TTS on aikuiskouluttaja, joka kouluttaa Vantaalla monien muitten toimialojensa lisäksi myös pienkonemekaanikkoja. TTS:lla on toimipisteitä myös Rajamäellä, Kouvolassa, Seinäjoella, Turussa, Imatralla, Kuhmossa ja Sammatissa. Painopiste koulutuksissa on moottoripyörissä. Se johtuu siitä, että moottoripyörien elektroniikka ja järjestelmät ovat kehittyneet viime vuosina huimaa vauhtia.
 
– Autoelektroniikka on tietysti edistynyt eniten. Autoihin on tullut ajonhallintajärjestelmiä, kaistavahteja, mukautuvia vakionopeudensäätimiä sekä muita uusia tekniikoita, ja ala menee vilisten eteenpäin.
 

Vanhalla osaamisella huollat vanhoja pyöriä

 

– Moottoripyörien teknisen edistyksen vauhti ei ole ollut aivan yhtä kova, mutta verrattuna 10 vuoden takaiseen aikaan niihin on tullut paljon elektroniikkaa. Esimerkiksi vaikka ABS-jarrut, valittavat tehokartat, luistonesto, keulimisenesto, takapyörän nousun esto etujarrulla jarrutettaessa sekä sähköisesti säätyvät vaimennus ja jousitus.

– Moottoripyörissä laitteet ja järjestelmät pitää saada mahtumaan paljon pienempään tilaan, muistuttaa TTS:n kouluttaja Pekka Koivisto. - Tämä aiheuttaa myös haasteita pienkonemekaanikoille. Jos on viimeksi istunut koulun penkillä 10 vuotta sitten, niin osaaminenkin on sen aikaisella teknisellä tasolla.

TTS kouluttaa aikuisia eli vähintään 18-vuotiaita sekä pienkonemekaanikon perus- että ammattitutkintoon. Perustutkintokoulutukset alkavat kaksi kertaa vuodessa Vantaalla, tammi- ja huhtikuussa. Perustutkintoa varten ei periaatteessa tarvitse olla alan osaamista, se on alalletulotutkinto.

Ammattitutkintokoulutukseen osallistuminen taas edellyttää sitä, että toimii jo kyseisessä ammatissa ja että työkokemusta on vähintään 1-3 vuotta.

– Moottoripyörissä on haasteena se, että niitten tekniikka on hienompaa ja moottoreiden välykset ovat paljon pienempiä kuin auton moottoreissa. Auton moottorit kiertävät esimerkiksi 5000 kierrosta minuutissa, kun moottoripyörässä moottori saattaa kiertää 16 000 kierrosta, Koivisto kertoo.

TTS:n pienkone- ja moottoripyörämekaanikkopuolen kouluttaja Pekka Koivisto

 

Haasteena ja rikkautena monipuolisuus

 

Opiskelijalle oman haasteensa tuo se, että hän joutuu peruskoulutuksessa opiskelemaan koko laitekirjon. Pienkoneiksi lasketaan nimittäin moottoripyörien, mopojen ja skoottereiden lisäksi veneenmoottorit, ruohonleikkurit, mönkijät, lumikelkat, vesiskootterit ja ainakin moottorisahat. Koulutus on laaja-alainen verrattuna autopuoleen, jossa tarvitsee opiskella vain autoasiaa.

– Monipuolisuus on myös alan rikkaus, Koivisto uskoo. – Ja se antaa myös mahdollisuuden työllistyä muuallekin kuin moottoripyörähuoltoon.

Perustutkintokoulutus on päätoimista opiskelua, johon kuuluu välillä työssäoppimisjaksoja. Ammattitutkinnot taas toteutetaan oppisopimuskoulutuksina, koska osallistumisen edellytys on työpaikka. Niihin kuuluu parin päivän lähiopetusjaksoja ja työssäoppimista.

