Motouutiset 5 v sitten: Garage Café on mukava motoristikahvila Sastamalassa – tarjolla tuoretta kahvia ja hienoa tunnelmaa

Garage Café sijaitsee Sastamalassa noin sata metriä Huittisten ja Hämeenkyrön väliseltä tieltä oikealle Huittisista päin tultaessa Sastamalankadulla. Paikalle on erittäin helppo löytää ja tulla.

Miten ja miksi tällainen kahvila ja mikä mies on sen perustaja Reijo Penna?

– Armeijassa kysyttiin aikanaan, että "mikäs mies te Penna oikein olette" ja kun vastasin, että haluatteko pitkän vai lyhyen version, niin taas kerran kuului käsky "Taakse poistu", Reijo Penna kertoo nauraen.

– Minulla on takana 40 vuoden ura yrittäjänä. Teen taideteollisia puuesineitä. Taidekäsityöläisenä olen täysin itseoppinut, mutta toiminut myös opettajana alan oppilaitoksissa. Lisäksi teen erikoisnuorisotyötä, erityisosaamisalueenani on "koltiaisikäiset". Mitä vaikeampi lapsi, sitä enemmän tunnen olevani omillani. Osaan ottaa ihmisen vastaan.

Moottoripyöräilijä Penna

- Moottoripyöräilyä olen harrastanut 70-luvulta lähtien. Siinäkin on jännä historia. En ollut nuorena mikään rämäpää enkä silloin ajanut kovaa. Olin 52-vuotias, kun ensimmäisen kerran aloin ajaa kilpaa radalla. Ilmeisesti kilvanajo on minulla geeneissä, sillä iästä huolimatta opin sen nopeasti. Toki asiaa on edesauttanut se että olen harrastanut judoa ja ollut lajin EM-valmennusryhmässäkin. Valitettavasti loukkaantumisen takia judo jäi. Vaikka ratamoottoripyöräily ja judo ovatkin kaksi täysin eri lajia, niin niistä löytyy yllättävän paljon yhtäläisyyksiä. Reaktiokyky, kehon hallinta, ylipäänsä kyky oppia uutta, ja olen myös judon kautta pitänyt itsestäni huolta. Hyvää kuntoa tarvitaan molemmissa.

– Ajoin Superbike B -sarjassa ja vauhtia alkoi löytyä aina vain paremmin. Ikävä kyllä kaatuminenkin tuli tutuksi. Ajoin Espanjassa Jerezin radalla ensimmäisen ulkomaan kisani. Siellä on haastava mutka ja harjoituksissa opin miten se pitää ajaa. Itse kisassa olin elämäni tunnossa, vauhtia kisahuumassa 20 prosenttia harjoituksia enemmän, eli tulin kyseiseen kurviin kovempaa kuin koskaan. Se tarkoitti myös sitä, että tulin harjoituksissa merkkaamalleni jarrumerkille myöhään. Vauhtia oli 270 km/h, kun huomasin ettei tämä mopedi pysähdy. Lähtö tuli jarrumerkin jälkeen mutkan päässä. 

– Ilmalennon aikana näin, kun oranssipukuiset miehet lähtivät juoksemaan, ja silloin tiesin kuolevani. Radan vieressä oleva pysäytyshiekka on sananmukaisesti pysäytyshiekkaa. Kuin ihmeen kaupalla sekä mies, että pyörä säilyivät ehjänä. Tosin pyörä oli kuin hiekkapuhalluksen jäljiltä. Pyörään vaihdettiin tangot ja plexi ja 2,5 tunnin päästä molemmat olivat takaisin radalla. Tuolla sisällä on ajopukuni, josta näkyy mitä jälkeä kaatumisesta tulee. Aina ennen kisoja pyörän ja ajovarusteet katsastetaan. Katsastusmiehet päästivät pitkin hampain ajopukuni katsastuksesta läpi, kun eivät muuta voineet. Puku on täysin ehjä, vaikka onkin muuten karsean näköinen.

– 2014 oli kaikin puolin hieno vuosi ratamoottoripyöräilyn kannalta. Oli oma mekaanikko ja avustajia. Kierrosajat paranivat koko ajan. Mekaanikkoni Petteri Karvonen on kysytty kaveri, mekaanikko huipulta. On turvallista lähteä kilpailuihin, kun on ammatti-ihminen mukana. Upea tunne, kun tulet radalta, nouset pyörän päältä pois, ja voit luovuttaa pyörän osaavin käsiin. Siitä tulee maailmanluokan kisakuskin olo. Ratamoottoripyöräilyssä itse ajaminen on vain jäävuoren huippu, pieni osa itse kisoja. Siitä nauttii, kun mekaanikko laittaa minun pyörääni kuntoon. On se hienoa, Reijo Penna muistelee.

Penna Garage Café

– Olen syntynyt sananmukaisesti autokorjaamon yläkerrassa, eli verenperintönä on tullut viehtymys vanhoihin huoltoasemiin. Tämä on vanha kuorma-autotalli. Lähes 12 vuotta pyöritin ajatusta kahvilasta mielessäni. Itseasiassa kaikki on rakentunut tuon vanhan alkuperäisen bensapumpun ympärille. Ajatus tiivistyi 50-luvun hylätyksi huoltoasemaksi. Avasin tämän neljä vuotta sitten. Vuosi vuodelta ympäristöä on siistitty ja muutenkin nypitty paikkoja kuntoon. Täällä on pidetty muun muassa yleisölle avoimia bändi-treenejä, pin up -päivä ja suunnitelmissa on esimerkiksi Käynnistyspäivä, jolloin 15 minuutin välein laitetaan eri laitteita käyntiin. Minulla on valtavasti ideoita, miten tätä kehittää ja tälläkin yritetään vähän rengasrahaa kerätä tuleviin kisoihin.

