alusta asti. Useat meistä tai minä ainakin unohdan olla itselleni armollinen tai yksinkertaisesti olen vain kärsimätön: hetimulletännekaikkinyt! Kun kerran kokeilee, niin heti tulisi olla taito hanskassa. Ihan näin se ei käytännössä tietenkään mene.
Kokenut nuori kortiton kuski ja Joonas Tengman.
Tytär näyttää mallia
Ripottelin vahingossa lisää suolaa haavoihini, kun ehdotin tyttärelleni koeajamista, kun kerran sellainen mahdollisuus oli järjestetty. Rempseästi olkapäitä kohauttaen hän totesi "no mikä ettei", kävi samat alkuselitykset läpi (kärsimättömämmin kuin minä) ja hädintuskin malttoi odottaa "lähtölupaa", kun oli jo radalla viilettelemässä. EIKÄ HÄNELLÄ OLE EDES MOPOKORTTIA!!!
Nykyään maalla on lähes joka talossa mopo tai skootteri, joilla ajelevat sekä pojat, että tytöt. Nuoruudessani ei ollut skoottereita eivätkä tytöt ajaneet yleensä mopoilla. Toki poikkeuksiakin oli. Muksu on tietenkin huristellut ympäri mummolan pihaa jos jonkinlaisella masiinalla, joten alustava ajotaito on jo hanskassa. Huokaus. Toisaalta hieno homma, jos joskus kiinnostuu moottoripyöräilystä, niin alku ei ole yhtä kuoppainen kuin omani.
Ensimmäinen kosketus ajamiseen oli saatu, mutta olin edelleen lähtöpisteessä. Tuon viidentoista minuutin sessio vain vahvisti sen hetkisen totuuden. En osaa ajaa. Ainakaan niin, että itsekseni hyppäisin minkään pyörän selkään. Pyöriä on maailma täynnä ja kaiken aikaa niitä tehdään lisää, mutta sekä oma henkeni että kaikkien muidenkin ovat korvaamattomia.
Motoristitarinoita?
Jälleen tuli uusi kesä ja uusi ajokausi. Kiireitä riitti joka lähtöön. Tehtiin reissuja, kuten aina ja niinkuin aikaisempinakin vuosina, istuin kyydissä. Entistä enemmän aloin kiinnittää huomiotani motoristeihin, nimenomaan naismotoristeihin. Kuuntelin tarkkaan tarinoita, miten kukin oli oman motoristiuransa aloittanut.
Nuoremmat kävivät autokoulussa hankkimassa ajotaitonsa, mutta me vähän kauemmin eläneet toimimme monin eri tavoin. Joku oli vain päättänyt asian, hommannut pyörän ja lähtenyt ajamaan. Tämä vaihtoehto oli omalta kohdaltani poissuljettu. Tuntui kuitenkin, että useimmat olivat saaneet oppia lähipiiristä, tavalla tai toisella. Tämäkin ajokausi tuli ja meni ihan entiseen tahtiin. Mutta kipinässä alkoi näkyä huomattavia tulen kytemisen merkkejä. Se oli saanut aikaan jo pienen liekin, joka ei ottanut sammumisen oireita. Jokainen tarina, jokainen naismotoristi lisäsi ajatusta. Jonakin päivänä ajaisin ihan itse, omalla pyörällä?
Aika kuluu aivan tolkuttoman nopeasti. MP-messut ovat paikka, josta useat motoristit aloittavat oman moottoripyöräkautensa, ainakin henkisesti. Keväällä 16 oli messuille rakennettu rata, jonne pääsivät kokeilemaan vain kortilliset ja ajamisen osaavat moottoripyöräilijät kevään uutuuspyöriä.
