Lauantain Open-luokan aika-ajojen jälkeen positiivisia lausuntoja omasta ajamisesta sai turhaan odotella Imatrallakaan, vaikka mies kellotti aika-ajoissa lauantaina pohja-ajan. Imatranajon jälkitunnelma oli kuitenkin jo aivan toinen. Vastoinkäymisistä huolimatta Rättö oli tyytyväinen viikonlopun kisoihin. Kauden jatko on auki, vaikka kipinä ajamiseen on kova. 

– Viimeiset 10 vuotta olen ollut lopettamassa kilpa-ajon, mutta aina vaan rata vetää puoleensa. Pakko päästä ajamaan, on se sen verran hienoa. Ikää tulee, mutta ikä on vain numero. 80% ajamisesta on pääkopasta kiinni.

Lauantaina oli sadekeli. Kuva Carl-Johan Källman.

– Olen kova jännittämään ja jännitys näkyy yökkimisenä. Odotteleminen on kaikkein raskainta, mutta kun saa kypärän päähän, jännitys lakkaa ja keskityn vain omaan suoritukseeni.

– Viime vuoden Espanjan Jerez:in kisasta jäi mörkö. Vaikka harjotusaikaa oli vähän, olisin pystynyt parempaankin. Ikinä en ole itseeni tyytyväinen... vaikka olisin voittanut, niin aina on jotakin mitä parantaa. Pienetkin virheet pitää saada karsittua pois.

– Tälle kaudelle ei löytynyt riittävästi sponsoreita, joten ei ole varaa ajaa SM-sarjan kisoja, mutta kun kerran olin luvannut, niin tein kovasti töitä ja tulin Imatranajoihin.

– Suomen radoilla kuskin kroppa on kovilla. Täällä näillä "Mikki-Hiiri -radoilla" on nopeita jarrutuksia ja kiihdytyksiä, sellaista stop and go -meininkiä, kova jarru ja raju avaus. Ihmettelin, kuinka Euroopassa jaksetaan ajaa 16 kierroksen kisoja, kun Suomessa 10 kierroksen jälkeen kroppa alkaa piiputtaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ulla Kulju auttamassa Makea kameroiden kiinnittämisessä.

– Kunnes tajusin, että Euroopassa on leveämmät mutkat ja pidemmät suorat. Siellä ehtii kantatessakin lepäämään. Luulin, että olisi paljon rankempaa, mutta vaikka ajoi yli 45 minuuttia yhteen putkeen, niin ei tullut edes hiki. Suomessa 10 kierroksen sprintin jälkeen on ihan läpimärkä. Espanjassa tuli turpaan, kun ei ole tottunut ajamaan nopeaan mutkaan ja hyödyntämään kanttareita. Olisi vuorostaan kiva nähdä, miten ulkomaan jätkät pärjäisi täällä meidän radoilla.

– Suomessa on paljon huippukuskeja, mutta kun ei löydy sponsoreita, niin suomalaisille kuskeille on iso kynnys lähteä Eurooppaan ajamaan. Suomessa sponsorit ei ymmärrä kuinka isoja sarjoja IDM, Alpen Adrian, Espanjan, Englannin ja Hollannin sarjat ovat. Eurooppaan verrattuna Suomen kilpailukausi on lyhyt, vain muutama hassu kuukausi, kun Euroopassa ajetaan aikaisesta keväästä myöhään syksyyn.

Lauantaina Imatra oli harmaan taivaan alla ja aika-ajot ajettiin märällä radalla.

Marko Rättö sadatteli omaa ajoaan tullessaan takaisin varikolle. Kuultuaan, että oli ajanut pohja-ajan, sanakäänteet hieman lieventyivät, mutta täysin tyytyväinen Rättö ei kuitenkaan ollut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeiset silaukset ennen radalle menoa.

– Pyörässä on ECU-vika, moottorinohjaus ei toimi, eli se ei suostu luovuttamaan moottorista tehoja ulos, se on ikäänkuin laiska. Kun vääntää kaasua, niin se ensin miettii ja yhtäkkiä nykäisee. Todella hankala ajaa. Siksi joutui rullaamaan mutkat, mikä hidasti vauhtia. Sponsorini hommasi itselleen uuden pyörän, mitä saan nyt lainata, mutta näissä uusissa pyörissä on aina jotain vikaa. Tämä on näköjään kohtaloni Imatranajoissa, joko kaadun tai vehkeet ei toimi.

