Honda CRF 1000 L African Twin: tutustumisajossa jää- ja lumiaavikolla

Honda CRF 1000 L African Twin on maailman suurimman moottoripyörävalmistajan merkittävin ja myös odotetuin uutuus vuosiin. Sillä on jo olemassa allroundpyöräsegmentissä edustus, VFR1200X Crosstourer, mutta se on luonteeltaan toisentyyppinen; nelipyttyinen, isompi ja raskaampi V-kone, kun African Twin on mallinimen perinteitä noudattaen kaksisylinterinen, kevyempi ja periaatteessa tukuttain maastokelpoisempi.

Crosstourerissa on tehoa 129 hevosvoimaa / 95 kilowattia ja sitä tuodaan pelkästään DCT-vaihteistolla Suomeen. Painoa pyörällä on 285 kg ja hintaa on tonnin verran enemmän kuin African Twinin DCT-versiolla, 21 990 €. Painoeroa on siis African Twinin perusversion eduksi yli 50 kg ja DCT-vaihteistolla varustetunkin yli 40 kg. Se ei ole pieni massa huonossa maastossa.

Koeajettavana oli yksi DCT-vaihteistolla varustettu AT sekä neljä perinteisellä vaihteistolla varustettua. Erinäisten sattumusten seurauksena jäin valitettavasti vaille DCT-kaksoiskytkinautomaatilla varustetun pyörän ajokokemusta, asia korjautunee kesän mittaan.

Koska ajaminen jäi jääradalla ajettuihin sekä siirtymävaiheen lumisella ja jäisellä tiellä ajettuihin kilometreihin, mitään kovin syvältäluotaavaa en pysty African Twinistä sanomaan, ehkä puhutaan enemmän vaikutteista. 

Ensivaikutelma

Hondamaiseen tapaan pyörä istui käteen. Vaikka kyseessä on periaatteessa korkeahko pyörä, se tuntui heti sopusuhtaiselta, kotoisalta ja sen painopiste oli yllättävän alhaalla. Pyörä oli myös hämmentävän kevyt käsitellä, se tuntui kokoistaan luokkaa pienemmältä.

Pyörissä oli enduro / crossirengastus ja vastaavat nastat, jotka antavat melko mukavasti pitoa, mutta mihinkään jääratapiikkipitoihin niillä ei tietenkään pääse. 

African Twinin hyviin puoliin kuuluu, että kolmiasentoisen luistoneston saa kytkettyä pois. Jäällä ja lumella se onkin ehdoton edellytys, sillä luistonesto puuttuu tosi innokkaasti tekemiseen ja saa moottorin tuntumaan suorastaan vialliselta. Kun se pätkii tehoa, niin tuntuu, että kone hajoaa siihen paikkaan eikä eteneminenkään suju toivotulla tavalla. Ilman luistonestoa meno on noissa olosuhteissa luontevaa ja kontakti kaasun ja pidon välillä todellinen.

Myös takajarrun ABS:n saa pois päältä. 

Luistokytkin puolestaan parantaa elämää liukkaissa olosuhteissa, kun moottorijarrutus ei heitä takapyörää poikittain. Toisaalta sillä olisi päässyt kaarteeseen suoraan sladissa amatöörikin.

Moottorista sen verran, että se tuntui todella hyvältä ja vääntävältä. Paperilla tehoa ei ole mielettömästi, 70 kilowattia, mutta ei sitä kyllä yhtään enempää kaivannutkaan. Pito loppui kunnolla kahvaa käännettäessä joka tapauksessa ja vääntöä riitti myös pienillä kierroksilla. Moottori tuntui olemukseltaan sylinteriä - paria isommalta.

Luottamus

Pyörä herätti välittömästi luottamuksen tunteen, jopa siinä määrin, että vedin sen nurin heti ensi kierroksella. Radan liittymäkohta radan toiseen osaan oli kunnolla könkköinen ja takana pitkä loivasti kaartuva radanosa. Eipä tullut hiljennettyä tarpeeksi, joten könköt heittivät stongan käsistä. 

Vain pää ja ylpeys saivat kolauksen, pyörään ei tullut mitään, joten kollegan kanssa pyörä pystyyn ja matka jatkui.

Lumisella ja jäisellä sekä osin varsin epätasaisella jääradalla pyörän jousitus ja vaimennus toimivat hyvin. Missään vaiheessa ei ollut tunnetta, että eteneminen olisi ollut niitten asetuksista kiinni, vaan ennemmin tämäntyyppisen ajotaidon puutteista. Eipä tullut kysyttyä Brandtin edustajilta, miten he olivat alustaa säätäneet, jos olivat säätäneet. 

Sään osalta oli huonoa tuuria sikäli, että välillä tuli lunta niin, että näkyvyys oli lähellä nollaa ja lisälumi teki tuntuman radalla epämääräisemmäksi. Varsinkin etupyörän pito heikkeni sataneen lumen vuoksi melkoisesti ja heikensi ajonautintoa.

Pyörän pieni tuulilasi kevensi ajoviimaa.

Kesää odotellessa

Kyllä, ajamista olisi jatkanut mielellään vaikka useampia päiviä, ja joka tapauksessa tämä oli erittäin miellyttävä kokemus. Odotamme mielenkiinnolla African Twinin testaamista aavistuksen kesäisemmissä oloissa. Ensivaikutelma on, että pyörä on hyvä ja tasapainoinen kokonaisuus, joka on tosissaan tehty ajamista ajatellen: jos se toimii noin hyvin jäisissä ja lumisissa olosuhteissa, niin epäilemättä se toimii myös aavikolla tai missä tahansa pöpelikössä. Ja se on riittävän isokokoinen ja jämäkkä myös tielle. 

Perusteellinen ajo kesäisemmissä olosuhteissa kertoo varmasti pyörästä enemmän, toivottavasti emme saaneet olosuhdeglorian vuoksi liian ruusuista kuvaa laitteesta.

On myös mielenkiintoista nähdä, millaisen vastaanoton pyörä saa Suomessa.

Ai pyörän sounditko? Ne olivat todella mehevät ja matalat ja myös sopivan äänekkäät.

Honda CRF 1000 L African Twin lukuina