– Viikonloppu oli oikein onnistunut ja saatiin kerättyä hyvät pisteet. Omaan tasooni ja taitoihini nähden koko kausi on mennyt oikein hyvin, olen saanut kelpo suorituksia jokaisesta kilpailusta. Siinä mielessä ei ole mitään valittamista.
Treeniä ja pyörän säätöä
– Keskiviikkona mentiin pelipaikoille ja virittäydyttiin tunnelmaan. Otin tuntumaa kuukauden ajotauon jälkeen ajamalla heti keskiviikkona pari settiä. Torstaina ajoin vähän enemmän, ja ne olivat hyviä treenipäiviä.
– Mulla oli joku kesäflunssa, ei kuitenkaan koronaa, minkä olen jo kaksi kertaa sairastanut. Kävin kuitenkin virallisissa testeissä, etten vahingossakaan sairastuttaisi muita. Flunssa vei pikkuisen puhtia pois, mutta ei se ratkaisevasti mihinkään suorittamiseeni vaikuttanut. Illat ja yöt vain olivat huonoja. Kokonaiskuormitus nousee, kun ei saa öisin kunnolla nukuttua tukkoisuuden ja yskän takia.
Kirsi Kainulainen treenasi keskiviikosta alkaen Alastaron radalla. Kuva: Harjukuvat
– Perjantaina kuume oli pois, eikä noussut enää illallakaan ja päivän mittaan löydettiin hyvät säädöt pyörään. Keli oli epävakainen, välillä jopa huono. Aamulla yksi setti päästiin ajamaan kuivalla ja toinen treeni meni "puolihullussa kelissä". Sinällään ei olisi ollut mitään järkeä mennä ajamaan, mutta minulla oli tähteillä sellaiset renkaat, jotka pystyi "tärväämään". Viimeinen setti olikin täyttä sadekeliä. Tuli ajettua joka kelillä, ihan senkin takia, että saa kierroksia alle eri olosuhteissa. Koskaan ei voi tietää, millainen sää on itse kisassa.
Aika-ajot
– Perjantaina tuli itselle kelpo kierrosaika ilman yrittämistä melko helposti, mistä johtuen laitoin lauantain aika-ajoon odotukset aika korkealle. Ajattelin, että siitä olisi helppo vielä parantaa. Mutta aika-ajot menivätkin väkisin puskemiseksi; en saanut yhtään puhdasta kierrosta. Nopeimmallakin kierroksella sain väkisin vääntämällä ajettua muutaman kympin nopeamman ajan. Perjantainen rentous puuttui kokonaan ja sen nopeimman kierroksenkin aikana tuli ajovirheitä koko ajan. Aamupäivän ajan "kehuin" itseäni, miksi en voinut malttaa ja säilyttää perjantain aika-ajojen hyvää rentoa fiilistä. Muttta se ei ole aina niin helppoa moottoriurheilussa. Siitä suivaantuneena lähdin kilpailuun. Aika-ajoissa olin lopulta kahdeksas. Se oli kohtuu hyvä lähtöpaikka.
Lauantain osakilpailu:
– Ennen lauantain kisaa puhuimme mekaanikkoni Caijon (Karl-Johan Källman) kanssa, että olisi kiva olla podiumilla täällä Alastarolla. On kulunut 20 vuotta siitä kun edellisen kerran pokkasin palkinnon Alastarolla soolopyörällä ajaen. Tuolloin 125cc -luokassa.
– Lauantain kisassa lähtö onnistui ihan hyvin. Alussa jäin vähän kärkiryhmästä ja olin aika pitkään jossain viidennen/kuudennen paikkeilla. Tiesin, että pitkä kisa on vahvuuteni, mutta kuumeilun takia kuntoni oli kysymysmerkki. Mutta jaksoin hyvin, kuumeilu ei vaikuttanut suoritukseeni. Pääsin hyviin, koviinkin kierrosaikoihin. Kisan loppua kohden pystyin kiristämään vauhtia ja sain hyvin porukkaa kiinni. Kisassa oli monen moista sattumusta, en pysynyt kärryillä, kuka meni nurin tai miten kärjessä vaihtui paikat. Tiesin, että olin noussut sijoituksissa, mutta vasta maaliin tultaessa tajusin tulleeni kolmanneksi.
