Kyse ei ole siitä, että kuljettajan pitäisi tietää, montako venttiiliä per sylinteri pyörässä on, tai mikä on sytytysjärjestys, -ennakko tai pakoventtiilin välys kylmänä tai mistään muustakaan tämän tyyppisestä yksityiskohdasta, vaan nimenomaan käytännönläheisistä ajamiseen, pyörän toimintaan ja ajoturvallisuuteen vaikuttavista asioista.

– Miehet (siis naismotoristien aviomiehet, avomiehet, ystävät ja vastaavat) olettavat lähtökohtaisesti naisten tietävän paljon enemmän teknisistä asioista kuin mitä nämä todellisuudessa tietävät, Harri Kuuttila toteaa.

– Niille naisille – kuten kaikille muillekin tekniikkaa osaamattomille motoristeille – jotka eivät ole tekniikkaorientoituneita, pitää tuoda käytännönläheisesti esille ne asiat, joita pyörälle tarvitsee tehdä, ja että nämä osaisivat hankkia tekijän toteuttamaan niitä. Toki tekniikasta kiinnostuneet naiset huoltavat ja rakentavat pyöriä siinä missä miehetkin, mutta suurella enemmistöllä ei välttämättä ole tarvittavaa perusosaamista.

– En ole niin huolissani naisten ajotaidosta. He osaavat ajaa, sillä melkein jokainen on käynyt läpi jonkun ajokoululeirin, mutta sen sijaan heillä ei välttämättä ole mitään teknistä koulutusta. Eipä silti, ei kaikilla miehilläkään enää ole sellaista kotoa tullutta moottoripyörän tekniikan perusteiden osaamista, kuin mitä aikanaan tuli ikään kuin automaattisesti mukana murkkuiän ja mopojen myötä.

Harri Kuuttila

Harri Kuuttila toivoo naisten perehtyvän moottoripyöriensä tekniikkaan. Tuloksena on mm. ajoturvallisuuden parantuminen.

"Hyväkään kuski ei pysy tiellä, jos tekniikka pettää"

– Karu tosiasia on, että hyväkään kuski ei pysy moottoripyörällä tiellä, jollei tekniikka ole kunnossa. Toisin sanoen on opittava teknisen kunnon vaikutus ajoturvallisuuteen, Kuuttila pohtii.

– Tämän asian toinen puoli on se, että vaikka kävisitkin joka kevät ajokoulutuksessa, niin kukaan siellä koulutuksessa ei kerro, mitä pyörän tekniikka vaikuttaa ajamiseen.

Asian korjaamiseksi Kuuttila on järjestänyt "Opi tuntemaan moottoripyöräsi" -kursseja. Sillä keskitytään niihin teknisiin asioihin, jotka vaikuttavat pyörän ajoturvallisuuteen, kuten renkaiden kuntoon, ilmanpaineeseen, ajoasentoon jne.

Kurssi on hyvin henkilökohtainen, sillä sinne mahtuu kerrallaan maksimissaan viisi pyörää, osallistujia voi tietenkin paikalla olla enemmänkin. Jokainen pyörä käydään illan koulutuksessa läpi.

– Yleensä on niin, että kun kysyn, miten moni on käynyt ajokoulutuksissa, kaikki mukana olevat naiset nostavat kätensä ylös. Kun taas kysyn, miten moni on saanut teknistä opastusta oman pyöränsä osalta, kädet pysyvät tiiviisti alhaalla. Eli he eivät olleet saaneet minkäänlaista opastusta, eivätkä he myöskään yleensä ole osanneet mitään, sillä mies on hoitanut teknisen puolen, ja he vain ajavat.

– Hyvä tietysti niin, mutta asia sisältää riskejä, koska teknisiin laitteisiin voi aina tulla ongelmia, ja niiden olemassaolon mahdollisuus pitää tiedostaa, Kuuttila korostaa.

Kuvassa Wasa Nice Ridersin ryhmää, Harri ja Mari Kivelä.

Pyörä ylös ja tutustumaan

Koulutuksessa otetaan pyörä nosturilla ylös ja käydään siitä kaikki asiaan liittyvä läpi.

– Tarkistamme rengaspaineet, eli opettelemme tekemään sen, samalla tarkistamme, mitä huoltokirjan mukaan sen pitäisi olla, ja mitä sen olisi hyvä olla. Käymme läpi bensiinin säilyvyyden ja akun talvisäilytyksen, valot ja niiden suuntauksen.

– Omistajan pitää myös tietää, miten öljyn määrä tarkistetaan. Kun kysyin tiedätkö, mikä on pyöräsi öljynvaihtoväli, niin varsin harva tiesi. Myös akun kunto pitää tarkastaa aika ajoin, ja on opittava miten se tehdään.

