Motouutisten kestotesti Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports DCT vm 2020.

Pyörä on maalattu laadukkaasti helmiäisvärein.

Ulkonäkö

Kaikkien koeajajien mielestä pyörä on näyttävän näköinen.

– Pyörä näyttää hyvältä, varmaan parhaimman näköinen adventurepyörä, totesi Anssi Kivinen.

– Ulkoinen olemus on lupaava ja Hondan legendaarinen väritys on katseenkääntäjä, kuittasi Juha Harmanen puolestaan. – Pyörä on iso. Painoakin on, etenkin pakattuna laukut täyteen ja säkki takana. Kun tankin vielä vetää täyteen niin kokonaisuus on valmis vaikka pallon kiertoon. Säädettävä pleksi antaa hyvän suojan.

Osa tykkäsi legendaarisesta värityksestä, osa hienosta helmiäismaalipinnasta. Pyörän mittasuhteet ovat myös kohdillaan. Se on kapea ja maavara huomioiden myös istumakorkeus on sopiva.

Motouutisten kestotesti Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports DCT vm 2020.

Pleksin korkeudensäätö vaatii molempien käsien käyttöä. Suojaavuus riippuu kuljettajan mittasuhteista.

Suojaavuus

Kate ja pyörän etuosa suojaavat kuljettajaa kohtuullisen hyvin, ja kaksin käsin paikalla säädettävä katteen pleksi tarjoaa mukavasti säätövaraa varsinkin ylöspäin. Pleksin mittasuhteet on selvästi suunniteltu matka- ja soratieajoon.

Jos lutakossa tai kurakossa ajettaessa pleksi on läpinäkymättömässä kunnossa, tai ajetaan kivikossa, niin että etupyörääkin pitäisi nähdä välillä, pleksi voisi olla matalampi, tai se kannattaisi ottaa kokonaan pois.

Kunnon töyssyssä, jos kuljettajan seisoma-asento pettää, pleksi on ala-asennossaankin turhan ylhäällä, ja silloin kypärä kolahtaa siihen, mikä ei tietenkään tunnu mukavalta. Africa Twin -rinnakkaismalli on suunnattu enemmän offroad-tyyppiseen käyttöön, ja siinä pleksi on selvästi matalampi.

Toinen pleksiin liittyvä asia on sen kapeus. Vaikka korkeus on manuaalisesti säädettävissä, se ei estä kypärämelun syntyä. Kypärämelua voi olla melkoisesti kypärästä ja kuljettajan mittasuhteista riippuen pleksin korkeustasosta riippumatta. Syynä on pleksin alaosan kapeus.

Honda myy lisävarusteena katteeseen saatavia levennyksiä, joiden pitäisi pienentää ongelmaa. Ne kannattaa pyörää tilattaesssa hankkia, sillä niiden hinta ei ole kuin 55 euroa.

Alaosan lisälevikkeiden korjaavan vaikutuksen voi todentaa, kun ajaa 80 km/h ja kytkee vakionopeudensäätimen päälle. Kun ensin ottaa pyörän ohjauksen haltuun polvien ja keskivartalon avulla, voi kämmenet pleksin alareunojen sivuille ojentamalla huomata, miten turha pyörteily ja melu kypärän alueelta häviää riippumatta siitä, missä asennossa pleksi on.

Kaikki kuljettajat eivät kokeneet, että pleksi olisi aiheuttanut kypärämelua. Asiaan vaikuttavat kuljettajan kapeus/leveys, lyhyys/pituus ja kypärän tyyppi. Ainakin yksi koeajajista valitsi erikseen pitkää matkaa varten kypärän, joka ei aiheuttanut kuuluvaa turbulenssia.

Africa Twin Lauhavuoren kansallispuistossa.

Istuin voisi olla mukavampi. Sekin tietysti osin perskohtainen asia.

Ajoasento ja istuin

Koeajajien yleinen mielipide oli, että ajoasento on sinänsä hyvä, mukavan pysty, mutta pyörän istuin oli liian pehmeä.

– Pyörässä paistaa istuimen osalta lievä katupyörämäisyys. Istuin on kuopassa ja vähän leveä. Lisäksi se osoittautui turhan pehmeäksi, sillä takapuoli tuntui puutuvan lyhyenkin ajon jälkeen, totesi Anssi.

