6. Syntyminen oikeaan perheeseen

Tämä on tietenkin se helpoin tapa. Perheesi on joko sellainen, jossa vähintään joka toinen vanhemmistasi ajaa moottoripyörällä, tai sitten molemmat. Itsesi kohdalla se näkyy siten, että jo kaksivuotiaana sinut istutetaan sähkömopon päälle, ja viimeistään viisivuotiaana crossimopon kuskiksi ja siitä se polku jatkuu itsestään eteenpäin, joten ei tästä sen enempää. Myöhemmin löydytte koko perhe crossi- tai ratamoottoripyöräilykisoista hauskaa pitämästä ja ajamasta. Onnittelemme oikean valintasi johdosta.

Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita, joten polulla saattaa olla myös mutkia matkassa.

5. Pitkäjänteisyys palkitaan

On turha kuvitella, että yksi heitto mopon hankinnasta riittää, varsinkin jos jompikumpi vanhemmistasi on vannonut, että "meille ei tule mopoa/moottoripyörää kuin kuolleen ruumiini yli". Sen sijaan, että alkaisit teroittaa partiopuukkoasi, neuvoisimme rauhallisempaan, pitkäjänteisempään lähestymistapaan.

Aluksi on hyvä tuoda mopoilevia / moottoripyöräileviä ystäviäsi kotiisi, ja antaa vanhempiesi huomata, ettei näillä ole mukana katkaistuja haulikkoja tai leegiota kätkettyjä heittoveitsiä, vaan että itse asiassa he ovat varsin mukavaa ja välitöntä porukkaa, joka (valitse kotiintuotavat ystäväsi ennen pyörän saantiasi huolella) pitää huolta mopoistaan ja pukeutuu asiallisesti. Eivätkä kotisi lähellä vinguta mopojaan sieluttomasti eivätkä myöskään aja korttelin ympäri pelkällä takapyörällä. Ainakaan vanhempiesi nähden.

Isäsi olutpurkin avaaminen vanhalla kunnon stunt-tempulla eli stoppie ja takapyörän heilauttaminen sivukautta täyden kaljatölkin päälle ei myöskään ole suotavaa. Yleensä tölkki leviää kuin Jokisen eväspullo ja seurauksena on vain sotkua, käreä isä ja nopea poistuminen markilta.

Sen sijaan, jos kaikki menee hyvin, voisit alkaa varovasti vihjailla, miten mukavaa olisi ajella kavereidesi kanssa katsomaan luontoa (tyttöjä/poikia), kulkea aivan itse fudistreeneihin tai pelaamaan korista. Koulumatkatkin sujuisivat nopeammin ja aikaa läksyjen tekoon jäisi enemmän?

Mistä ei kannata puhua tässä yhteydessä ovat öiset ajoreissut ja mopo/kevarimiitit sekä poliiseilta piileskely pimeillä kujilla.

Kuvituskuva. Kuva Matias Mäki.

Kuvituskuva. Kuva Matias Mäki.

4. Vaarallisuus

Moottoripyöräilyn / mopoilun vaarallisuus on aihe, josta aivan varmasti joudut kuulemaan pahimmillaan pitkiä ja toistuvia saarnoja kerta toisensa jälkeen, kun otat haaveesi keskustelun aiheeksi, joten valmistaudu tähän.

Apua saattaa tulla yllättäviltäkin tahoilta, kuten esimerkiksi Pertti-enolta, joka on ajanut 35 vuotta moottoripyörällä, eikä ole kertaakaan telonut itseään vakavammin. Sensijaan keskustelusta kannattaa jättää pois hänen hyvä ystävänsä Jaska, jonka luunmurtumien lista on yhtä pitkä kuin kymmenellä MotoGP:n maailmanmestarilla yhteensä.

Hyvää valmistautumista osoittaa myös oikea asenne: kerrot nöyrästi tiedostavasi kaksipyöräisen moottoroidun ajoneuvon turvallisuusriskit, mutta että nykyään autokoulussa / kerhojen ennakoivan ajon kursseilla opetetaan toimimaan oikein ja ennakoimaan liikenteessä. Lisäksi nykyiset ajovarusteet eroavat edukseen isän/äidin nuoruudessa käytetyistä kirppukuvusta (pottamallin kuttaperkkainen avokypärä) ja kuudennen polven perintönahkarotsista, joka oli yhtä kestävä kuin vuoden vedessä lionnut karhunlanka.

