7. Moottoripyörä on yhteinen väline
Moottoripyöräily on oma taiteenlajinsa, jossa moottoripyörä näyttelee välineenä keskeistä osaa. Se on siis yhteensitoja numero 1. Mutta missä oikeasti mennään? Eiväthän autoiljatkaan ole kavereita keskenään, vaikka kaikki ajavatkin autoilla. Autoilu tai auto ei välineenä synnytä samanlaista veljeyden tai yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin moottoripyörä. Miksei?
Asialla saattaa olla tekemistä sen kanssa, että moottoripyörä on seksikäs, kuuma ja villi aina toisin kuin 99 % autoista. Se nostaa siis moottoripyöräilijät automaattisesti yhteen kastiin, johon verrattuna muut ovat ulkopuolisia.
6. Historia yhdistää
Silloin 50-luvulla, kun Jawojen ja IC:den jälkeen alkoi lopulta pikkuhiljaa Suomeenkin rantautua muitakin moottoripyörämerkkejä, moottoripyöräilijän status oli varsin epäilyttävä nahkarotseineen ja buutseineen. Varsin usein motoristi sai ankeaa kohtelua viranomaisten edustajilta osakseen, ja moottoripyörät ja -pyöräilijät on pitkään koettu aavistuksen yhteiskunnan ulkopuolella olevaksi tai siinä rajamailla liikkuvaksi hieman arvaamattomaksi ryhmäksi. Tätä ei tietenkään helpota varsinaisten rikollisuuden liepeillä liikkuvien mp-jengien olemassaolo. Asiaatuntemattomat kun helposti sekoittavat tavallisen moottoripyöräkerhon näihin toisentyyppisiin joukkoihin - ja aivan aiheetta.
Perusmotoristit - mitä moottoripyöräilyn lajia sitten harrastavatkaan - ovat tavallisen yleisön, tai ei-motoristien ja taas mp-jengien tai muiden rikollisryhmien välissä, ja siinä tilanteessa ei ole ihme, että me välissäolijat ymmärrämme toisiamme.
5. Vapaus
Vapaus mennä, tehdä, olla ja tulla kuin haluaa on uskoaksemme yksi sellainen tekijä, joka yhdistää motoristeja keskenään. Se voi tarkoittaa myös sitä, että seitsemästä neljään -työ ei välttämättä ole se kiinnostavin vaihtoehto, mikä jo sinänsä saattaa herättää epäileviä ajatuksia motoristien ulkopuolisissa ryhmissä. Motoristi on vähän kuin lottovoittaja ilman lottovoittoa: ajaminen ja moottoripyörällä matkan teko kiinnostavat aina, kun keli sen sallii (= ei ole pakkasta, lunta eikä jäätä). Raha taitaa olla sivuseikka, moottoripyöräily on se lottovoitto.
Huippuesimerkki on hiljan julkaisemamme juttu, jossa kerrotaan pariskunnasta, joka lähti maailmanympärimatkalle moottoripyörällä. 946 päivässä eli miltei kolmessa vuodessa pariskunta ajoi yli 100 000 kilometriä 15 000 dollarin budjetilla. Sillä rahalla ei hotellissa nukuta. Juttuun pääset tästä.
4. Tien kokemukset
Jos olet tien päällä, ja polttoaine loppuu tai tulee konevika, niin yleensä ei mene kauaa, kun joku ohikulkevista motoristeista pysähtyy ja tarjoaa apua. Sama juttu: jos olet jonkin nettiyhteisön jäsen ja murehdit vaikka jotain korjaushommaa, neuvot löytyvät yhtä läheltä kuin lähin keskustelija. On tullut huomattua aivan käytännössä, että motoristit eivät panttaa tietoa hankalissa tilanteissa, vaan jakavat sitä auliisti. Jokainen varmaan on jossain vaiheessa ollut samanlaisessa tilanteessa ja toivonut saavansa apua: hyvää on helppo laittaa sellaisen kokemuksen jälkeen kiertämään.
Sama juttu, jos olet eksynyt, nälkäinen, tai yösijaa vailla. Näet moottoripyöräilijän, näet avun. Poikkeuksiakin tietysti on, mutta niin on aina.
Matkalla olemisen ongelmat ovat kaikille tuttuja. Moottoripyöräilijä ajaa yleensä paljon, ja elämäntapamotoristi ajaa vielä enemmän. Se selvisi myös Motouutisten lukijatutkimuksessa vuosi sitten. Valtaosa ajaa yli 5000 km vuodessa ja yli 20 000 kilometriäkin erittäin moni, siis pelkästään moottoripyörällä.
3. Ajamisen kauneus
Moottoripyörällä ajetaan maiseman sisällä, osana maisemaa. Sen kauneus paljastuu aivan eri tavalla kuin millään muulla ajoneuvolla. Samalla kuoleman riski on aina kämmenenleveyden päässä. Myös sen ja loukkaantumisen vaarojen kristallinkirkas tiedostaminen on osa motoristien mielenmaisemaa. Kaikilta kauemmin ajaneilta on joku tuttu tai ystävä murtanut stongansa viimeisen kerran, ja jokainen meistä on kokenut äärimmäisiä läheltäpiti-tilanteita tien päällä ollessaan.
Kauneus, nautinto, elämä ja kuolema ovat moottoripyöräilyssä sekoittuneet tavalla, joka ei voi olla jättämättä jälkeään kehenkään moottoripyörällä ajaneeseen.
2. Yhteinen kieli
Moottoripyörämerkistä tai -genrestä riippumatta yhteinen kieli yhdistää. Kaikki motoristit tietävät, mitä tarkoitat, jos toteat sadepuvun jääneen matkasta, ja olet pelkällä vettäpitämättömällä nahkapuvulla matkassa. Ja vettä tulee kaatamalla. Silloin huoltoaseman kuppilassa tulee vietettyä aikaa ja toivottua, että sade lakkaa tai edes vähenee hiukan. Mutta sinun ei tarvitse selittää asiaa sen enempää. Kaikki ymmärtävät varmasti, missä mennään.
1. Muna vai kana?
Lopuksi voisi oikeastaan kysyä, että miksi moottoripyöräilijän on yleensä niin helppoa kohdata toinen motoristi? Onko alunperin niin, että elämän arvot ja tapa kokea sitä ovat jotenkin toisenlaiset ja keskenään samansuuntaiset, että se johtaa moottoripyöräilemään? Tai onko jokin siellä itse pyörässä ja sen hankkimisessa sekä ajamaan opettelemisessa ja ajamisessa sellainen koulu, joka tavallaan "jalostaa" ihmisiä ymmärtämään toisiaan? Jos niin on, niin sekään ei ole huono asia. Lisää moottoripyöriä!