Moottoripyöräilijöiden osalta kyse on paitsi tämän kyseisen veron epäoikeudenmukaisuuksista, myös siitä, että motoristeja on aina verotuksellisesti kohdeltu eri tavalla - tahtoo sanoa huonommin - kuin autoilijoita.
Alun perinkin moottoripyörien autovero on ollut huomattavasti korkeampi kuin autojen. Vuosikymmen saattaa olla väärä, mutta taisi olla 90-luvulla, kun moottoripyörien verotusta kevennettiin pilvistä suurin piirtein samalle tasolle kuin autoilla. Viime vuosina autojen verotusta on kuitenkin kevennetty milloin milläkin - enimmäkseen päästöihin liittyvällä - perusteella. Moottoripyörien autovero on kuitenkin säilynyt ennallaan, mikä on kasvattanut kuilua eikä lisäksi ole ottanut millään tavalla huomioon moottoripyörien vähemmän saastuttavaa tai ruuhkia vähentävää luonnetta.
Myynti ja sen hinta
Kalliimmat verot nostavat aivan yksinkertaisella matematiikalla pyörien hintaa, ja kun kappalemääräinen myynti Suomessa vuosittain on laskenut vuoden 2007 noin 12 000 myydystä pyörästä viime vuoden karvan yli 3000:een, hinnalla on vaikutusta.
Koska vero on kallis, ja pyörien kappalemääräinen myynti olematon, myös maahantuojien saaman katteen on oltava isompi, että kaupanteko olisi ylipäätään mahdollista. Pyörien markkinointi, jakelu, kauppiaitten mekaanikkojen koulutus ja kaikki muukin tämänsuuntainen toiminta on joka tapauksessa pystyttävä hoitamaan, oli myytyjen pyörien määrä miten pieni hyvänsä.
Tällaisessa tilanteessa kaikenlaisten lisäverojen merkitys on suuri. Kauppiaiden maksettavaksi lankeaa myös se 150 euron veron maksu jokaisesta pyörästä oli se sitten uusi tai vanha, jos se vain on rekisterissä ja liikennekäytössä. Laskun maksaa lopulta ostaja, jos sellaisia on olemassa.
Monen pyörän loukku
Suomalainen moottoripyöräkanta on vanhaa. Jos pyörien keskihinta on jossain alle 7000 euron kieppeillä, kuten on laskettu, niin miten monta kymmentä tuhatta alle 2000 euron hintaista pyörää on liikenteessä? Niille vero saattaa olla kymmenes hinnasta, enemmänkin.
Entä sitten he, joilla on useampia pyöriä? Moni niistä on kertynyt varastoon vuosien varrella. Niitä pidetään vaivoja säästelemättä isolla sydämellä hyvässä kunnossa, ja monella niistä ajetaan vuosittain.
Suomen noin ehkä 150 000 moottoripyöräilijästä on ainakin Motouutisten lukijatutkimuksen perusteella noin 2500-3000:lla enemmän kuin 5 moottoripyörää omistuksessaan. Monella on kokoelmassaan erilaisia rakennettuja pyöriä, varsinaisia taideteoksiakin sekä historiallisesti arvokkaita pyöriä. Useamman pyörän omistajalle harrastuksen mielekkyys häviää uuden veron myötä. Voi olla, että rekisteriin jää yksi pyörä, voi olla ettei yhtään. Kaikki eivät halua myöskään laittaa pyöriään museorekisteriin, vaan niillä ajetaan aktiivisesti.
Joka tapauksessa vero merkitsee myyntiin tulevien käytettyjen pyörien määrän kasvua. Käytettyjen, joita on sen jälkeen vaikea saada kaupan.
Veron epäoikeudenmukaisuus
Suomen kesä on myös lyhyt. Normaalimotoristilla aktiivinen ajokausi on parhaimmillaan noin 5-6 kuukautta vuodesta: huhtikuun puolivälistä syyskuun puoliväliin, monella vain noin 4 kk tai jopa vähemmän.