Useita uusia upeita motoristitarinoita. Talvi on meillä aina jokseenkin rauhallisempaa aikaa, mutta kevään koittaessa tuntuu, että kevät ja kesä on jo syöty. Niin nopeasti kalenteri täyttyy. Päätin mielessäni, että jostakin on yksinkertaisesti revittävä se aika, että tänä keväänä tämän pitkään harkinnassa olevan taidon opettelen. Kävin mielessäni kaikki tietämäni vaihtoehdot, kuinka asiassa edetä.
Mistä opetus?
Josko joku lähipiiristä opettaisi? Kuten olen jo maininnut meidän pyörämme on niin iso, että se oli täysin poissuljettu vaihtoehto. Sen satulassa istuessani eivät jalkani edelleenkään yltäneet maahan asti. Lisäksi pyörä on painava ja tehokas. Siis ei sillä. Herää myöskin kysymys, että kuka järjissään oleva ihminen lainaisi omaa pyöräänsä untuvikon käsiin? Monet ovat lähtökohtaisesti sitä mieltä, että kahta ei lainata ja toinen niistä on nimenomaan oma pyörä.
Ruosteenpoistokurssit. Niitä järjestetään jo lähes ympäri Suomen ja niissä on myös omat kurssinsa vasta-alkajille. Kursseja järjestävät eri moottoripyöräkerhot ja järjestöt. Jälleen törmäämme tosiasiaan, että niihin on tuotava oma pyörä.
Kuvassa demotaan jarruttamista matkustajan kanssa. Kuljettajana toimii Kari Hanski, kyytiläisenä on Jalmari Kortesuo, nopeus 60kmh. MP69 Motoristi Survival 2014.
Autokoulut. Nykyään autokoulut ovat se paikka, missä muutenkin opetetaan moottoripyörällä ajoa. Niissä on pyörät valmiina, joten siltä osin ongelmaa ei ole. Soitin mielenkiinnosta muutamaan autokouluun ympäri Suomea ja tiedustelin, mitä tunnit maksavat ja miten monta tuntia arvioisivat aloittelijan tarvitsevan. Kuten arvata saattaa hintahaitaria löytyi.
Jotkut autokoulut erottelivat hinnoittelussa perustekniikkaharjoittelun, mikä tarkoittaa sitä, että tunti pidetään jollakin suljetulla alueella, jossa käydään läpi pyörän hallintalaitteet ja otetaan ajotuntumaa suljetulla alueella. Tällaisen käsittelyharjoitustunnin hinta on 45 euroa. Jos lähdetään liikenteen sekaan, jolloin opettaja ajaa autolla perässä hinta oli 68 euroa/tunti. Normaalien opetustuntien hinnat liikkuivat 60-77:n euron välillä tunnilta. Tunti on myös suhteellinen käsite ja sen pituus oli 45-55 minuuttia.
Kysyessäni miten monta ajotuntia heidän näkemyksensä mukaan tarvitaan, että aloittelija saavuttaa riittävän ajotaidon, niin vastauksissa oli eroja. Minimi tuntui olevan neljä tuntia, mutta jotkut esittivät kymmenen tunnin olevan tarpeen. Koska vaadittava ajokortti on jo olemassa, niin lopullisen ratkaisun tässä tapauksessa tekee aina oppilas itse.
MP16-messujen hyörinässä törmäsin myöskin MotoJyskyn ihmisiin, heidän valvoessaan ja osaltaan vastatessaan koeajoradan toiminnasta. Heiltä sain jälleen kutsun tulla Riihimäelle. Heiltä löytyisi myös ajoharjotteluun tarvittava pyörä. Ai niin, mutta eihän minulla ole edellenkään omaa pyörää. Onko mitään järkeä käydä opettelemassa edes perustaitoja, kun en sen jälkeen pääsisi kuitenkaan aktiivisesti itse ajamaan?
Lue myös sarjan edellinen osa: Tarakkaharakasta motoristiksi, osa 1
Aiheesta muuta aiemmin sivuillamme:
Endurosafarille Lapin yöttömään yöhön
MP-Messut 2015: Kortittomatkin pääsevät kokeilemaan moottoripyörällä ajamista