Andrei Khalip loukkaantui skootterionnettomuudessa Kreikassa Poros-saarella 21 vuotta sitten. Hänen 12. selkänikamansa murtui ja samalla hän menetti jalkojensa tunnon ja liikuntakyvyn. Jäljelle jäi vain heikkoa liikettä ja tuntemisentapaista reiden yläosan alueella.
Vaikka kertookin inhoavansa tuota päivää, hän ymmärsi miten onnekas oli, kun ei halvaantunut kokonaan tai jopa kuollut.
25-vuotiaana halvaantuminen kuulosti kuitenkin kuolemantuomiolta. Mutta sitten mies kertoo tajunneensa, että se oli enemmänkin elinkautinen, joka johtaisi erilaiseen elämään.
Toivoa Kaliforniasta
Lissabonissa Portugalissa asuva moskovalainen Khalip oli viime elokuussa Kaliforniassa opettelemassa kävelemään alaraajahalvaantuneille suunnitellulla puhuvalla moottoroidulla ulkoisella tukirangalla, eksoskeleton-robottipuku Phoenixilla.
Lähtö Kaliforniaan ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys. Toivo uudelleen kävelemään oppimisesta on tietenkin aina jossain pohjalla olemassa, mutta tieteen ja hoitokeinojen puolella on päästy eteenpäin vasta pienin askelin.
Alaraajahalvaantuneilla on kuitenkin olemassa riski verenkierron, jalkojen luuston ja suoliston toiminnan heikkenemisestä, mikäli he eivät välillä pysty olemaan pystyasennossa. Samalla infektioherkkyys kasvaa.
Eksoskeletonithan eivät ole hoitokeino, vaan lähinnä ratkaisu, joka tarjoaa helpomman pystyssä pysymisen ja apua liikkuvuuteen. Eksoskeletonilla tarkoitetaan ulkoista tukirankaa, joka rakenteesta riippuen tarjoaa moottoroitua ja / tai robotisoitua apua johonkin tehtävään. Rakennetta käytetään jo teollisuudessa erityyppisissä tehtävissä, missä pitää pystyä nostamaan raskaita kuormia tai tekemään toistuvasti samoja liikkeitä.
Halvaantuneille ihmisille se tarjoaa tietenkin luontevan ratkaisun omatoimiseen liikkumiseen muuten kuin pyörätuolilla.
Trikeilyä ja adaptoitumista
Khalip palasi loukkaantumisensa jälkeen töihin reportteriksi Reutersille ja toimi mm. latinalaisessa Amerikassa, ja pyrki elämään niin hyvin kuin pystyi, mm. ajamaan trikellä brasilialaisten biker-kavereidensa kanssa.
Hitaasti hänen kehonsa adaptoitui tilanteeseen. Paino kasvoi, tuli virtsaamisongelmia, taisteluja depressiota vastaan. Mutta sittemmin hänellä on ollut elämä hallinnassa; treenaaminen on ollut säännöllistä ja keho paljon timmimmässä kunnossa, myös mieliala on parempi ja hän suhtautuu optimistisesti tulevaisuuteen.
Käveleminen on kuitenkin ollut poissuljettua. Kuten moni hänen tilanteessaan, hän oli sopeutunut rullatuoliinsa. Tottakai myös hän oli yrittänyt kävellä, kuten monet kaltaisensa erilaisin apuneuvoin - hihnoin, tuin ja avustajan avulla. Se oli kovaa työtä, ja liikkuminen rullatuolilla osoittautui lopulta - varsinkin muutaman kaatumisen jälkeen - paljon helpommaksi ja itsenäisemmäksi liikkumistavaksi.
Khalipin koti on rakennettu rullatuoliystävälliseksi, ja vaikka Lissabonissa ei vielä ole kovin hyvin otettu liikuntarajoitteisia huomioon, kaupunki on menossa parempaan päin.
Pienet odotukset?
Kun Khalip oli lähdössä elokuussa Kaliforniaan, hän yritti olla odottamatta liikoja eksoskeletonpuvulla kävelemisestä. Hän oli nähnyt videoita, joissa halvaantuneet kulkivat ulkoisen tukirangan avulla. Eteneminen oli enimmäkseen hidasta, ja he tarvitsivat kainalosauvoja avukseen. Puvut ovat myös enimmäkseen erittäin kalliita.
