Pauliina Sievänen, millä pyörällä nyt ajat:

– KTM 125cc

Miten päädyit moottoripyöräilyn pariin?

– Yläasteella kaverini Hennan perhe oli aktiivisesti mukana lajissa ja heidän kauttaan tutustuin enduroon. Alkuun olin mukana kisa- ja ratatalkoissa ja oman pyörän ostin vähän ennen kuin täytin 16.

Milloin aloitit ajamaan enduroa?

– 16-vuotiaana aloitin ajamisen, mutta tukijoukkojen vähäisyyden vuoksi harrastaminen oli haastavaa. Joskus sain kavereilta kyydin radalle, mutta etupäässä ajoin kotimetsissä tai sitten menin ajamalla reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle motocross-/enduroradalle. Ajokavereitakaan ei pahemmin ollut ja niinpä pyörä sai välillä seistä vuosia tallissa. Vuonna 2002 ajoin pari endurokilpailua, 2010 yhden CC-kisan ja sitten helmikuussa 2016 aloitin varsinaisesti harrastamaan lajia aktiivisesti.

Treenaatko muita moottoriurheilulajeja?

– Enduron ohella ajan Crosscountry-kilpailuja. Motocrossia vain harjoitusmielessä ja ensi kesänä olisi suunnitelmissa ajaa treeneissä myös trialia.

Kerro urastasi enduron/moottoriurheilun parissa.

– Muutama kisa tuli tosiaan ajettua vuosia sitten ja kaudella 2016 ajoin useamman CC-kilpailun ja pari endurokilpailua. Kaudella 2017 kisasin erittäin aktiivisesti ja kesällä olin mukana myös Viron EM-osakilpailussa. Kausi päättyi kuitenkin syksyllä ennen aikojaan, kun loukkasin olkapääni Kärhän lenkillä.

Kangasala Enduro III 25.2.2017 Kuva: Sport Image.

Minkälaisia haasteita olet urallasi kohdannut?

– Alkuaikoina haasteena oli yksin tekeminen; siihen aikaan ei apua ja neuvoja ollut saatavilla vastaavasti kuin nykyään ja se teki harrastamisesta huomattavasti vaikeampaa. Uutena haasteena syksyllä sattunut ensimmäinen loukkaantuminen, toipuminen ja tuleva pyörän selkään palaaminen.

Mikä on tähän mennessä ollut kohokohtasi endurossa/moottoriurheilussa?

– Ensimmäisenä mieleen tulee viime kesäinen EM-osakilpailu Virossa. Hieno kokemus ja oppia tulevaa varten, vaikkei oma ajosuoritus ollutkaan tyydyttävällä tasolla. Toisaalta maaliin pääsy jossain raskaammassa kisassa tai jonkun haastavan paikan selvittäminen ensimmäisellä yrittämällä ovat ehkä omassa mielessä niitä ikimuistoisempia hetkiä.

Mitä olet saanut ollessasi naisten enduron EM-valmennusryhmässä? Mikä on ollut parasta?

– Monipuolista ja ammattitaitoista opastusta ajotekniikkaan ja pyörän käsittelyyn. Mahdollisuuden tutustua huipputyyppeihin; niin muihin ryhmäläisiin kuin valmentajiinkin. Parasta on varmasti ollut hyvä yhteishenki ja kannustava ilmapiiri.

Mitä odotat EM-valmennukselta vuonna 2018?

– Tiukkaa tekniikka-/ajotreeniä, ikimuistoisia kokemuksia ja lisäpotkua omaan treenaamiseen.

Ketä muita tukijoita/taustajoukkoja löytyy EM-valmennusryhmän lisäksi?

– Ystävät ja tutut lajin parista.

Mitkä ovat omat vahvuutesi endurossa?

Hyvä fyysinen kunto, kokemus monenlaisista maastoista ja periksiantamaton luonne.

Mitä ovat tavoitteesi kaudelle 2018?

– Toipua takaisin ajokuntoon, oppia käsittelemään pyörää taitavammin ja saada lisää vauhtia. Paljon kisoja ja treeniä. Suunnitelmissa osallistua myös Ruotsin EM-osakilpailuun elokuussa, mikäli kesän vauhti näyttää hyvältä.

Pauliina Sieväsen vahvuutena on muun muassa kokemus monenlaisista maastoista ja periksiantamaton luonne. Autokeidas Enduro Forssa 29.7.2017 Kuva: Sport Image

Aiheesta aiemmin:

Esittelyssä Naisten Enduron EM-valmennusryhmä osa 11: Iina Turkki #927 

Esittelyssä Naisten Enduron EM-valmennusryhmä osa 12: Sanna Kärkkäinen #901 

Mami Jäntti: Naisten Enduron EM-valmennusryhmä harjoittelee hyvässä hengessä ja treenaa entistä ammattimaisemmin