– Pikkuhiljaa motoristit ovat tämän paikan neljän vuoden aikana löytäneet, mutta muutkin kuin motoristit ovat käyneet, ja ovat lämpimästi tervetulleita. Tuohon pihalle pitäisi saada joku Amerikanauto, niin ehkä sekin madaltaisi kynnystä ajaa pihaan.

Olen huomannut, että keski-ikäiset rouvat ovat kaikkein ennakkoluulottomimpia. Heidän kanssaan on käyty hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja. Kaikki jotka ovat tänne tulleet, ovat tykänneet. Täällä ei käy niin, kuten eräälle matkustavaiselle huoltiksen baarissa: Herra kassaneidolle kohteliaasti, että "voisiko saada pienen hymyn", johon neito, että "tämä on itsepalvelupaikka, hymyile itse". Meillä on sääntö, että vanhaa kahvia täällä ei juoda ja kaikki tulijat kätellään tullessa ja lähtiessä.

Pennan moottoripyörät

Pihalla oli esillä mielenkiintoisia moottoripyöriä

Ducati 996: – Se on aito Word Superbike -pyörä. Sain sen ostettua onnekkaiden sattumusten jälkeen. Se on Raimo Kesselin entinen pyörä. Pyörän alustakomponentit ovat huippuluokkaa, siksi sillä pärjää uusia pyöriä vastaan alemmissa sarjoissa. Olen yli-ihastunut tähän pyörään. Siinä on aitoa road racing -tunnelmaa. Siitä löytyy paljon käsintehtyjä osia, mitä ei tuotantopyörissä ole.

Moto Guzzi: – Ajoin 26 vuotta Moto Guzzin California -mallilla. Erehdyksessä menin sen myymään ja tulin katumapäälle. Tästä on rakenteilla Cafe Racer kilvanajomoottorilla. Siihen laitetaan muun muassa sylintereihin ylimääräiset tulpat, kaksi per sylinteri. Siitä tulee katukilpuri sunnuntai-ajeluja varten. Pääsen sillä herättämään pahennusta kylille.

Norton: – Silloin kun oli Burma-niminen valtio, niin tämä kyseinen pyörä uitettiin sieltä Suomeen. Tämä on vieläkin ihan ajokuntoinen laite, mutta täällä vain lainassa.

Lisäksi kahvilan ulko-oven yläpuolella on hieno, suhteellisen iso, puusta tehty moottoripyörä ja pienempi löytyy sisätiloista.

– Pitkän, viiden vuoden tauon jälkeen, alan jälleen virittelemään uudestaan puuesineiden tekoa. Moottoripyöriä aloin tekemään puusta joskus 90-luvulla. Tuo oven yläpuolella oleva kappale oli aikaisemmin sisällä kahvilan puolella, mutta kun se ei oikein kestä lasten leikkejä, niin se nostettiin tuonne ylös. Siellä se saa rauhassa kerätä ajan patinaa.

Penna Designin kuperkeikkakarhu

– Suunnittelemani ja valmistamani kuperkeikkakarhu on ehkä tunnetuin tuotteistani. Siihen, niin kuin kaikkiin muihinkin taidepuuesineiden valmistamiseen jouduin suunnittelemaan ja tekemään valmistustyökalutkin itse. Jokainen valmistamani taidepuuesine on aina uniikki. Vaikka näitä tekisi sarjassa, niin sama aika menee ensimmäisen kuin viimeisenkin valmistamiseen.

Ensi vuoden keväällä täytän 62 vuotta ja tarkoitus on jatkaa kilvanajoa mahdollisesti Superbike B -luokassa. Kilvanajo on tärkeää, vaikka ei podiumille pääsisikään. On hienoa ajaa vanhalla pyörällä, missä ei ole mitään nykyajan herkkuja, 40 vuotta nuorempia kisakuskeja vastaan, hehkuttaa Reijo Penna.

Aika lensi kuin siivillä. Nautimme tuoretta vastakeitettyä kahvia, maukasta kahvileipää ja Reijo Pennan hauskoja juttuja. Ihmisiä tuli ja meni ja kuten lupaus oli, jokainen otettiin lämpimästi vastaan. Ajokautta on vielä runsaasti jäljellä ja Garage Café on auki elokuuhun asti päivittäin kello 11.00-20.00, ja sopimuksesta myöhempäänkin. Syksymmällä paikka on auki vielä viikonloppuisin. Suosittelemme lämpimästi. Jos innostutte lähtemään isommalla porukalla, niin kannattaa ilmoittaa ennakkoon, että osaavat varautua kunnolla. Paikalla on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, joten kannattaa pitää silmänsä auki.

Niin, ja jollei sitä tullut riittävän selvästi sanottua, niin paikassa on todella mukava tunnelma. 

Garage Cafén osoite on Sastamalankatu 34, Sastamala. Facebook-sivuille pääset tästä. Tämän linkin takaa pääset YouTubesta katsomaan, miten kuperkeikkakarhu tekee kuperkeikan.