Samaten nestejäähdytteisen pyörän jäähdytysnesteen määrä pitää osata tarkistaa sekä syyläristä että paisuntakmmiosta.

– Kerron myös siitä, mikä ero on alkuperäis- ja tarvikeosilla. Viime mainitut voivat olla halvempia, mutta hyvä esimerkki on moottoripyörän ilmansuodatin. Sen rooli on suuri moottorin sisäisen kulumisen osalta. Tarvikeosa on paljon kevyempi kuin alkuperäinen, mikä tarkoittaa sitä, että siellä on ilmaa puhdistavaa materiaalia paljon vähemmän, jolloin se hoitaa tehtävänsä huonommin kuin alkuperäisosa. Tarvikeosalla moottori voi siis kulua nopeammin.

– Ei ole sama, mitä öljyä moottoriin laitetaan. Joka pyörämallissa voi olla eri tarpeet öljyille.

– Käymme läpi sellaisia käytännön asioita, kuin miten pyörän saa keskiseisontatuelle, yleensä se on tekniikka- eikä voimalaji. Ja opettelemme säätämään pyörän ketjut ja remmit ja tarkistamaan niiden kireyden.

– Opettelemme hallintalaitteiden kunnon ja istuinkorkeuden. Miehet ostavat aina naisille custom-pyörän, joka on vaikein ajettava. Ainoa hyvä puoli siinä on, että se on matala, Kuuttila murehtii.

Birgitta Ryynäsen pyörä nousemassa tarkempaa tutustumista varten.

Bensahanan käyttö ja renkaitten ratkaiseva merkitys

– Niissä pyörissä, missä vielä on bensahana (uusissa on yleensä automaattisesti toimiva alipainehana), on osattava hanan kääntö varatankille, ja vielä pitää tankkaamisen jälkeen muistaa kääntää se normaaliasentoon. Homma pitää osata niin hyvin, että kun pyörä moottoritiellä piiputtaa, osuu kerralla hanaan ja tietää, miten päin sitä pitää kääntää. Jos olet ohittamassa rekkaa, ja bensa loppuu normitankista, niin hanan kääntämisessä voi tulla kiirus, Kuuttila selventää.

– Pyörän huoltoväli pitää tietää sekä samoin huoltorytmi, se mitä missäkin huollossa on tarpeen tehdä, vaikka teettäisikin huollot ulkopuolisella.

Kuvassa Sirpa Hietikko.

– Moottoripyörän renkaat ovat kaksi kämmenen kokoista aluetta, joiden varassa motoristin tiellä pysyminen on. Renkaitten kunnolla on siksi ratkaiseva merkitys motoristin turvallisuudelle. Käymme läpi sen, mistä tietää, että rengas alkaa olla vaihtokunnossa ja tsekkaamme, miltä näyttää vajaa tai ylipaineinen rengas.

– Olen huomannut, että kun kyse on kunkin omasta pyörästä, mitä vuorollaan tutkitaan, niin motivaatio oppia on aivan toisenlainen. Lisäksi pyörän teknisestä kunnosta saattaa olla sanomista, vaikka kuski on luullut, että pyörä on täydessä kunnossa. Öljy voi olla alamerkissä, rengaspaineet mitä sattuu, jne., Kuuttila toteaa.

Koulutus oppilaan osaamisen mukaan

Kurssilla käydään läpi myös oikeaoppinen talvisäilytys, mutta mikä on haastavinta koulutuksessa kouluttajan puolelta?

– Kuten aina, koulutus on suhteutettava koulutettavien olemassaolevaan tietoon. On kuunneltava, mitä osaamista siellä on ennestään ja mentävä sen mukaan, mekaanikkokouluttajana pitkän uran tehnyt Harri Kuuttila kertoo.

– Tyhmiä kysymyksiähän ei ole, vaan aina pitää kysyä, jos on jotain, mitä ei tiedä.

Anne Nikko ja Harri sekä moottoripyörä.

Mikä on kurssin käymisen palkinto?

– Ensimmäinen asia on tietenkin se, että ymmärtää teknisen osaamisen tärkeyden ajoturvallisuuteen ajokoulutusten lisäksi.

– Toiseksi, miten paljon paremmalla mielellä moottoripyöräänsä käyttää, kun tietää mitä siinä on. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi tehdä itse, mutta tietää asiat ja pyörän tarpeet.

– Ja kyllähän se ajoturvallisuus on paljon paremmalla tolalla, kun pyörä on teknisesti kunnossa, rengaspaineet kohdillaan ja jarrupalojen kulutuspinta kunnossa, Kuuttila summaa.

– Olen valmis järjestämään kursseja sydänkesällä ja vielä syksylläkin, jos tarvetta on, mutta viisi pyörää on maksimi per ilta. Mukaan voi tulla tarakkaharakkanakin, siitäkin on hyötyä, Harri Kuuttila päättää.

