Pizzaa, pastaa ja meren herkkuja Milanossa

Italiassa, kuten muuallakin Etelä-Euroopassa ruokailuajat poikkeavat perinteisistä kotimaisista. Lounasta tarjoillaan kello (11) 12 - 14 (15) välisenä aikana. Paikalliset lounastavat puolen päivän jälkeen ja päivällinen menee suomalaisittain jo illallisen puolelle, sillä keittiöt aukeavat vasta kello 18-19. Lounaan ja illallisen välisen ajan suurin osa ravintoloista on kiinni.

Lensimme suoraan Helsingistä Milanoon ja kiitos nykyisen kuristuvan lentohinnoittelun, lennolla oli tarjolla ainoastaan kahvia, teetä ja mehua. Kello oli jo pitkälti puolen päivän paremmalla puolella, kun saimme vietyä matkalaukut hotelliin ja pääsimme vihdoin etsimään helpotusta kurniville vatsoillemme. Matkalla hotelliin näimme oivallisen näköisen ruokapaikan ja koska nälkä alkoi olla jo mielenhallintaa häiritsevällä tasolla, palasimme pari sataa metriä takaisin rautatieasemalle päin kyseiseen ravintolaan. Paikallisittain kiihkein lounasaika oli jo ohi, joten meidät ohjattiin oitis pöytään.

Sunnuntai

Osteria Italiana

Paikka, johon päädyimme oli Osteria Italiana, vain vajaa 300 metriä rautatieasemalta. Ravintolan miljöö vastasi täysin mielikuvaa italialaisesta ravintolasta. Vaikka asiakkaita olikin niukasti, niin henkilökuntaa oli paikalla runsaasti. Koska nälkä alkoi olla jo infernaalinen, niin päädyimme yksinkertaisesti pizzaan. Tarjolla olisi toki ollut paljon muutakin, mutta nyt oli päällimmäisenä ajatuksena vain saada ruokaa ja äkkiä.

Ensihätään tarjoilijamme Igor toi alkupalaksi tuoretta paikallista leipää ja vihdoin pienen odotuksen jälkeen, kärsivällisyys palkittiin. Quattro Stagioni ja valtava Calzone Napoletano tuotiin pöytään. Pizzat oli paistettu perinteisessä puu-uunissa ja sen huomasi myös maussa. Calzonen sisältämän runsas mozarella pehmensi hienosti tulisen salamin makua. Pizzat katosivat nopeasti nälkäisiin suihin ja jälkiruokakahvien jälkeen tarjoilijamme Igor toi meille vielä digestiiviksi limoncelloa, italialaista sitruunalikööriä. Ensikosketuksemme italialaiseen ruoka- ja ravintolakulttuuriin oli erittäin onnistunut.

Osteria Italiana, Via Napo Torriani 22, Milano

https://www.facebook.com/osteriaitalianamilano/

Ravintola on auki poikkeuksellisesti koko päivän kello 11.00-23.30

Italialainen ruokakulttuuri poikkeaa siinäkin mielessä Suomalaisesta (jos oikein perinteisen kaavan mukaan mennään) että illallinen koostuu viidestä osasta: Illallinen aloitetaan aperitiivijuomalla esimerkiksi lasillinen kuohuviiniä ja sen yhteydessä otetaan joku pieni makupala. Seuraavaksi alkupala (antipasti), jota seuraa väliruoka (primo piatto), sitten vasta pääruoka (secondi piatto) ja vielä jälkiruoka (dolce). Toki jälkiruoan jälkeen nautitaan vielä digestiivi, joku alkoholijuoma esimerkiksi edellä mainittua limoncelloa, että ruoka sulaisi paremmin. Illallinen nautitaan hyvässä seurassa kiirehtimättä. Siitä huolimatta ihmetystä herättää se, kuka jaksaa syödä noin paljon vaikka aikaa kuluisi usempiakin tunteja. Tätä emme lähteneet testaamaan.

Ristorante Settembrini 18

Lounaaksi nauttimamme pizza riitti päivän, mutta illalla tuntui jälleen, että olisi syytä syödä. Vesisade jatkui, joten sää ei houkutellut lähtemään mihinkään pidemmälle etsintäretkelle ravintolan hakuun. Läheltä löytyi Ristorante Settembrini 18. Perinteisen pizzan lisäksi ruokalistalta löytyi runsaasti meren herkkuja sisältäviä annoksia ja koska ensimmäiset pizzat oli jo nautittu, niin päädyimme tällä kertaa pastan puolelle.

Valintamme olivat tällä erää frutti di mare- ja tomaattikatkarapu-pasta. Alkupaloiksi tarjoilijamme Osama toi meille maukkaan valkosipulilla ja öljyllä maustetun pizzataikinasta leivotun leivän. Olimme suhteellisen aikaisin liikkeellä, joten paikalla oli lisäksemme jälleen vain muita turisteja ja tunnelma oli hyvin rauhallinen.

