Moottoripyörä on historiallisena laitteena vain vähän vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Kaikkien aikojen ensimmäisen moottoripyörän rakensivat saksalaiset Gottlieb Daimler ja Wilhelm Maybach vuonna 1885.

Ensimmäisen sarjatuotantomoottoripyörän valmistivat saksalaiset Münchenissä toimineet Hildebrand & Wolfmüller vuosina 1894 - 1897.

Suomeen moottoripyörät tulivat Wikipedian mukaan jo ennen autoja. Aamulehdessä oli uraa uurtava moottoripyörämainos jo toukokuun 4. päivänä vuonna 1895. Siinä mainostettiin juuri edellä mainittujen herrojen Hildebrand & Wolfmüller "moottori-Velosipeedejä, jotka kulkevat benzinikaasun voimalla".

Samana vuonna ostettiin ensimmäiset moottoripyörät Suomeen.

1920-luvulla Harrikka piti ykkössijaa

Ab Otto Brandt Oy puolestaan perustettiin jo 1905, jolloin oli jo muitakin moottoripyöräkauppiaita. 1920-luvulla moottoripyörien tuotanto maailmalla käynnistyi suuremmassa mittakaavassa, ja se näkyi Suomessakin. Silloin yleisin merkki meillä oli Harley-Davidson ja kakkosena tuli Indian.

Suomalainen moottoripyöräurheilun keskusjärjestö perustettiin helmikuussa 1922. Siihen aikaa moottoripyörän omistaminen oli vain varakkaiden yksinoikeus. Yhdistyksen nimeksi päätettiin Suomen Moottoripyörä Klubi - Finlands Motorcykel Klubb ja nimilyhennykseksi MK. Yhdistyksen kotipaikka oli Helsinki.

 "Yhdistyksen, jonka nimenä on Suomen Moottoripyöräklubi - Finlands Motorcykel Klubb (MK) ja kotipaikkana Helsingin kaupunki, tarkoituksena on koota Suomen moottoripyöräilijät ja moottoripyöräilyn harrastajat yhtenäisenä järjestönä edistämään moottoripyörän käyttöä ja levenemistä maassa, samalla huomioon ottaen sekä yhteisön että yksityisten edut. Tässä mielessä klubi ryhtyy muun muassa toimenpiteisiin ajanmukaisten lakimääräysten saamiseksi moottoripyöräliikennettä varten, kuten parannettuun teiden kunnossapitoon ja siihen liittyviin asioihin nähden, sekä moottoripyörän oikean huolellisen käyttämisen suhteen yleisöön nähden, kuin myös moottoripyörä-urheiluharrastuksen kohottamiseksi kilpailuja järjestämällä". Kansainväliseen moottoriliittoon MK liittyi heti 1922. Näin kerrotaan Moottoriliiton sivuilla.

Harrastamista ja hyötyjä

Toisen maailmansodan jälkeen moottoripyörä oli enemmän kaiken kansan liikkumisväline - ja vieläpä ympärivuotisesti - koska autot olivat kalliita ja niiden tuontia säännösteltiin.

1960- ja 70-luvuilla tilanne muuttui harrastuspainotteisemmaksi ja on sellaisena jatkunut. Tulivat kokoontumisajot ja viime mainitulla vuosikymmenellä myös kypäräpakko ja nopeusrajoitukset synkkien onnettomuusvuosien seurauksena.

Moottoripyöräharrastus on monimuotoistunut jatkuvasti sekä eri kilpa-urheilulajien että myös erilaisten käyttökohteiden ja erilaisten pyörätyyppien mukana. On kiihdytyskilpailua ja rakentamista, ja käytetäänhän moottoripyöriä edelleen myös työmatka-ajoon.

Moottoripyöräily on kokemus, jonka saavuttaa vain ajamalla. Jokainen moottoripyörällä ajettu matka on seikkailu, joka tuottaa mielihyvää. Moottoripyöräilyä on ajatuksena myyty vapauden myytillä, moottoripyörä tuo mukanaan vapauden. Onko se pelkkä illuusio, kuten jotkut väittävät, on toissijainen asia. Moottoripyöräilijät ovat veljes- ja sisaruskunta, jolla on yhteinen salaisuus - vain moottoripyöräilijä, motoristi tietää, mitä moottoripyöräily on. 