– Ajo-asento on rennon pysty. Kuitenkin miinusta tulee kuljettajan satulasta, joka on matala ja puuduttaa takamusta jo alle sadan kilsan kohdalla. Jalkojen osalta olisi toive leveämmistä jalkatapeista. Seisaaltaan ajaessa niitä etenkin kaipaa. Onneksi niistä saa kumit irti. Ne on suunnattu kuskeille jotka ajavat istuen ja katusaappailla. Muuten istuin on tilava, mutta jo normaalipituiset kuskit kaipaa korkeampaa satulaa, pohti Juha.

Toisaalta kun oppii istumaan siveästi kuin ikäneito kirkon etupenkissä polvet lähellä tankkia, istuin toimi normaalisti, eikä puutumista ilmennyt.

Toinen asia, mistä oltiin yhtä mieltä on tarve vaihtaa jalkatapit isompiin, jos harrastaa seisaaltaan ajoa, ja varsinkin jos edes tilapäisesti eksyy haastavammille poluille. Leveämmät tapit voi ruksata pyörää ostaessa lisävarusteluettelosta tai sitten hankkia jälkikäteen tarvikkeina. Toisaalta jos ajaa maanteillä ja soralla istualtaan, ei hankintaan ole aihetta.

– Seisoma-asennossa oli vähän sellainen tunne, että jalkatapit ja ohjaustanko ovat liian lähellä toisiaan. Vaihtamalla suoran stongan taaksetaivutetun tilalle, seisaalta-ajoon tulisi lisää tilaa ja se voisi olla vakaampaa, Erkki Mäki mietti.

Hallintalaitteet ja elektroniikka

Motoutisten kestotesti Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports DCT vm 2020.

Ylempi mittaristo toimi myös kosketusnäyttönä. Toimintoja voi siis ohjata sekä kosketusnäytöltä että kahvojen kytkimistä.

Pyörän mittaristo kaksine näyttöineen koettiin selkeäksi ja loogiseksi sekä helppokäyttöiseksi ja kohtuullisen nopeasti omaksuttavaksi.

– Kokeilen aina ensin elektroniikan käytettävyyttä lukematta käyttöohjekirjaa. Aika äkkiä pääsi jyvälle, miten valikoissa liikutaan. Toki käyttöohjekirjakin tuli luettua. Eli käyttöliittymä on selkeä ja looginen käyttää. Iphone 7:n liittäminen kävi kätevästi, niin Bluetoothilla kuin kaapelillakin. Kypäräpuhelin pariutui myös ongelmitta. Apple Carplay -ominaisuus on aivan huippu. Mittariston ylemmästä näytöstä tulee sen avulla navigaattori, johon on käytettävissä eri appeja. Käytin Applen Kartat -sovellusta, joka toimi mainiosti. Sieltä löytyy myös puhelinluettelo, Spotifynkin käyttö on sujuvaa, Anssi mittaili. – On hienoa, että autoissa jo jonkun aikaa olleet digitaaliset näytöt ja liitettävyys tulevat myös moottoripyöriin. Tällöin ei välttämättä tarvitse erillistä navigaattoria, vaan pärjää puhelimella.

Kuten aiemminkin, mittariston ja elektroniikan toimintaa selventävässä juttusarjan osiossa todettiin, pyörässä olisi hyvä olla valmiina vedenpitävä paikka puhelimelle, jossa sen saisi kytkettyä järjestelmään. Nyt sellainen puuttuu.

Motouutisten kestotesti Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports DCT vm 2020.

iPhonen Kartat-sovellus käytössä pyörän isommalla näytöllä. Tällöin pienempi, alempi näyttö hoitaa mittariston virkaa.

Kytkimet ja katkaisimet todettiin riittävän kookkaiksi, että niitä pystyy käyttämään paksumpikin hanska kädessä.

Ylempi mittaristo on myös kosketusnäyttö. Näyttö on tarkoitettu käytettäväksi vain paikalla oltaessa, pyörän liikkuessa se ei onnistu. Tämä on tietysti hyvä turvallisuuden kannalta.

Päänäyttö on erittäin selkeä ja korkealuokkainen väri-TFT-näyttö, ja elektroniikka ja säädöt pelaavat hienosti. Miinusta tulee puolestaan siitä, että näytön – tai oikeastaan pyörän tietokoneen – herääminen kestää vähän turhan kauan, samoin heräämisen kuittaaminen aina kun pyörä käynnistetään. Myös ajomoodista toiseen siirtymisessä on turhaa viivettä.