Settembrinin pasta-annokset olivat maukkaita. Meren eläviä oli mustekalasta simpukoihin ja toisessa annoksen jättikatkaravuissa ei ollut säästelty. Italialaiseen tyyliin annokset olivat loppujen lopuksi aika yksinkertaisen selkeitä, jolloin eri maut pääsivät oikeuksiinsa. Ravintolan keltaiset seinät loivat aurinkoisen ympäristön, muuten niin sateiseen iltaan.

Ristorante Settembrini 18, Via Luigi Settembrini, 18, Milano

Facebook https://www.facebook.com/Ristorante-Settembrini-18-178959862201414/

Auki normaaliin lounas- ja illallisaikaan.

Maanantai:

Pizzeria Ristorante Salernitano

Päätään nostava flunssa kaatoi toisen matkalaisen sängyn pohjalle. Toisaalta sateinen sää ei myöskään innostanut lähtemään katsastamaan Milanon tarjoamia ihmeitä. Onneksi lehdistölle järjestetyt julkistustilaisuudet olivat edessä vasta myöhemmin illalla, joten päivä meni hotellihuoneessa lepäillessä. Iltaohjelman aikataulusta johtuen oli ilmiselvää, että ravintolaillallinen tulisi jäämään väliin.

Lounaalle oli kuitenkin pakko nousta ja jälleen tähtäsimme lähistölle. Olimme aivan lounasajan viimeisillä minuuteilla liikkeellä, joten osa ravintoloista oli jo ehtinyt laittaa keittiönsä kiinni. Tästä syystä jouduimme etsimään ruokapaikkaa hieman kauempaa. Viimein meitä onnisti.

Pizzeria Ristorante Salernitanossa oli ovet vielä auki ja sisällä näkyi liikettä. Ilmiselvästi henkilökunta oli valmistautumassa pääsemään pois, joten pikaisesti valitsimme listalta pizzat. Puulämmittinen uuni antaa pizzaan oman hienon maun ja rapeuden. Hauska ja persoonallinen yksityiskohta kyseisessä ravintolassa on akvaario, jossa lepäili hummereita. Raaka-aineen tuoreus on tässä tapauksessa taattu.

Pizzeria Ristorante Salernitano, Via Vitruvio 8, Milano

Facebook https://www.facebook.com/pages/Ristorante-salernitano-Dal-1978/137052239694094

Auki päivittäin kello 12.00 - 15.00 sekä 19.00 - 23.30 (paitsi keskiviikkoisin suljettu)

Koska ilta meni kahdessa julkistustilaisuudessa, varauduimme käymällä leipomossa hakemassa tuoreita patonkeja, jonka seuraksi haimme pienestä lähikaupasta erilaisia juustoja, hedelmiä ja pähkinöitä. Kaupan pienuudesta huolimatta valikoima oli yllättävän monipuolinen. Näistä sai helposti koottua mainion myöhäisen iltapalan.

Tiistai ensimmäinen virallinen messupäivä:

EICMA 17 -messut aukenivat lehdistölle aikaisin, joten aamiaisen jälkeen suunta junalle, jolla pääsi itse messualueelle. Alue on valtavan kokoinen ja kilometrejä kertyi päivän aikana huomaamatta paljon ja jossakin vaiheessa on jälleen syötävä. Kahviloiden lisäksi alueelta löytyi muun muassa hampurilaisia.

Päädyimme tähän ratkaisuun. Kooltaan hampurilainen oli valtava, mutta mistään suuresta makunautinnosta ei voida puhua ja olisi mielenkiintoista kuulla, mitä suomalaiset terveysviranomaiset sanoisivat kyseisen hampurilaispaikan toiminnasta. Onneksi mitään jälkiseuraamuksia tästä ateriasta ei seurannut, mutta millään muotoa emme voi suositella tätä kenellekään, ellei ole nälkäkuoleman partaalla. Energiaa siitä kyllä sai ja jaksoi jatkaa näyttelyalueen kiertämistä.

Jumping

Palattuamme keskustaan jalat olivat kävelemisestä maitohapoilla ja tarkastelimme jälleen lähialueen tarjontaa ja päädyimme kadun toiselle puolelle ravintolaan nimeltä Jumping. Tähänastisista ravintoloista Jumping oli ehdottomasti modernein niin sanottu "akvaarioravintola". Ravintola oli juuri aukaissut ovensa illallisvieraita varten, joten tilaa oli.

Ravintolassa kuului naurunremakoita, kun henkilökunta heitti huulta paikan omistajan kanssa. Tämä oli paikalla koko perheen voimin, kuten tarjoilijamme Tonino meille kertoi. Tästä syystä tunnelma oli hyvin rento. Ruokalistan kera pöytään tuotiin aperitiiviksi lasilliset kuohuviiniä. Koska ei ollut kiire mihinkään ja hampurilaisen suoma energia oli kulutettu jo ajat sitten, päädyimme kahden annoksen taktiikkaan.

