Lopultakin suomennettua prätkäaiheista sarjakuvaa: Joe Bar Team kaasuttaa motoristien lukukirjastoon

Moottoripyöräaiheisia laadukkaita sarjakuva-albumeja on aivan liian vähän tai ei lainkaan, joten kaarinalainen maanviljelijä, motoristi ja kasvistuotevalmistaja JP Aikola teki kulttuuriteon ryhtyessään kääntämään ja kustantamaan ranskalaista Joe Bar Team -sarjakuvaa suomeksi.

Sarjakuvan ensimmäiset neljä albumia ilmestyivät Ranskassa jo 1990-luvulla, ja niitä on tullut 2000-luvulla vielä neljä lisää.

Ensimmäinen albumi sijoittuu 1970-luvun puolivälin Pariisiin, missä neljä moottoripyöräilevää kaverusta pitää kantapaikkanaan Joen baaria. Maailman loivat Christian Debarre ja Stéphane Deteindre.

Ennenkuin menemme syvemmälle Joe Bar Teamin persoonien olemukseen, on syytä todeta, että sarjakuvassa on tavoitettu useita moottoripyöräilyn syvimmän olemuksen monista ulottuvuuksista.

Yllytyshulluus, haastaminen, reikäpäinen ajo. Kyllä, silloin puhutaan Joe Bar Teamista!

Olennaisen löytämistä

Vuonna 1975 moottoripyörillään rälläävä nuori motoristiporukka on selvästi omasta mielestään rämäkkää, kapinallista ja äärirajoilla elävää motardijoukkoa. Haastaminen, yllytyshulluus, puhdas tsägä ja enemmän ja vähemmän toimintakuntoiset prätkät, läheltäpiti-tilanteet, kolhiintumiset, kolarit, suunsoitto ja kaveruus sekä tosi huono huumori ovat albumien kantavia voimia. Hauskaa luettavaa siis, ja luulen, että jokainen motoristi löytää siitä joitain nurkkia ja kokemuksia, jotka tunnistaa omasta elämästään.

Albumin piirrosjälki on ranskalaiseen tapaan tyylikästä. Tekijöiden kiitos on osoitettu André Franquinille (Marsupilami, Niilo Pielinen, Piko ja Fantasio) eikä turhaan.

Tunnistettavat pyörät

Yamaha V-Max 1200 ja puikoissa Veikko Pikkarainen alias 'Karppa'.

Piirrosjäljestä täytyy erikseen mainita se, että albumeissa esiintyvät pyörät on piirretty todella taidokkaasti. Niissä on tavoitettu kustakin pyörämallista olennainen niin, että ne ovat täysin tunnistettavissa. Jopa omistajan pyöräänsä tekemät tyypilliset "viritykset" ovat yhdistettävissä aikakauteensa.

Sankarit

Ensimmäisessä albumissa seikkailee neljä sankaria: Aksel Nokkala aka Aksu Kahva Honda CB 750:llä eli legendaarisella ensimmäisen sukupolven "Tuutilla". Stefan Puikotti aka Tukaani Ducati 750:llä ("Koska Mike the Bikekin on ajanut sillä"). Risto Kaasula aka Ripa Ranne tai Ranne, ajaa Kawasaki 750 H2:lla, kaksitahtisella "leskentekijällä". Neljäntenä Juuso Hurjavaara aka Jusa Horna tai Horna, joka baanaa puolestaan Norton 850 Commandolla.

Kuten 1970-luvulla muutenkin, albumissa kumi palaa, bensa haisee ja koneiden jylinä täyttää Pariisin kerrostalojen väliset kuilut. Tiimi pitää Pariisia ajoratanaan, mikä tietysti johtaa erimielisyyksiin poliisin, muiden kaupunkilaisten ja autoilijoiden kanssa. Oman osansa saavat miehiltä myös eri pyörägenreen kuuluvat prätkät ja kuskit, Harrikat aivan erityisesti aiheuttavat sanomista, pilkka vain osuu usein omaan nilkkaan.

Kuvitus ja aihepiiri tuovat elävästi mieleen haisevat, oikeasti reikäisiksi kuluneet "ajofarkut", eli vanhat Jamekset, kiertopierujen hajustamat nahkabyysat ja pilottinahkarotsit, joista osa saattoi olla nähnyt parhaat päivänsä jo 50-luvulla.

Albumeiden tarinat ovat erimittaisia yhdestä ruudusta aina muutaman sivun juttuihin asti.

Joskus kannattaa miettiä, mitä suustaan pääästää...

Kakkosalbumi tuo tarinaan lisää

Kakkosalbumi sijoittuu sitten jo 90-luvulle, parikymmentä vuotta tuoreempaan aikaan, jolloin alkuperäinen sankarinelikko on jo "aikuistunut", ja sakkiin ilmestyy kolme mopopoikaa, jotka huomaavat miten säälittävän hitaita mopot ovat.

Osa albumin tarinaa on siis se, miten näistä kolmesta nuorukaisesta tulee miehiä, selviävät äärettömän pelottavaksi osoittautuvasta ajokokeesta ja hankkivat oikeat prätkät alleen.

Tarinan uudet henkilöt ja pyörät ovat Pauli Paalumäki aka Pate Hana, Yamaha XT600, Veikka Pikkarainen aka Kärppä, Yamaha V-Max ja Ilmo Mäkiritin aka Vapari Harley-Davidson XL883R Sportster.

"Aikuisten" pyörien hankkiminen ja niillä ajamaan opettelu on oma lukunsa, joka ei suju täysin murheitta sekään. Ja kaverit tietysti antavat harvinaisen vähän arvoa pyörällesi tai ajotaidoillesi, joten näyttöjen pitää olla entistä kovempia.

Päivitetyt pyörät

Toisessa albumissa alkuperäisen nelikon pyörät on aiheellisesti päivitetty tuoreemmiksi: Aksu Kahvan Cebari-tuutti vaihtui Honda CB 1300 Big Oneen, Ripa Ranteen Kawa Suzuki GSXR 750:n, Jusa Hornan Norton puolestaan Triumph Daytona 900:n ja Tukaanin Ducati 750 Ducati 900 SS:n.

Baarinpitäjä Joe puolestaan hankkii itselleen Moto Guzzin, jolla jopa ajaakin. Toki hieman rauhallisemmin kuin muut.

Tarinat eivät sinänsä muutu: jos joku yllyttää, niin haasteeseen vastataan, ja ajetaan pas pas housuissa oman osaamisen äärirajoilla. Reteitä ollaan vasta, kun vastoin kaikkia odotuksia tilanteesta onkin selvitty ainakin nyt vähintään hengissä, ei välttämättä terveinä.

Kenelle Joe Bar Teamit sitten sopivat? No aivan varmasti motoristeille, mutta kyllä minusta kaikille ranskalaisen ja hauskan tilannekomiikkapohjaisen sarjakuvan ystäville.

Nyt luetut sarjan ensimmäiset albumit ilmestyivät siis jo syksyllä, mutta 18.12. ilmestyvät suomeksi seuraavat kaksi albumia. Jos pidät kiirettä, ehdit hankkia kaikki neljä albumia jouluksi itsellesi, kaverillesi tai vaikka oman kerhosi kirjastoon.

Lisätietoja Joe Bar Teamin sivuilta täältä.

Joe Bar Team albumien yksi ja kaksi kannet. Kaksi seuraavaa on jo painossa, ilmestyvat 18.12.2021.