– Idea tuli mieleeni lokakuussa 2016, että mennäänkö junalla Xtiän porukalla yhdessä yössä Kolariin ja sitten ajellaan kolme päivää Norjan puolella. Kyse on siis pidennetystä viikonlopusta Norjassa, ja menopaluumatka pyörät kyydissä junalla nopeuttaisi perille "kohdealueelle" pääsyä huomattavasti, kertoo merikarvialainen Aki Harju.

Harju kyseli VR:n ryhmämyynnistä mahdollisuutta ottaa autojunaan 19 pyörää ja 29 henkilöä, mutta vastaus oli tyly: se ei missään nimessä ole mahdollista. Kyytiin voi ottaa vain 4 pyörää kerralla, piste.

– Otin yhteyttä jopa VR:n liikennejohtajaan, jolta kyselin, että voisiko paikkoja lisätä, tai asentajilta kysyä voisiko kiinnikkeitä lisätä. Asia siirrettiin taas ryhmämyyntiin. Monien sähköpostien myötä sain erään ryhmämyyjän viestin, että hän on se viimeinen sana, ettemme pääse kyytiin. Oli kuulemma Keski-Euroopasta asti kyselty samaa mahdollisuutta, eikä oltu luvattu kuin ne neljä paikkaa.

Moni olisi tässä vaiheessa jättänyt jo asian silleen, muttei Harju.

– En voi käsittää, miten helppo raha ei kiinnosta, Harju ihmettelee. – En kuitenkaan ole lannistuvaa sorttia, vaikka VR tekikin kaikkensa estääkseen asian toteutumisen.

– Jos ajattelee, että minäkin jouduin tekemään puoli vuotta töitä saadakseni asian toteutettua, niin ei se hirveästi kannusta lähtemään juna-moottoripyörämatkalle. Ajatuksena kuitenkin se, että yön aikana pääsee kohdealueelle on hieno. Nukut yön, pyörä kulkee mukana ja pääset aamulla lähtemään virkeänä matkaan ja nauttimaan ajamisesta. Sama paluumatkalla.

Harju ehdotti VR:lle, että eikö voitaisi kokeilla, miten homma onnistuisi? Hän jopa kävi katsomassa ja tutkimassa, miten pyörien kiinnitys on järjestetty, ja toden totta. Niille on varattu neljä paikkaa per vaunu.

Mahdollisesta mahdotonta

Seuraava ehdotus oli, että jos he varaisivat niin monesta vaunusta kuin on tarpeen mp-paikat, ja saisivat siten järjestettyä matkansa, ja että mitä se maksaisi? Kyselyyn ei koskaan tullut vastausta.

Harju jopa tarjoutui rakentamaan yhteen vaunuun kiinnitykset useammalle pyörälle. Jujuhan on vielä siinä, että periaatteessa neljä pyörää mahtuu yhden auton paikalle, joten parikymmentä pyörää mahtuu lopulta varsin pieneen tilaan.

– Kiinnityksien rakentaminen ei kuitenkaan sopinut. Niiden toteuttaminen ei olisi VR:llekään mikään kustannuskysymys, siksi edullista se on, Harju varmistaa.

Varsinainen vitsi on vielä se, että Harju totesi autonkuljetusvaunujen rakenteen olevan sellainen, että niissä on lattialla kiskot, joissa on reiät autojen kiinnitystä varten. Pyöriä varten ei siis tarvitse rakentaa mitään erityistä, vaan ne voi kiinnittää perinteiseen tapaan liinoin sivujalalle laitettuna aivan normaaliin autovaunuun.

Pyörästä auton hinta

– Yhdestä pyörästä olisi myös joutunut maksamaan yhden auton hinnan, vaikka niitä olisi laitettu neljä yhden auton paikalle, ihmettelee Harju.