Alkupaloiksi tilasimme lohitartarpihvin ja annoksen mereneläviä maissikupissa tarjoiltuna. Jo annosten ulkoasu oli herkullinen, eikä maussakaan ollut mitään valittamista. Päinvastoin. Pääruaksi valitsimme pasta carbonaran ja talon oma spesial pizzan mozzarellalla ja parmankinkulla. Pasta-annoksesta jäi hieman valju olo. Se oli kuiva ja olisi kaivannut lisää makua. Sen sijaan pizza, joka muistutti ulkomuodoltaan patonkia, jonka päällä aseteltu parmankinkkua, oli erittäin mehukas ja maukas. Näinkin pizzan voi tarjoilla. Kaiken kaikkiaan Jumpingista jäi hyvä mieli, etenkin henkilökunnan iloisen ja ammattitaitoisen palvelun vuoksi.

Jumping restaurant, Via Mauro Macchi 2, Milano

Facebook https://www.facebook.com/Jumping-141908062537272/

Avoinna kello 7.00-15.30 19.00-24.00

Keskiviikko, toinen messupäivä:

Keskiviikko oli pitkälti tiistain toisintoa, sillä erotuksella, että hampurilaiset jätimme väliin. Tyydyimme messualueen kahvilan tarjoamaan lohibageliin, joka ylihinnoittelua lukuun ottamatta oli ihan maukas. Olimme takaisin keskustassa jälleen ennen illallisaikaa, joten ehdimme välillä hotellille hetkeksi tekemään töitä ennen illallista.

Aika vierähti yllättävän nopeasti ja kerrankin olimme liikkeellä samaan aikaan paikallisten kanssa. Kiersimme jälleen hotellin lähistöllä olevia mahdollisia ruokapaikkoja ja kohteeksi valikoitui tällä kertaa L´antro della Sibilla -niminen ravintoa.

L´antro della Sibilla

Ravintola oli edellisiin verrattuna pienempi ja tupaten täynnä. Onnistuimme saamaan ravintolan viimeisen vapaan pöydän. Tunnelma oli tiivis. Useampia seurueita oli viettämässä iltaa perinteiseen Italialaiseen tyyliin, pitkän kaavan mukaan.

Tarjoilijamme Federican mukaan heillä oli aina näin täyttä. Eikä varmaan ihme, sillä myöhemmin kun vilkaisi TripAdvisoria, niin kaikista Milanon 6000:sta ravintolasta kyseinen paikka oli sijalla 38. Vaikka oli viimeinen iltamme Milanossa, emme siitä huolimatta aikoneet istua syömässä koko iltaa, vaan tyydyimme jälleen pizzaan.

Aikaisempiin pizzoihin verrattuna reunat olivat paksummat, täytettä enemmän ja ennenkaikkea lopputulos oli mitä maukkain. Syötyämme mietimme hetken ja päädyimme nauttimaan vielä jälkiruokaa. Federica ehdotti meille perinteistä Italialaista jälkiruokapiirakkaa, joka hänen sanojensa mukaan olisi pieni, joten päädyimme tähän valintaan.

Kaikki on suhteellista, mutta pizzan vielä täyttäessä vatsaa, oli hieman haasteellista saada jälkiruokaa syödyksi. Yksi yhteinen olisi hyvin riittänyt meille kahdelle. Pyydettyämme laskun meille tuotiin digestiiviksi snapsit, joista toinen oli lakritsilikööriä! Kyseinen likööri on kuulemma Sisilialaista alkuperää. Tyytyväisinä ja täysin vatsoin lähdimme hotelliin.

L`antro della Sibilla, Via san Gregorio 37, Milano

Facebook https://www.facebook.com/lantroDellaSibilla/

Avoinna 12:00–15:00, 19:00–23:30

Kuten jo alussa mainitsimme, Milanossa on lähes 6000 ruokapaikkaa. Tämä on hyvin pieni otanta suppealta alueelta, mutta ainakin näiden kokemusten perusteella Milanosta löytyy helposti maukasta ruokaa. Jokaisessa paikassa oli oma pizzakokki ja pizzat paistettiin puu-uunissa. Kaikkialla palvelu oli kohteliasta ja keskustelut käytiin englanniksi. Sanakirjaa ei tarvinnut edes ruokalistaa tutkiessa, siinäkin kohden englanti riitti mainiosti.

Varsinkin illallisen yhteydessä talo tarjosi usein aperitiivin tai digestiivin. Kahvin kera tuli aina pieniä pyöreitä hannatädinkakun kaltaisia keksejä. Italiassa ei makseta juomarahaa erikseen, vaan valtaosa ravintoloista lisää palvelurahan (coperto) suoraan laskuun. Paikasta riippuen se on 2-3 euroa/ruokailija.

Aiheesta aiemmin:

Hotell Mediolanum, väriterapiaa Milanossa 

Lisämaksu hotellista poistuessa saattaa yllättää matkalla - mikä ihmeen turistivero?

EICMA: Milanon Mp-näyttelyn kaikki jutut täältä - päivittynyt