Ehkä siksikin toista motoristia moikataan tien päällä. Käsi nousee yleensä hyvin herkästi. Kuvaavaa on, että nostamatta jättäjää ei oikein osata pitää moottoripyöräilijänä.

Vapautta tai ei, mutta moottoripyöräily tuottaa aivan omanlaisensa fyysisen mukavuuden tunteen. Olet osa moottoripyörää ja sen moottorin värinää, liikettä, ilmavirtaa ja maisemaa, Tietä. Pyörän ajamisen hallinta tuottaa omanlaistaan nautintoa, ja pyörän suorituskyvyn potentiaali on osa sitä.

Kiitos kuuluu kaikille

Se, että nykymuotoinen moottoripyöräily Suomessa on mahdollista, on tietenkin monen toimijan yhteistyön tulos. Maahantuojat hoitavat oman osansa työstä, kauppiaat, järjestöt ja lainsäätäjät omansa. Moottoripyöräkerhot ovat pitäneet lippua korkealla ja järjestäneet kokoontumisajoja sekä tuoneet muutenkin mooottoripyöräilyn kulttuuria tunnetuiksi.

Moottoripyöräurheilu on puolestaan tuottanut hienoja sankareita rikastamaan arkeamme maailmanmestari Jarno Saarisesta alkaen aina kahteen naismaailmanmestariin Ulla Kuljuun ja Kirsi Kainulaiseen asti. 

Tähän joukkoon mahtuu kymmeniä, hyvä ettei satoja huippuluokan mestareita monilta vuosikymmeniltä ja monista eri moottoripyöräurheilulajeista, kaikille heille syvä kumarrus. Heidän panoksensa arvoa nostaa vielä se, että raha on aina ollut Suomessa niukassa, ja moottoripyöräurheilussa se on ollut sitä eritoten. Ja on edelleenkin.

Haluaisin vielä nostaa muutaman organisaation esille vähättelemättä muiden arvoa. Yksi niistä on MMAF, Modified Motorcycles Association, joka on tehnyt kovasti töitä lainsäädännön muuttamiseksi suopeammaksi moottoripyörien rakentelua ja varustamista kohtaan.

Toinen järjestö on SMOTO, Suomen Motoristit ry, joka on suomalaisten moottoripyöräilijöiden oma etujärjestö, ja joka on tehnyt valtavan määrän näkymätöntä työtä antamalla lausuntoja moottoripyöräilyyn vaikuttavasta liikennelainsäädännöstä, ja jonka tinkimättömän kärsivällisyyden ja toiminnan ansiosta vielä viime keväänä kaavaillusta moottoripyörien ylimääräisestä verosta esimerkiksi luovuttiin.

Ei myöskään pidä unohtaa SMOTOn järjestämiä Motoparlamentteja, joissa tuodaan viranomaisia ja toimijoita sekä poliitikkoja keskustelemaan pyöreän pöydän ääreen moottoripyöräilyn ja motoristien kannalta vaikeista ja ajankohtaisista asioista liikennejärjestelyistä lainsäädäntöön ja vaikkapa älyliikenteen haasteisiin.

Kolmas toimija on Suomen Moottoripyöräkouluttajat SMOK ry. Se on kehittänyt moottoripyöräilijöiden jatkokoulutusta ja jaksanut puhua sen  tärkeyden puolesta.

Neljäs taas on varsin tuore, Motoristit koulukiusaamista vastaan ry, MKKV. Sen edustajat ovat kulkeneet muutaman vuoden ajan kouluissa puhumassa koulukiusaamista vastaan. Järjestön edustajien mukana on aina yleensä kymmeniä paikallisia tai jopa hyvinkin kaukaa mukaan tilaisuuteen ajaneita motoristeja, jotka haluavat osoittaa tukensa asialle. Se on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

On siis monen asian summa, että voimme ajaa ylpeinä suomalaisina motoristeina sekä koto-Suomessa että maailmalla. Isiemme ja äitiemme uhraukset eivät ole se pienin asia tässä. Muistetaan ne ja sadan vuoden oman, suomalaisen historian kaiku.

Mutta muistetaan myös se, että moottoripyöräily rikastaa suomalaista perus- ja liikennekulttuuria ja on olennainen osa sitä sekä teillä että niiden ulkopuolella. Jatketaan samaan malliin ja kohti aina vielä parempaa huomista tänä suomalaisuuden suurena juhlapäivänä.

Toivoo

Motouutiset