– Lopulta meitä oli lähdössä 24 henkilöä 16 pyörällä. Ajatuksena oli, että menemme junalla niin pohjoiseen kuin mahdollista, tässä tapauksessa lähdemme tänä iltana torstaina Tampereelta Rovaniemelle, ja sieltä sitten Skibotniin Norjan puolelle Kilpisjärven kautta, ja takaisin Altan kautta. Kolarissa nousemme paluujunaan ja olemme maanantai-iltana kotona. Siisti pidennetty viikonloppu siis.

Tämä on erittäin kätevä tapa kulkea, ja olen varma siitä, että monet muutkin haluaisivat kulkea samalla tavalla, jos se olisi helposti mahdollista. Toisin sanoen, jos asia olisi VR:n taholta tehty helpoksi, niin minusta se olisi hieno markkinarako. Asian toteuttaminen on pelkästään VR:n viitsimisestä kiinni.

VR on erittäin vaikea keskustelukumppani. Tulee mieleen, että eikö koko organisaatiossa ole ketään, joka kehittää sen palveluja ja toimintaa, Harju tuskailee.

– Minun mielestäni heidän toimintansa oli niin törkeää kuin vain olla voi: kiellettiin vain kieltämisen perään, ja aikoivat vielä pyytää yhdestä pyörästä auton hinnan.

Gordionin solmun avaus

– Tampereelta löytyi lopulta eräs junansuorittaja ja palvelupäällikkö, jotka halusivat ajaa asiaamme eteenpäin. Avain matkan toteutumiseen löytyi siitä, että VR:n ohjeissa lukee, että joka tapauksessa jokainen, joka ajoneuvonsa VR:n autovaunuun ajaa, kantaa itse vastuun siitä, oli kyseessä sitten auto tai moottoripyörä. Se johti siihen, että saimme vuokrata yhden autovaunun alakerran, jonne kiinnitämme omat moottoripyörämme aivan samalla tavalla kuin ne kiinnitetään laivoihin, Harju iloitsee.

– Pitkien neuvottelujen jälkeen saimme myös hinnat järkevälle tasolle. Edestakainen junalippu kahden hengen hyteissä maksaa 129 euroa ja pyörän edestakaiselle matkalla tuli hintaa 130 euroa. Kun ajattelee, että joka tapauksessa polttoaineet ja yöpymiset maksaisivat, niin summa on aivan järkevällä tasolla, ja Lappiin tullaan levänneinä ja voimissaan. Lisäksi ajomatka Tampereelta Lappiin on melko tylsä.

Junan etuna kuljetusvälineenä vielä on se, että se kulkee tasaisesti, ja kun vaunujen lattioissa on kunnolliset kiskot, pyörät on helppo kiinnittää niihin.

– Minun on todella vaikea ymmärtää VR:n suhtautumista. Eräs ryhmämyyjistä kertoi, että Keski-Euroopasta asti on kyselty usein mahdollisuutta tulla esimerkiksi 10 pyörän ryhmällä ja matkustaa autojunassa, mutta he ovat aina sanoneet, että paikkoja on vain neljä. Kyse on asenteesta. Liikennejohtaja ymmärsi heti, mistä on kysymys, mutta asia hyytyi alempiin portaisiin.

Harju lähettääkin suuret kiitokset tamperelaisille Vesa Rauhalalle ja Unto Walliukselle sekä ryhmämyynnin Hannelelle, joiden asenteella ja myötävaikutuksella Xtiä sai varattua autovaunun alakerran pyörilleen.

Lähtö tapahtuu tänään 6.7. torstai-iltana kello 22.11. Tampereen asemalta.

Vähän vitsinä Harju pitää sitä, että VR:n tiedotus yrittää järjestää lähtöä todistamaan Tampereen paikallislehtiä sekä varmaan VR:n omaa lehteä, ja kertomaan samalla, miten helppoa matkanteko VR:n junissa on. Jopa moottoripyörillä...

– VR ei kyllä ymmärrä markkinarakoa, vaikka sitä sille kuinka tyrkyttää, Harju lohkaisee.