Shampanjasuihkua podiumilla.
– Jälleen hyvä osoitus siitä, että pärjätäkseen kisat pitää ajaa maaliin asti. Olen todella tyytyväinen tasaiseen tekemiseeni, ja kun pystyin vielä tiukkaamaan vauhtiakin. Tulin kovempaa takaa ja sain kiinni Joona Seppää, joka pääsi alussa karkuun. Juttelin Joonan kanssa ja hän sanoi ettei olisi hirveän monta kierrosta tarvinnut, että olisin pystynyt "nappaamaan" hänetkin. Mutta nyt meni näin, podiumpaikka tuli ja sain hyvät pisteet siitä.
Sunnuntain osakilpailu
– Sunnuntaina lähdin edellisten kisa-aikojen perusteella seitsemännestä ruudusta. Sain ihan kelpo startin ja olin aika hyvissä asetelmissa, neljäntenä /viidentenä. Kisan muista sijoista taistelu päättyi kisan alkukierroksilla, kun viime kaudella revennyt takareisi kramppasi ihan yllättäen niin kovalla voimalla, että se pakotti koko ajan ajattelemaan kisan keskeyttämistä. Eikä kramppi helpottanut vielä maalissakaan, vaan vasta aikojen päästä. Kyse on hermoperäisestä oireesta, joka aiheutuu selästä sekä jalasta yhdessä. Eikä niiden huonoille päiville voi kukaan mitään. Osui vain todella huonoon hetkeen. Olin kuitenkin lopulta viidentenä ruutulipulla.
– Viikonlopusta jäi hirmu hyvä fiilis, ajoin oman rataennätykseni ja sain kasaan hyvät pisteet. Ei tullut mitään ylihulluja ylilyöntejä. Tasaisen varmalla ajolla tulee hyviä pisteitä. On hienoa nähdä, että vieläkin pystyn kehittymään omassa tekemisessäni. Vaikkei isoja kertaharppauksia tulekaan, niin koko ajan kuitenkin pientä edistystä.
Kirsi Kainulainen oli tyytyväinen Alastaron kisaviikonloppuun.
– Iso, iso kiitos taas kaikille. Paikalla oli tolkuttomasti ihmisiä kannustamassa ja tsemppaamassa minua ja pitää muistaa, että ilman yhteistyökumppaneitani en ajaisi metriäkään. Tiimilleni, Petrille (Paavilainen), Caijolle ja Peetulle (Paavilainen) myös iso kiitos. Hienoa työtä ovat tehneet koko kauden aja. Pyörässä ei ole moittimisen varaa. Sillä oli todella miellyttävä ajaa kilpaa. Kaikki on kiinni omasta tekemisestä ja siinäkin on paljon hyviä asioita, mihin olen tyytyväinen.
Tällä hetkellä olen kokonaispisteissä viidentenä, eli ihan hyvin on mennyt tähän mennessä. Kolmen viikon päästä on Jurvassa päätösosakilpailut ja siellä on vielä jaossa 50 pistettä, joten kaikki on vielä mahdollista.
Aiheesta aikaisemmin:
Ratamoottoripyöräilijä Kirsi Kainulainen: "Sadekeli ei ole vieläkään meikäläisen juttu"
Ratamoottoripyörilijä Kirsi Kainulaisen paluu rr-radoille vakavan loukkaantumisen jälkeen
Kirsi Kainulaisen vakava onnettomuus Botniaringillä johti pitkään toipumisaikaan
Kirsi Kainulainen ajaa ensi kauden rataa Suomessa Finnish Talent Racingin tiimissä