Lähipäivät ovat koulutettaville täsmälääkitystä. Voi esimerkiksi valita vene- tai sähköpuolen koulutuksia omien ja työpaikan tarpeiden mukaan.

– Painopiste on joka tapauksessa haastavissa sähkötöissä, koska niitä ei ehditä opettaa riittävästi peruskoulutuksessa.

- Esimerkiksi mekaaninen vika on helppo huomata. Jos moottorin kyljestä sojottaa kiertokanki, niin ongelma on löydetty. Sähköiset ongelmat eivät näy, eivätkä ne ole aisteilla pääteltävissä, vaan viat pitää todentaa mittaamalla. Ja kun sähköiset järjestelmät lisääntyvät, myös informaation määrä kasvaa

– Laitteiden mekaanisella puolen keskitytään myös haastavampiin korjaustöihin, kuin perustutkintokaudella.

 

Opiskelijat tositoimissa

 

Perustutkinto-oppilaat Jari Karuaho ja Pasi Ristola olivat paikalla huoltamassa TTS:llä talvisäilytyksessä olevia pyöriä.

– Otamme pyöriä säilöön talveksi kohtuullista korvausta vastaan kahdesta syystä: meillä on tilaa, ja toiseksi oppilaamme pääsevät harjoittelemaan ”oikeitten” pyörien huoltamista. Teemme täällä lähinnä määräaikaishuoltoja, renkaiden vaihtoa ja pieniä korjaustöitä, Koivisto selvittää.

Pasi Ristola on harrastanut moottoripyöräilyä 25 vuotta, ja hän on viihtynyt tammi-helmikuun vaihteessa alkaneessa koulutuksessa. Hän jäi työttömäksi, ja on nyt opiskelemassa alaa ”rakkaudesta lajiin”, kuten hän itse sanoo.

– Tavoitteena on päästä tekemään työkseen sitä, mistä muutenkin tykkää, Ristola toteaa.

Alan ongelmana on suuri vaihtuvuus, mikä johtuu osittain vääristä mielikuvista. Kuvitellaan, että tekeminen merkitsee rungon modaamista ja moottorin virittämistä. Jarrupalojen ja öljyjen vaihtaminen sekä uusien pyörien kasaaminen ei välttämättä vastaa sitä käsitystä, mikä TV-ohjelmien perusteella on syntynyt, Koivisto pohtii. Lisäksi Suomen ilmasto rajaa ajokautta. Työt ajoittuvat kesälle, jolloin niitä on määrättömästi, kun taas talvella ei tapahdu juuri mitään.

 

Työssäoppimista ja työllistymistä

 

Karuaho oli kesän työssäoppimisjaksolla Bike Worldissä Vantaalla, missä hän mm. kokosi mönkijöitä. Koska kyseessä on iso talo, siellä oli myynnissä monen merkkisiä pyöriä ja mönkijöitä. Karuahoon oli tehnyt vaikutuksen vakituisen väen kova ammattitaito.

Ristola puolestaan oli RM Heinolla, ja totesi, että parasta oli työn vaihtelevuus - kahta samanlaista päivää ei ollut. Lisäksi työporukka oli mukavaa.

Molemmat totesivat, että koulutuksessa saatu teoriaopetus tukee hyvin käytännön työssäoppimista, mikä on tietysti sen tarkoituskin.

Ristolan ja Karuahon koulutus oli tätä kirjoitettaessa lopuillaan, ja molempien huolenaiheena oli työllistyminen ja töiden riittävyys. Se ainakin oli selvää, että työharjoittelu kannattaa hoitaa hyvin, sillä monet ovat työllistyneet harjoittelupaikkoihinsa.

Ristola pohti vaihtoehtona myös ammattitutkinnon suorittamista oppisopimuksena. Se edellyttää vain työpaikkaa, joka suostuu ottamaan hänet töihin oppisopimusopiskelijana.