Nämä saattavat hätäisempää ruveta ärsyttämään, mutta kokonaisuutena elektroniikan / hallintalaitteiden käyttö on sujuvaa ja loogista.

Motouutisten kestotesti Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports DCT vm 2020.

Puhelimelle kaipaisi sääsuojattua säilytyspaikkaa pyörän katteisiin.

– Hallintalaitteet ovat hyvin käsillä ja niiden käyttö onnistuu hyvin ajokäsineillä. Nappuloita on runsaasti, mutta hetken selailun jälkeen ne tulevat hiljalleen tutuiksi. Nykysuuntauksen mukaan Hondassa on myös informatiivinen iso kosketusnäyttö. Tämä pitää paljon ominaisuuksia sisällään, mikä varmasti puhuttelee käyttäjiä, jotka tykkäävät säädellä pyörää. Käytettävyys toimii kohtuullisesti, mutta välillä reagointi voi olla olla hiukan hidasta ajomoodin vaihdossa. Pyörään pystyy liittämään puhelimen Apple Car Play -sovelluksella. Se korvaa vaikka sen erillisen navigointilaitteen. Tietysti monet myös kuuntelevat musiikkia ajaessa, mikä hoituu myös helposti, Juha arveli.

Tavaroiden pakkaaminen ja laukut

Honda CRL 1100 Africa Twin 2020 Ivalon Veskoniemessa. Onko seuraavassa versiossa ahdettu moottori?

Sivulaukut aukevat sivullepäin, mikä ei ole käytännöllisin ratkaisu. Onneksi laukut on helppo irroittaa, joten ne voi pakata maassa.

Honda Africa Twin Adventure Sportsissa oli valmistajan omat lisävarustesivulaukut. Laukut aukeavat sivulle päin, mikä koettiin haittana hankalamman pakkaamisen vuoksi, mutta toisaalta laukut olivat helpot ja nopeat irrottaa ja kiinnittää.

– Sivulaukut olvat keskeltä halkeavat. Ne ovat pakkaamisen ja tavaroiden ottamisen kannalta huonot. Paras puoli niissä oli sateenpitävyys, myös kiinnitys pyörään on helppoa, Juha arvioi.

– Pyörässä oli sivulle aukeavat sivulaukut, joissa ei ollut sisäkasseja. Otin matkaan oman pyöräni laukkujen sisäkassit. Sivulle aukeavien laukkujen pakkaaminen on hieman hankalaa, päältä avattavat laukut ovat paljon helpommat tältä osin. Ratkaisin ongelman ottamalla laukut irti pyörästä, kun niitä pakkasin/purin, joka käy todella helposti fiksun laukkujen kiinnityksen ansiosta. Laitoin laukut maahan, niin että ovat kyljellään ja kansi aukeaa näin ollen ylöspäin. Pakkaaminen on paljon helpompaa, eivätkä tavarat putoile pois, saati jää kannen väliin. Laukut pitivät veden ulkopuolella, vaikka ajoimme todella rankassa sateessa ja syvistä lätäköistä läpi, Anssi kertoi.

Moottori

Koeajetussa Africa Twinissä oli edelliseen vuosimalliin verrattuna täysin uusi, kuutiotilavuudeltaan, teholtaan ja väännöltään suurempi moottori, joka todettiin erittäin miellyttäväksi käytökseltään, ja merkittäväksi parannukseksi edelliseen verrattuna.

Honda CRF1000L Africa Twin Adventure Sports 2020. DTC-kaksoiskytkinautomaattivaihteistolla.

Uusi moottori ja DCT-vaihteisto ovat pyörän helmiä.

Kiihtyvyys ja tehon tunne olivat paremmat, myös moottorin äänen koettiin nyt olevan kohdallaan. Matala, kumea jylinä vakioäänenvaimentimella lämmitti koeajajien mieltä.

– Hieno moottori ja myös äänet ovat kohdillaan. Moottorin ohjausta voi säätää itselleen sopivaksi. Uusi ajohallintajärjestelmä on laitteen ydin. Erilaiset ajomoodit ovat helposti valittavissa. Säädettävyyttä riittää varmasti moneen tarpeeseen. Tärkeimpänä on kyllä noista luistonsäätö ja moottorin reagointi kaasukahvaan. Etenkin hiekalla ja liukkaalla alustalla se on hyvä tiedostaa, Juha painotti.