– Jos kykenisin pukemaan itse puvun ylleni pyörätuolissa, nousemaan ylös kainalosauvojen avulla ja kävelemään tunnin verran ympäriinsä, se riittäisi minulle, Khalip päätti.
Phoenix-nimisessä puvussa käytetään Berkeleyn yliopiston kehittämää teknologiaa. Pukua kehittää SuitX, joka väittää sen olevan markkinoiden kevyin ja edullisin. Yritys valmistaa erilaisia eksoskeletoneja, joita käyttävät mm. lentokenttien matkatavaroiden käsittelijät.
Kaksimoottorinen
Monissa puvuissa on moottorit sekä polvissa että lonkissa, mutta Phoenixissa on vain kaksi moottoria, yksi kummassakin lonkassa. Akkupaketti tulee käyttäjän selkään. Saranat puolestaan pitävät polvet suorina, kun käyttäjän paino on tukirangan päällä ja kuitenkin taipuvat, kun otat askelen.
Khalip kertoi, että mikäli hän olisi vain koekäyttänyt Phoenixia sen sijaan, että osallistui kahden viikon treeniohjelmaan, hän olisi todennäköisesti ollut sitä mieltä, ettei sitä ollut tarkoitettu hänelle.
Hän oli ollut niin innoissaan, että oli jopa ottanut mukaan vanhat ajosaappaansa ajalta ennen onnettomuutta. Pettymys oli suuri, kun skeletonin rakenteen vuoksi saappaat oli hyllytetty välittömästi. Hän joutui pukeutumaan erityiskenkiin, joihin sopivat tukirangan metalliset jalkapohjat sekä tiukat nilkkatuet.
Seisomaan nouseminen oli työlästä, vaikka siinä auttoi fysioterapeutti ja kaksi avustajaa. Ensi askel pelotti kaatumisriskin vuoksi, ja koska kapine tuntui paljon odotettua huterammalta. Seuraavaan askeleeseen tuntui kuluvan ikuisuus. Hänen polvensa olivat koko ajan puolittain koukussa, koska hamstring-lihakset olivat vuosien pyörätuolissa istumisen jälkeen jähmettyneet.
Särkevät kädet, luottamuksen puute
Ensi kokeilu ei siis ollut menestys, vaan päättyi särkeviin käsiin, kiitos liiallisen sauvoista puristamisen. Seuraavana päivänä hän tapasi Steve Sanchezin, joka oli toiminut SuitX:n "koelentäjänä" viimeisen viiden vuoden ajan ja käyttänyt laitetta säännöllisesti. Se helppous, millä tämä nousi ylös pyörätuolistaan ja käveli, sai Khalipin taas uskomaan asiaan.
Kesti kuitenkin monta päivää, ennenkuin hän pääsi yli paniikistaan ja tunsi olonsa mukavammaksi jaloillaan. Hän pystyi lopulta nousemaan ylös, kävelemään ja istumaan alas. Laitteen kaiuttimista kuuluva naisääni kannusti häntä jatkamaan. Käveleminen onnistui päivä päivältä paremmin, ja parin viikon kuluttua sujui jo melko nopeasti. Samalla hänelle oli tullut runsaasti kestävyyttä lisää: kävelty matka oli kaksinkertaistunut puoliväliin verrattuna. Myös miehen terveydentila oli parempi ja iskiashermokipu taakse jäänyttä elämää.
Aloittelijan virheenä hänellä oli ollut se, ettei ollut luottanut tarpeeksi laitteeseen, vaan koetti kompensoida sitä omalla liikkumisellaan.
Parhaillaan mies säästää rahaa omaa robottitukirankaansa varten. SuitX:n puvut maksavat noin 30 000 dollaria, mutta ne ovat halpoja kilpailijoiden 60 000 - 90 000 taalan rankoihin verrattuna. SuitX odottaa pukujen hintojen puolittuvan lähivuosina, kun akkuteknologia halpenee ja puvut kehittyvät ja niiden valmistusmäärät kasvavat.
Kannattaa käydä Reutersin sivulla katsomassa asiaan liittyvät kuvat ja videot.
Toivottavasti mahdollisimman moni liikuntarajoitteinen saa apua eksoskeletoneista. Ja varsinkin kun niiden teknologia vielä kehittyy entisestään.