"Teininä taisi Honda olla kaikkein kiinnostavin moottoripyörä, enkä vielä edes tiennyt Harrikoista. Kuljin moottoripyöräporukoissa, joissa oli Tuutteja, Jytäjammuja ja jopa Laverdoja ja Nortoneita, Harrikkaa ei ollut kenelläkään tuntemallani nuorella miehellä, Roikuin milloin minkäkin pyörän tarakalla. Isäni sen sijaan ajoi nuoruudessaan 500 BSA:lla, osallistuen muun muassa Eläintarhan ajoihin ja äitini kulki moottoripyörällä työmatkojaan jo 50-luvulla, joten olen varmaan imenyt äidinmaidossa tämän moottoripyörähulluuden. Itse aloitin ajamisen kuitenkin vasta kun lapset (kaikki viisi) oli saatu ja oli aikaa miettiä omaa elämääkin.
Ostin ensimmäisen moottoripyöräni H-D Sportster 833:n, silloiselta työtuttavaltani vuonna 2004, mikä tapahtui melko yllättäen ja hetken mielijohteesta. Vasta sen jälkeen aloin miettiä, mitä pitäisi tehdä ja miten sillä ajetaan. Tuttavan mies antoi ajo-opetusta keväällä 2005 paikallisen Prisman parkkipaikalla istuen takanani ja pitäen käsiään omieni päällä kahvoissa. Enkä koskaan unohda sitä riemun tunnetta, kun ensimmäisen kerran uskalsin vaihtaa ykköseltä kakkoselle ihan itse. Harjoittelin ajamista maalis-huhtikuussa itsekseni mm katsastuskonttorin pihalla ja pikkuhiljaa ulottaen kauemmas ja pidemmälle ja kesäkuussa ajoinkin jo Porin Ripsiralliin.
Bitch MC on Suomen ensimmäinen värit saanut naisten H-D-moottoripyöräkerho.
Alusta asti moottoripyöräily tuntui vapauttavalle. Ajoin paljon itsekseni ja välillä taas yhdessä samanhenkisten miesten ja naisten kanssa. Liityin heti alussa H-DCF:iin ja sitä kautta tutustuin Harrikkakansaan ympäri Suomea. Nykyinen aviomieskin löytyi erään Salon Harrikkaporukan ilta-ajelun päätteeksi Paimion Nesteeltä vuonna 2008.
Reissaamme mieheni kanssa mielellään pyörillä, olemme tehneet pitkiä matkoja kotimaassa ja Euroopassa. Siksi tykkään nykyisin isoista, matkaa nopeasti taittavista pyöristä. Tällä hetkellä ajan Dyna Switchbackillä vm.-12, ensimmäinen pyörä, jonka olen ostanut uutena. Välissä minulla oli Softaileja: 90-lukuiset Evofättäri sekä Heritage. Edelleenkin sydän sykkii kaikkein lämpimimmin vanhalle Fat Boylle, ehkä taas joskus sellainen…
Bitch MC:tä yhdistää moottoripyöräilyn lisäksi se, että kaikki ovat kavereita keskenään.
Fättärin kanssa opettelin huoltamaan pyörääni itse. Mitä en osannut, niin kysyin neuvoja ja opettelin, mutta suuremmat remontit jätin ammattilaisten käsiin. Vanhemmille moottoripyörille sentään vielä pystyi itse tekemäänkin jotain. Kevät alkoi yleensä siitä kun vietettiin tallissa aikaa mopojen kanssa, puunaten ja laittaen niitä ajokuntoon. Nyt sellainen kiva puoli on valitettavasti jäänyt melkein kokonaan pois, sillä uusiin pyöriin voi itse vain vaihtaa öljyt, muuten kaikki pitää hoitaa korjaamoiden kautta.
Kaikkein suurimman vaikutuksen teki matka Italiaan vuonna 2010 ja sinne olisikin hienoa joskus palata. Myös Norja on mahtava ajomaa, siellä olemme olleet useamminkin ja lähdössä taas tänä vuonna. Maisemat ovat mahtavia ja tiet mutkaisia ja hyviä ajaa.