Hallituksen suunnitelmien mukaan vero maksettaisiin koko vuodesta, päiväkohtainen maksu tuntuu olevan mahdottomuus. Sillä tavalla moottoripyöräilijöitä kohdellaan taas kerran huonommin kuin autoilijoita. Auton voi poistaa liikennekäytöstä, jolloin veroa ei tarvitse maksaa siltä ajalta. Moottoripyörillä tätä mahdollisuutta ei kaavailujen mukaan ole, sillä vero on voimassa aina vuoden kerrallaan. Jos pyörä on liikennekäytössä yhtenä päivänä, siitä menee vuoden vero.
"Juppiskootterivero"?
Moottoripyörä on myös liikenteessä ja liikenneinfran suunnittelussa lapsipuolen asemassa jos sitäkään kaikista kauniista puheista huolimatta. Tiestön huono kuntokaan ei ole omiaan saamaan motoristia tuntemaan siltä, että tämä saisi vastinetta tähänkään asti moottoripyörien autoverosta, arvonlisäverosta, polttoaineverosta ja liikennevakuutuksista maksamilleen veroille.
Uusi vero ei ainakaan lämmitä moottoripyöräilijän mieltä, kuten eivät ministeri Timo Soinin ähäkuttimaiset lausunnot ”ökyveneiden ja juppiskoottereiden” verollepanosta.
Kun tähän vielä liitetään liikenneministeri Anne Bernerin epämääräiset suunnitelmat siitä, että teiden käytöstä maksettaisiin käyttökilometrien mukaan, ja jokainen moottoripyöräkin kytkettäisiin ”mustaan laatikkoon”, josta palveluntarjoajat pystyvät seuraamaan jokaisen matkantekoa millintarkasti, niin ei ole ihme, jos moottoripyöräilijöissäkin herää kapinahenki.
Ja Bernerin tavoite jakaa liikenneväylien käytön seuranta ja ylläpito yksityisille yrityksille tietää joka tapauksessa yleistä maksujen nousua, sillä jokainen uusi välikäsi matkalla tarkoittaa myös lisää kustannuksia. Sekä sitä, että maksut saattavat näennäisesti maltillisen alun jälkeen nousta rajuinkin portain, mikä on nähty mm. sähköverkkoyhtiöiden kohdalla.
Miten onnistuu - edes omasta mielestä?
Koomista tässä koko hallituksen veropuuhastelussa - tosin tragikoomista - on se, että se muuttaa todennäköisesti niin monen motoristin käyttäytymistä, että veron rahallisia tavoitteita on mahdoton saavuttaa. Eri toimijat ovat esittäneet erilaisia lukuja, ja jopa valtiovarainministeriökin on ottanut huomioon laskelmissaan sen, että 10 -15 %, jopa ylikin poistaa moottoripyöränsä kokonaan liikennekäytöstä. Todennäköisesti luku on vielä paljon suurempi.
Moottoripyörien osuudeksi verotuotosta on kaavailtu 25 miljoonaa euroa. Sen kasaan saamiseksi tarvittaisiin maksu 166 667 moottoripyörästä. Siinä ei vielä ole otettu huomioon edes veron perimisestä johtuvia kuluja.
Mikäli tuoreimpiin tietoihin on uskominen (Bike-lehti), jopa 100 000 pyörää on jo poistettu liikennekäytöstä kaikkiaan noin noin 260 000 pyörän kannasta. Kun tähän lisätään 25 000 kevytmoottoripyörää sekä museopyörät, jotka olisivat vapaina verosta plus ennen veron voimaantuloa poistettavat pyörät, niin montako ”maksavaa pyörää” on silloin liikenteessä, ja mikähän mahtaisi olla verokertymä?
Olisiko nyt hyvä hetki ministereillää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja perua koko homma, kun se vielä on mahdollista. Tai toivottavasti kansanedustajat palauttavat lain bumerangina ja hautaavat sen jonnekin valtiovarainministeriön pohjattomaan dataroskikseen.