– Tuntuu ihan kivalta, kunhan pääsi maaliin, niin se on kuitenkin pääasia, aloitti Jape Parviainen rauhallisesti. – Itse kilpailussa tein pari virhettä ja niistä huolimatta olin kuitenkin neljäs, joten olen ihan tyytyväinen.
Kuinka sinut otettiin siellä vastaan?
– Vaikka tulin tänne Ullan tilalle, niin järjestäjienkin taholta minut otettiin innolla vastaan. Itse en puhu paljon englantia, mutta ymmärrän kyllä. Make (Marko Rättö) ja mun broidi toimivat minulle tulkkina. Varikolla on ihmetelty, että tänne tulee ensimmäistä kertaa tämmöinen hullu suomalainen ja ajaa heti ensimmäisistä treeneistä lähtien 600-kuutoisten ykköseksi. Italialaiset ja ranskalaiset ovat omissa oloissaan, niillä on tehty sellaiset kommuunit, ettei sinne viitsi mennä edes käymään, mutta muiden kanssa ollaan täysin frendejä, kertoi Parviainen.
J-P Parviainen oli aika-ajossa 600cc-luokan paras.
Kuinka viikonloppu on sujunut?
– Ennen aika-ajoja kaaduin, mutta se oli onneksi varikolla. Broidi otti pyörän pois pukilta ja jätti pyörän täysin pystyyn, kun minulle se pitää olla aina vähän vasemmalle kallellaan. Siinä tuli pieni tuulenvire joka kallisti pyörää vähän oikealle. En voinut tehdä mitään, eikä broidi ehtinyt ottamaan pyörästä enää kiinni. Koska oltiin varikolla, niin siinä oli heti äijiä nostamassa pyörän ja minut pystyyn. Itse en pystynyt tekemään mitään, kun olin jo sidottuna pyörään kiinni. Sitten kun pääsin lähtemään, niin sit lähdettiin. En jäänyt sitä sen enempää miettimään.
Lauantai-aamuna kylmällä kelillä ajetussa aika-ajossa meinasin heittää highsiderin. Kävin jo kurkkaamassa onko numero tallella, mutta onneksi pysyin silloinkin pystyssä, naureskeli Parviainen.
Viimeisiä teippauksia pyörään ennen kisaa.
Entä itse kilpailu?
– LeMans´ssa kisassa startattiin neljä per rivi. Nyt täällä Magny-Coursissa lähdettiin kaksi per rivi. Vaikka oli sovittu, että hidastetaan niin, että kaikki pääsevät lähtösuoralle ennen kuin lippu heilahtaa, niin kärki lähtikin vetämään heti täysillä, kun itse olin vasta menossa shikaaniin, eli sopimuksesta huolimatta eivät vetäneet nippua kasaan. Edessäni oli pari pyörää, enkä saanut vetää ohi ennen maaliviivaa, joten tässä vaiheessa kärki oli jo kaukana.
– Ensimmäisellä kierroksella olin kolmantena, kun missasin yhden jarrun pitkäksi. Sain toisena ajavan kiinni ja pääsin ulkokautta ohi, mutta jälleen missasin jarrun jonka seurauksena ajauduin hiekalle ja siinä vauhti hidastui sen verran, että äijiä pääsi ohi, enkä saanut enää kärkeä kiinni. Tipuin neljänneksi ja sillä sijalla tulin maaliin. Kun yrittää liikaa, niin yrittää liikaa. Mutta kokonaisuudessaan hieno viikonloppu. Olin kaiken aikaa nopeimpia 600cc:n kuskeja. Positiivisella mielellä ja onneksi ei kontattu muualla kuin paikaltaan varikolla, iloitsi Jarno-Petteri Parviainen.
IBHR:än kisaan osallistui kaikkiaan 22 kuljettajaa.
Kuinka pyörä toimi?
– Ullan pyörässä ei ole muuta vikaa, kuin että se ei kulje. Mikä on ihan ymmärretävää, sillä se on täysin vakiomoottorilla oleva 600cc. Sitten yrittää paikata vauhdin puutetta jarruissa ja mutkissa, mikä ei ole ihan paras mahdollinen ratkaisu. Tänne saatiin lainaan takaiskari, mutta koska se laitettiin vasta täällä paikoilleen, eikä päästy Suomessa testaamaan, niin ei saatu ihan parhaaseen mahdolliseen säätöön, ne olisivat saanut olla vielä vähän kireämmällä. Kisassa pitoa oli aika hyvin, loppua kohden jarrut alkoivat loppua, mutta sekin on ihan normaalia, analysoi normaalisti tuhatkuutioisella kilpaileva Parviainen.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsit ajamaan Magny-Coursin radalla. Miltä rata tuntui?
– Todella hieno rata, pari kinkkistä mutkaa, mutta nekin pystyi ajamaan aika jouheasti, totesi Parviainen.
Magny-Coursin radan lähtösuora.
Koska lähdette kotimatkalle?
– Johonkin aikaan sunnuntai-iltana pakataan ja lähdetään yötä vasten ajamaan. Ajetaan Belgiaan tai Saksaan ei olla vielä suunniteltu sen tarkemmin, kertoi Jape Parviainen.
Nähdäänkö ensi vuonna IBHR:ssä kaksi suomalaiskuskia?
– Vielä en osaa sanoa mitään, mutta jos rahoitus löytyy, niin katsotaan. Kiitos vielä Ullalle ja kaikille muillekin mukana olleille tukijoille tästä mahdollisuudesta, kiitti Jarno-Petteri Parviainen lopuksi.
Nähdäänkö ensi vuonna MM-radoilla kaksi suomalaiskuskia?
Tavoitimme Ulla Kuljun. Mitä terveisiä haluat lähettää Jarno-Petteri Parviaiselle?
– Oli ihan mahtavaa seurata ja jännätä kotoa käsin Japen ajoa ja koko reissua. Hän ajoi huikeat treenit ja kisat. Näkee, että Jape pystyy taistelemaan ihan maailmanmestaruudestakin. Koitetaan, että ensi kaudeksi päästäisiin valloittamaan sekä 600cc ja 1000cc -luokat. Tämä oli ehdottomasti paras sponsorointini ikinä, Ulla Kulju riemuitsi.