Wasa Nice Riders opettelemassa moottoripyöriensä tekniikkaa

Marja Simelius on vihreäpaitainen nainen oikealla.

Marja Simelius oli mukana viime keväänä 750-kuutioisen Honda Shadowinsa kanssa Harri Kuuttilan kurssilla Isossakyrössä.

– Kävin muutama vuosi sitten huollattamassa pyöräni Harrin luona ja Wasa Nice Ridersin porukat alkoivat keväällä jutella, että voisi järjestää pyörän korjaus- ja ruuvauskurssin, koska meillä naisilla on vähän hakusessa pyörien huollot.

– Meillä on aina keskiviikkoisin ajoillat, ja yksi ehdotti, että tällainen olisi kiva, joten kerroin Harrista ja hänen ajatuksistaan. Sen jälkeen otimme yhteyttä häneen.

– Koulutus järjestyikin, mutta meillä oli vähän huonoa tuuria sään suhteen. Järjestimme illan ajokauden alussa toukokuun alkupuolella Vapun jälkeen, joten paikalla oli kaikkiaan viisi naista.

– Jokaisen pyörä nostettiin yksi kerrallaan vuorollaan ylös, eikä illan aikana olisi sen enempää ehtinytkään.

– Kävimme läpi mm. renkaiden kunnon ja sen, miten tärkeää on pitää niistä huoli. Opimme todella paljon asioita illan mittaan mm. ilmansuodattimet, niiden kunnon tarkastamisen jne.

– Opetus antoi monelle meistä paljon lisää tietoa, ja oli puhetta, että illalle olisi pidetty jatkoakin, mutta kesälomat ehtivät sitten tulla väliin.

– Tällaiset kurssit pitäisi käydä ajokauden alussa, koska on tärkeää tietää ja hallita nämä asiat, kun ajokausi on päällä, Simelius pohtii.

– Esimerkiksi renkaasta on vain pieni osa asvaltissa kiinni, jolloin niiden pitää oikeasti olla kunnossa.

– Kun miettii mitä kaikkea jäi kurssilta, niin kyllähän ajokauden alussa akun pitää olla kunnossa. Se pitää ladata ajokauden jälkeen, muuten se jättää tielle. Yksi olennainen asia on pyörän säännöllinen huoltaminen tai huollattaminen.

– Kun en varsinaisesti osaa itse mitään tehdä, luotan sataprosenttisesti Harriin, että pyörä on kunnossa. Öljyt ja rengaspaineet pitää katsoa, mutta muuta paljoa naiset eivät yleensä osaa tehdä.

– Se oli hyvä kurssi, jolta sai paljon hyviä niksejä moneen asiaan, kokenut, jo yhdeksättä kesää ajava Marja Simelius vahvistaa.

Opastusta huoltojen yhteydessä

– En ollut koulutuksessa mukana, enkä ole osallistunut siihen jälkeenkään päin, mutta olen huollattanut pyöräni Harrilla ja saanut silloin opastusta tietynlaisiin toimiin, kertoo Virva Hirvi-Nevala puhelimessa kesäisen 400 kilometrin mp-ajomatkan päätteeksi.

– Kävimme läpi öljyjen ja jäähdytysnesteiden tarkistamisen ja ketjujen ja niiden rasvaamisen. Harri opasti myös rengaspaineiden suuruudesta ja mittaamisesta. Itselläni oli väärä käsitys siitä, paljonko pyörässäni oikeasti olisi pitänyt olla paineita. Luulin paineita alemmiksi, ja kun niitä lisättiin, niin pyörän ohjattavuus parani selkeästi.

– Pääsääntöisesti meillä isäntä huoltaa meillä perusasiat pyörästä, ja osaan sekä haluankin osata itse jotain.

– Olen ilman muuta menossa kurssille myöhemmin. Siitä olikin Harrin kanssa puhetta, että sellaisen voisi järjestää syksyllä, kun alkaa olla syyshuollon plus talviteloille laittamisen aika. Kunhan vain löytyisi porukkaa?

– Olen jo siinä iässä, että en enää alusta alkaen lähde avaamaan konetta. Riittää, kun osaa tien päällä tehdä jotain ja ymmärtää perusasiat.

– Kasvattaa itseluottamusta tietyllä tavalla, kun tietää, että on tehtävä jotain, jos pyörässä alkaa jokin merkkivalo vilkuttamaan tai pyörä alkaa nykimään. Kaksipyöräisellä liikkuminen ei ole sama asia kuin autolla, siinä kun neljä pyörää. Pitää hallita tietyt asiat ja olla sinut niiden kanssa, ja tuntea se, mitä siellä alla liikkuu, Virva Hirvi-Nevala pohtii.