Ilta-Sanomien mukaan Uralin tehtaan lopettaminen on julkisuudessa ottanut koville – kyseessä on Venäjän ainoa moottoripyörätehdas, ja pyörä on legendaarisessa maineessa myös Venäjällä.

Irbitin Ural-tehdas toiminnassa ennen siirtoa Kazakhstaniin.

Irbitin Ural-tehdas toiminnassa ennen siirtoa Kazakhstaniin.

Mitä lehti ei tiennyt on, että Uralin omistus on venäläisellä nyttemmin Yhdysvalloissa asuvalla henkilöllä, ja merkin päämarkkina-alue on Yhdysvalloissa. Sen markkinat vetävät vuosittain noin 70 % tehtaan koko tuotannosta, joka on noin 2000 pyörää vuodessa.

Sitä taustaa vasten päätös tuotannon siirtämisestä Kazakhstaniin on helppo ymmärtää. Pakotteet ovat nopeuttaneet tapahtunutta, sillä Uralin omistajat ovat modernisoineet pyörää pikkuhiljaa länsimaisin komponentein, ja niitä ei enää toimiteta Venäjälle.

Lisäksi Yhdysvaltain markkinat ovat täysin sulkeutuneet venäläistuotteilta.

Ural-moottoripyörät ovat saksalaisen 30-luvun BMW R71:n kopioita, yhä edelleen silloin valmistetun BMW:n moottori sopii suoraan tuliterän Uralin rungon kiinnikkeisiin.

Ural city Tour vuosimallia 2021. Bokserimoottori on alunperin BMW:n designia 30-luvulta.

Ural city Tour vuosimallia 2021. Bokserimoottori on alunperin BMW:n designia 30-luvulta.

Neuvostoliitto kopioi BMW:n 1940 ja alkoi valmistaa sitä Uralina ensin Moskovassa jo vuonna 1941. Saksalaisten lähestyminen sota-aikana johti tehtaan siirtämiseen Irbitiin. Uralin valmistusoikeudet myytiin aikanaan myös Kiinaan, jossa taidetaan edelleen valmistaa Chang Jiang -merkkistä sivuvaunupyörää.

Moottoripyöräilyn historiassa on kuitenkin tullut yksi jakso päätökseen, kun Uralin valmistus Venäjällä päättyi.

Aiheesta aiemmin:

Motouutiset koejaa: Ural city Tour sivuvaunumoottoripyörä oman elämänsä intiaaneille

Motouutiset koeajaa: tästä se alkaa – tuliterän Ural-sivuvaunumoottoripyörän koeajo – miksi testikuskia hymyilyttää?