Tässä yhteydessä vältetään tarkasti puhumasta mopojen virittämisestä sekä erityisesti innostuneesti siitä, miten kaveri sai sakot, kun oli ajanut mopollaan 95:ttä ja poliisi ei ollut millään saada tätä kiinni. Mikäli vanhempasi nostavat keskusteluun tämäntyyppisiä aspekteja, niihin suhtaudutaan varovaisen tuomitsevasti: "ymmärrän kyllä, että jos sattuu ostamaan valmiiksi viritetyn mopon, niin saattaa iskeä into kokeilla miten kovaa sillä pääsee, mutta eihän se suotavaa ole...".

Yhtä lailla lyhytnäköistä on keuhkota Jaskan nykyisestä Hayabusasta, jolla "sutaisee yli kolmeasataa ihan helposti". Jos tässä yhteydessä viittaa vielä siihen, että asiasta kertoi Pertti-eno, niin soromnoo enon käytölle puolestapuhujana. Ja muista: vanhemmillasi on tämän tapaisissa kömmähdyksissä todella pitkä muisti.

3. Kustannukset

Moottoripyöräilyn alkuaskeleen, eli mopokortin suorittaminen maksaa, samoin kaikkien kolmen seuraavan moottoripyöräkortin. Että selviät kunnialla edes kahdesta ensimmäisestä (lue: vanhempasi maksavat ne), niin kannattaa muistuttaa, että sitä seuraavan kortin ollessa ajankohtainen, asut todennäköisesti jo omillasi ja kustannat sen itse. Niinkin voi olla, mutta todennäköisesti asut opiskelijakämpässä ja opiskelet jotain, mutta siitä ei kannata muistuttaa tässä yhteydessä. Vanhempasi saattavat kovasti haluta, että opiskelet, jos niin on, niin se helpottanee myös jatkokorttien kustantamista.

Seuraavaksi tulee eteen ensimmäisen mopon / moottoripyörän hankinta. Muistanet varmaan vedota tässä siihen, että Pertti-eno / kaverit voivat auttaa pyöräsi huoltamisessa? Sitä taas ei kannata kertoa, että varsinkin alkuun kulkineen oma-aloitteinen huoltaminen (tai huoltamatta jättäminen) saattaa osoittautua kalliimmaksi kuin oikeassa huollossa käyttäminen. Mutta joskushan nekin oppirahat on maksettava. Ja sitä vartenhan vanhemmat ovat(?).

Pyörä tietenkin maksaa myös. Rippi- ja synttärilahjarahojen säästäminen edes osittain pyörän ostamiseen saa homman näyttämään heti hyväksyttävämmältä vanhempiesi silmissä. Samoin se, jos onnistut pääsemään kesätöihin ja varaat osan palkastasi pyörän hintaan ja polttoaine- ja hengailukuluihin. 

Käyttökuluista kuten polttoaineista, öljyistä, ketjuista, rattaista, renkaista ja vakuutuksista ei kannata hiiskahtaakaan, elleivät vanhempasi ota asiaa esille. Silloinkin sopivan vaisu mutina saattaa olla parempi vaihtoehto kuin suorat faktat. Tässä yhteydessä voit myös yrittää vedota pyörän esitteeseen, jossa todennäköisesti kerrotaan, että sen "polttoaineenkulutus on minimaalinen". Ja selittää silmät kosteina, miten kohtuullinen kaasunannostelu pudottaa moottorin menonesteen kulutusta entisestään. Jos tämä ei vielä riitä siirtämään keskustelua muihin aiheisiin, voit vedota siihen, miten Pertti-eno Rautaperseajossa suoriutui karvan yli 4 litran keskikulutuksella per sata kilometriä.

Siitä, että enolla oli naapurin entinen vaimo mukanaan, ja ajo keskeytyi yllättäviin seikkoihin, ei kannata myöskään mainita tässä yhteydessä, vaikka asia ei moottoripyöräilyn kustannuksiin aivan suoranaisesti liitykään.