TTS:llä on omana kalustona ABS-jarrullinen Kawasakin Er-6, sekä pari pientä skootteria mekaanikko-opiskelijoiden harjoittelun kohteena ”kylmien” moottoreiden lisäksi.

Suurin osa oppimisesta tapahtuu kuitenkin asiakastöiden kautta. TTS huoltaa ja korjaa pienkoneita kiireettöminä asiakastöinä. Työt tehdään oppilastöinä kouluttajien valvonnan alla.

– Olemme halpa ja hidas korjaamo, Koivisto nauraa. Hän on tyytyväinen opetuksessa käytettävään luokkaan, sillä siellä on kaikki koulutuksessa tarvittavat modernit apuvälineet ja sinne voi tuoda myös moottoripyörän ja näyttää käytännössä, miten asiat tehdään. Luokassa on myös tehokas pakokaasunpoisto.

Perustutkinto-oppilaat Jari Karuaho ja Pasi Ristola (kuvassa vasemmalla) opiskelevat alaa ammatin lisäksi 'rakkaudesta lajiin'.

 

Mikä sitten tekee hyvän moottoripyörämekaanikon?

 

– Tekniikka pitää tietysti hallita hyvin, ja osata korjata pyöriä, mutta varsinainen juttu on siinä, että opiskelu jatkuu koko työuran ajan. Jos aikoo olla hyvä mekaanikko, on käytävä kaikki maahantuojien ja valmistajien koulutukset läpi, jotta pysyy ajan tasalla. Tätä hommaa täytyy myös oikeasti haluta tehdä.

– Moottoripyörähuoltojen oletus on, että sinulla on tietty osaamistaso kun menet töihin.

Koivisto kertoo, että on suuri ero sillä, onko koulutukseen tulija 18-vuotias vai alaa vuosikymmeniä harrastanut. Voi olla, ettei se 18-vuotias ole tehnyt koskaan mitään tekniikkaan liittyvää, joten hän on oppilaitokselle melkoinen haaste. Tällaiselle oppilaalle pitää pystyä antamaan riittävät tiedot ja taidot perustehtäviin. Samalla pitkään alaa harrastaneelle, oman pyöränsä huoltaneelle oppilaalle pitää myös pystyä antamaan lisää tietoa

Yksi hyvän mekaanikon tunnusmerkki on, että hän kantaa huolta pyörän kunnosta. Suomessa ei ole moottoripyörien katsastuspakkoa, joten sillä, joka huoltaa pyörän on iso vastuu. Mekaanikon on muistettava varsinaisten huoltokohteiden lisäksi vilkaista pyörää sillä silmällä, että se on turvallinen liikenteessä.

Opiskelemaan!

 
TTS:llä alkaa mp-mekaanikon perustutkintokoulutus seuraavan kerran tammikuussa. Hakupaperit lähetetään 18.12. mennessä, mutta myöhemminkin voi vielä kokeilla onneaan, Koivisto kertoo. Itse koulutus alkaa tammikuun 9. päivä. – Oppisopimuksella toteuttava ammattitutkinto alkaa non-stoppina, eli sinne voi hakea milloin vain, kunhan hakijalla on työpaikka.
 
Lisätietoja koulutuksista löytyy TTS:n sivuilta ja koulutuskalenterista hakeutumisesta täältä hakusanalla ”pienkone”.
 
Aivan turhaan ei Pekka Koivisto kanna huolta mp-mekaanikkokoulutuksesta. Oma pyörien ”rassaajan” ura on alkanut jo pikkupoikana mopon parissa, ja matkan varrelle myös vuorikiipeilyä ja sukellusta harrastavalle miehelle on kertynyt kokemusta monen merkkisestä ja tyyppisestä moottoripyörästä. Osaamista on siis omasta takaa, ja silloinhan sitä on hyvä jakaa.

 
 

 
Artikkeli on yhteistyökumppanin tuottama ilmoitus.