Naistenpäivän historia ulottuu 1900-luvun alkuun. Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran jo 19. maaliskuuta 1911, jolloin Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä järjestettyihin kokoontumisiin osallistui yli miljoona naista ja miestä. He vaativat naisille äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista. Ensimmäisen maailmansodan aikaan naistenpäivä liittyi rauhanliikkeeseen. Sen seurauksena päivän vietto levisi vuonna 1913 myös Venäjän keisarikuntaan. Muualla Euroopassa naiset protestoivat myös sotaa vastaan.
Suomessa kansainvälistä naistenpäivää alettiin viettää vuonna 1914. Tuolloin sen tarkoitukseksi määriteltiin naisten sivistäminen terveys- ja työväenasioista. Naistenpäivästä tuli YK:n tunnustama teemapäivä vuonna 1975 ja päivämääräksi vahvistui 8. maaliskuuta.
Sukupuolten välisen tasa-arvon periaate on vahvistettu jo YK:n peruskirjassa vuonna 1945. Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus hyväksyttiin YK:ssa vuonna 1979. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1986.
Paljon on kuitenkin vielä tekemistä sukupuolten välisen tasa-arvon eteen. Moottoripyöräily on viime vuosikymmeniin asti ollut varsin miesvaltainen laji. Naismotoristien määrä on onneksi tasaisen vahvassa kasvussa, ja itselläni on sellainen sormituntuma, että uusien motoristien parissa on vuosittain prosentuaalisesti selkeästi enemmän naisia kuin aiemmin. Sama suuntaus on nähtävillä maailmalla, ja naismotoristien kasvavasta merkityksestä ja näkyvyydestä kertoo hienosti esimerkiksi kahden vuoden takainen, vuoden 2019 helmikuussa alkanut Women Riders World Relay -moottoripyöräviesti, joka vieraili yli 80 maassa ympäri maapallon ja toi esille sekä naisten että naismotoristien asemaa. Tapahtuman "äiti" Hayley Bell nimettiin myöhemmin vuoden motoristiksi.
WRWR oli hieno, loistava voimainponnistus ja voimannäyttö, jollaisia toivottavasti näemme jatkossakin.
Myös suomalaiset naismotoristit osallistuivat ajamalla ja muutenkin näkyvästi tapahtumaan, kuten tietysti ovat aktiivisesti järjestäneet omien moottoripyöräkerhojensa puitteissa monia vuotuisia tapahtumia ja kasvattaneet siten naismotoristien näkyvyyttä.
Korona-aika tekee tietenkin lovea kerhonäkyvyyteen, kun kokoontuminen on jo toista kesää rajoitettua, mutta taitaa olla niin, että moottoripyörällä liikkuminen on koronaturvallisin tapa olla tien päällä, joten toivottavasti tänäkin kesänä näemme paljon nais- ja miesmotoristeja tien päällä. Tasa-arvoisina ja tietoisina omasta arvostaan.
Teksti ja kuva Erkki Mäki
Aiheesta aiemmin:
Naisten maailmanlaajuinen moottoripyöräviesti täydessä vauhdissa
WRWR Laosissa: Yksi nainen ajaa halki maan viedäkseen viestin Thaimaasta Kambodjaan
Naisten maailmanlaajuisen mp-viestin perustanut Hayley Bell nimitettiin vuoden 2019 motoristiksi