On turvallisempaa luiskauttaa keskustelu Rautaperseajoihin ylipäätään sekä niiden tavoitteisiin ja unohduttaa kiusallinen kustannuskeskustelu sekä muut mahdolliset epäkurantit asiat.

Kuvituskuva MP17-Messuilta. Kuva Matias Mäki

Kuvituskuva MP17-Messuilta. Kuva Matias Mäki

2. Oma asenteesi

Olemme jo edellissä kohdissa yrittäneet vihjata siihen, että pitkäjänteisyys ja tietynlainen nöyryys ovat suotavia asioita silloin, kun rakennat sitä pitkää polkua, jonka päässä kiiltelee vanhempiesi sinulle hankkima mopo / moottoripyörä sekä sen istuimella hieno, laminoitu kuvallasi varustettu oikeanlainen ajokortti.

Yksi asioista on oman egon kätkeminen tai tiedostaminen. Vanhemmillesi ei saa syntyä pienintäkään epäilystä siitä, että olet hankkimassa pyörää egosi jatkoksi. Kulmakunnan mopo / moottoripyöräkingiydestä uneksiminen ei saa tärvellä viatonta mieltäsi millään tavalla - ainakaan ulkoisesti. Jos se söpö typykkä siellä rinnakkaisluokalla tykkää moottoripyöristä, niin hyvä niin.

Varo kuitenkin ilmeitäsi, kun kerrot, miten paljon mukavampaa mopolla / moottoripyörällä on karauttaa opinahjoosi kuin kävellen, bussilla tai fillarilla. Varsinkin, jos huokaat, että ajoasuasi tulisi koristaa tietynlainen nahkarotsi ja bootsit. Äidilläsi on susinaaraan vaisto näissä asioissa, mikäli olet poikapuolinen, ja isälläsi karhupapan huolesta värisevä kuono, jos satut olemaan tyttöpuolinen kaksipyöräisestä haaveilija.

Asenne merkitsee myös turvallisuutta, joten oikeasti kannatta pudottaa mielestä, että on jotain erityistä, jos hankkii kaksipyöräisen. Toilailu, joka päätyy rekan renkaiden alle, ei paljon erillistä sinettiä kaipaa.

Pyöräsi voi olla persoonallisuutesi ilmentymä myös sillä tavalla, että se on siisti, ja harkinnalla rakennettu. Pysty yllättämään myös itsesi.

1. Lopullinen niitti

Mikäli haaveesi toteutuminen alkaa näyttää epätodennäköiseltä, kannattaa alkaa kysellä vanhemmilta heidän omia kokemuksiaan kaksipyöräisillä moottoroiduilla ajoneuvoilla ajamisesta. Saattaa olla, että sieltä löytyy hyvää materiaalia oman projektin jatkotyöstöä varten. Heidän yhteisiä ajomatkojaan mopolla heinäkuun syvenevissä, lämpimissä illoissa, mopoilua kavereitten kanssa ongelle, kyydissäoloa silloisen poikaystävän matkassa Kaunispäälle.

Tällaisten muistojen herkkävaistoinen käsittely on tietysti murrosikäiselle vaikeaa, mutta jos siinä onnistuu, se saattaa olla tavattoman palkitsevaa. Mikäli vanhempien kanssa käyty tämänsuuntainen keskustelu johtaa siihen, että nämä vaipuvat syvälle muistoihinsa, olet todennäköisesti onnistunut.

Mitä silloin ei kannata tehdä on, että luikauttaa suinpäin että "voidaanko nyt varata ajokoulutus ja ostaa minulle mopo /moottoripyörä?", vaan vetäytyä rauhassa takavasemmalle, ja antaa ajan tehdä työtään.

Oikean hetken valitseminen on tärkeää lopullisen onnistumisen kannalta. Sopiva hetki voi olla ruokapöydässä, kun vanhemmat näyttävät tavallista tyytyväisemmiltä. Jos siihen on vielä jokin erityinen syy, kuten palkkapäivä, palkankorotuksen saaminen tai jokin muu aikuisten iloinen asia, niin kannattaa toimia, mutta varovaisesti.

Toivotamme onnea matkaan! Mikäli tämä neuvontapatteri ei toimi, suosittelemme loputtoman kärttämisen ja mankumisen taktiikaa.