– Yllätyin kun kuulin ajan. Ajon aikana en halua nähdä mitään näyttötaulua. Mun ei tarvii tietää omia tai toisten kierrosaikoja, ettei tule yliyrittämistä tai luo itselle ylimääräisiä paineita. Kivakin kun voi ajaa miltä itsestä tuntuu hyvältä. Ajan niin limiiteillä kun pystyn. Varikolla voi sitten kertoa kierrostuloksia.

– Ihan hyvin tällä pyörällä näköjään pääsee, vaikka se ei täysin toimikaan. Mutta nyt olikin sadekeli. Katsotaan, kun tulee kuiva rata. Vakiopyörällä sateella pystyy ajamaan lujempaa kuin muut. Tässä on 180 hv mutta kun tulee kuiva rata, niin kaikki enemmän viritetyt pyörät hävii horisontiin.

Marko Rättö ajoi lauantaina sadekelillä IRRC Superbike -sarjan osakilpailussa toiseksi, mutta sunnuntaina sekä Open Superbike että IRRC Superbike lähdöissä joutui keskeyttämään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

– Pakko päästä ajamaan, on se sen verran hienoa, Marko Rättö toteaa.

– Kaikin puolin hemmetin hyvät fiilikset ajamisesta, ei mitään valittamista. Lauantai meni todella hyvin ja vaikka sunnuntaina tuli kaksi keskeytystä jarruongelmien takia, niin olen todella tyytyväinen.

– Porukan kanssa muutettiin pyörää, otettiin riskejä ja ajaminen oli koko ajan parempaa ja parempaa.

– ECU-vika vaikutti vieläkin moottori tehoihin. Mutta muuten lauantaina, kun oli märkää ja viileä keli, niin pyörä toimi hyvin. Otettiin riski. Lähdin samoilla vähän repaleisilla renkailla, millä ajoin aika-ajot ja muutettiin vähän pyörää, se riskinotto kannatti. Lauantaina sain ihan paskan startin. Tipuin vissiin 7:ksi tai 8:ksi. Parin ajetun kierroksen jälkeen sain tuntuman pyörään ja itseluottamus ajamiseen kasvoi. Pikkuhiljaa poimin jätkiä siitä edestä. Olin jo toisena ja 0,7s nopeampi edellä ajanutta Davey Toddia ja ajoin kisan nopeimman kierrosajan. Olisin varmaan saanut Toddinkin kiinni, mutta kilpailu keskeytettiin kilpailijan kaatumisen, huonon kelin ja heikon näkyvyyden takia. Keskeyttäminen oli varmasti oikea ratkaisu.

– Sunnuntaina ei ollut lämmittelykierroksia, eli en päässyt kokeilemaan, miltä pyörä tuntuu. Jo sunnuntain ekassa startissa reilusti lämmennyt keli toi esille jarruongelman. Mun jarrutustyyli on sellainen, että nappaan kovasti jarruun. Kuumassa jarrunesteet alkoivat kiehumaan, rikkoen jarrupalat ja -levyt. Kilpailujen välissä saatiin kaikki korjattua, mutta toisessa startissa mentiin ihan samalla kaavalla. Kilpailun toisella kierroksella oli jarrut taas rikki. Kun nilkutin varikolle, niin jarrunesteetkin tuli läpi, eli sillä kertaa jarrun pääsylinterikin oli hajonnut.

– En jää surkuttelemaan. Olen tyytyväinen siihen, miten hyväksi pyörä saatiin tehtyä ja miten hyvin se saatiin kulkemaan, varsinkin kun kaikki oli vähän uutta. Itsetunto ja ajamisen into, mikä välillä on ollut vähän kateissa, kasvoi entistä isommaksi. Nyt haluan vain entistä enemmän päästä ajamaan.

– Ajatuksena on, että lähden Kemoraan ainakin treenaamaan yhdeksi päiväksi ja sitten tämän pyörän omistaja itse osallistuu kisoihin, niin menen hänelle mekaanikoksi.

Ajatuksissa on, että lähtisi jälleen ajamaan jokun kisan Eurooppaan, mutta ei ole vielä tietoa, että minkä kisa. Irkku (IRRC) -luokka kiinnostaa eniten. Katuradat kiinnostaa enemmän ja nyt, Imatran jälkeen, on enemmän kipinää katuradalla ajamiseen, Rättö päättää.