Bitch MC on a Beach.
Meillä on kesällä tarkoitus lähteä pariksi viikoksi tuttavapariskunnan kanssa tien päälle, ensin Ruotsin H-DCS:n pääralliin ja sieltä Norjan Lofooteille ja muu onkin vielä auki. Jos sinne ennustetaan oikein kurjaa keliä, niin kenties pitäydymme ensimmäisessä suunnitelmassamme ja suuntaammekin Baltian maihin. Turha tehdä liian tarkkoja suunnitelmia vielä tässä vaiheessa, ne kun voivat aina muuttua.
Muuten normi kesänä osallistumme H-DCF:n järjestämiin ralleihin mahdollisuuksien mukaan. Back to the Roots-rallista on tullut vakkari-ralli ja melko pakollinen osallistuttava, sillä vuonna 2009 piipahdimme pikaisesti Salon maistraatissa vihillä kypärät kainalossa ja kamat pyörän päällä odottaen. Sieltä ajoimme suoraan BTTR:ään ja häitä juhlimaan ystävien kanssa.
Marjo Järvinen ja H-D.
Kerhotoiminta kuuluu myös olennaisesti tähän elämään. Olimme mieheni kanssa vuonna 2009 perustamassa Saloon harrikkakerhoa, josta erosimme kuitenkin jonkin ajan kuluttua. Bitchien joukkoon päädyin parin vuoden ”kerhottoman” tauon jälkeen. Bitch MC:n nimi oli silloin vielä alkuperäisessä muodossaan eli Bitch Bites Back MC. Siellä minut äänestettiin presidentiksi keväällä 2013 ja saman vuoden syksyllä hain kerhonimen lyhennykseen hyväksynnän Oulun Biker Meetingissä
Bitch MC:n jäseniä yhdistää se, että moottoripyöräily on meille ja perheillemme elämäntapa, lapset mukaan lukien. Myös jokaisen miehellä on omat pyöränsä ja osalla omat kerhonsa. Ajamme yhdessä ja erikseen, miten milloinkin. Toiset käyttävät siihen enemmän ja toiset vähemmän aikaa, riippuen kukin henkilökohtaisesta tilanteesta. Osa harrastaa lisäksi jenkkiautoja. Kerhossa on tällä hetkellä yhdeksän naista. Me Bitchit olemme nomadeja eli kulkijoita ja meitä löytyy Salosta, Turusta, Porista, Hämeenlinnasta, Orivedeltä, Hyvinkäältä, Vantaalta ja Nahkelasta.
Kesän reissut siintävät mielessä.
Miettiessämme 10-vuotisjuhlamme teemaa viime vuonna, päädyimme hyväntekeväisyyteen ja keräsimme rahaa Ensi ja turvakotien liitolle. Vastaisuudessakin aiomme kohdentaa tukea naisten ja lasten hyväksi.
Bitchiksi voi pyrkiä nainen, joka ajaa harrikalla ja on hyvä tyyppi sekä sulautuu porukkaan. Jäsenehdokkaan eli prospectin on vietettävä kausi kanssamme ja sen jälkeen pidetään jäsenten kesken äänestys, jonka perusteella joko pääsee tai ei pääse kerhoon. Voimme myös itse ehdottaa kokouksessa jotakuta ja jäsenyyteen pyrkiminen lähtee sitä kautta. Olemme melkein päivittäin yhteydessä toisiimme ja vuosittain pidetään parit ns viralliset eli vuosikokoukset. Ralleihin pyrimme saamaan yhteisen majapaikan tai teltat lähelle toisiamme. Vaikka ei meidän jäsen olisikaan, niin hyvät tyypit mahtuvat myös aina porukkaan. Pääasia on yhteinen hauskanpito, ei se kuka tai mikä sinä olet.
Meillä on omat Support Bitch MC –sivut facessa ja niiden kautta voi kurkistaa maailmaamme ja saada tietoa missä mennään ja mitä tehdään."