– Edelliset ajamani ns. uusikoppaiset Afrikkalaiset ovat olleet moottorin osalta aika pliisuja, paperilla homma on näyttänyt hyvältä, mutta luonne puuttui. Nyt on toisin. Moottori “räkäsee”, kun sitä pyytää ja äänimaailma on todella upea. Hieno moottori, tehoa ja vääntöä on riittävästi. Hieman oudoksuttaa moottorin vaeltava tyhjäkäynti, liekö vika, vaiko ominaisuus, Anssi totesi.

Lievästi vaeltavalle tyhjäkäynnille ei oikein löytynyt muuta selitystä kuin se, että kun automaattivaihteisto oli valittuna, ja vaihde "päällä", moottori ja kytkin kävivät vuoropuhelua siitä, pitäisikö nyt kytkeä veto päälle vai ei.

Vaihteistoa ja ajamista

Motouutisten kestotesti Honda Africa Twin Adventure Sports matkan alkutaipaleella pääsiäisenä. Kuva: Martti Mäki-Jouppila.

Kun käyttötesti aloitettiin, oli vielä huhtikuun alku. Kuva: Martti Mäki-Jouppila.

Etukäteen kiinnosti, miten koeajotiimi kokee Africa Twinin DCT-kaksoiskytkinautomaattivaihteiston. Kaikki suhtautuivat siihen hämmentävän positiivisesti. Automaatti onkin todella vaivaton ja tekee yhdessä vakionopeussäätimen kanssa pitkät taipaleet helpoiksi ja kevyiksi ajaa. Urheilullisempaa ajoa halutessa on helppo käyttää joko vaihteiston Sport-asetuksen kolmesta versiosta sopivinta tai sitten vaihtaa manuaalisesti.

Vaikeammat ajo-olosuhteet kannustavat eri avustinten säätöön, kuten luistoneston, joka soralla ja maastossa olisi hyvä olla joko kokonaan pois päältä tai sitten maksimaalisimman luiston sallivalla asetuksella.

– Automatiikka vaati suhteellisen paljon perehtymistä eri ajomoodien säätöön. Toisaalta säädöt myös vaikuttivat hyvin, oli sitten kyse moottorinohjauksesta, luistonestosta tai ABS:n toiminnasta. Erot huomasi kyllä.

– Jos huonoissa olosuhteissa aioin ajaa, vaihdoin manuaalille. Valinnaisvarusteena saatava vaihdepoljin kannattaa ottaa mukaan, kuten tässä pyörässä on, jos aikoo mennä vaikeisiin paikkoihin. Samoin luistoneston säätöjen käyttöön kannattaa opetella, kun menee oikein liukkaisiin olosuhteisiin ja tarvitsee voimaa, ja eteneminen onnistuu parhaiten 20 % luistolla. Silloin pienellä sutimisella saavuttaa parhaan etenemisen. Jos luistonesto on säädetty väärin, saattaa se deletoida asian, kannattaa siis kokeilla, Martti Mäki-Jouppila neuvoi.

Mies, Africa Twin ja koivu.

Mies, Africa Twin ja koivu. Kuva: Martti Mäki-Jouppila.

– Paino tuntuu. Huomaa heti, että nyt ei olla keijukaisella liikkellä. Vaatii päättäväistä otetta ajamiseen. Ajoasento on luonteva ja tilava. Hieman jyrkkä polvikulma häiritsee. DCT-vaihteiston käyttö on helppoa, eri vaihtotilan valinta käy kätevästi. Matka-ajossa paras oli D-tila. Soralla menin eniten Sport 2 -asetuksella.

Metsäpolulla ja aggressiivisessa soratieräppäilyssä ajoin manuaalilla. Tällöin käytin poljinta sekä vasemman puolen kahvassa olevia vaihdekatkaisimia. Noitten käytön omaksui todella nopeasti, vaikka on jo monta vuotta, kun viimeksi olen DCT-vaihteistolla varustettua moottoripyörää ajanut. Kytkintä kaipasin haastavissa paikoissa, jolla olisi voinnut keventää keulaa ja kontrolloida paremmin liikkeelle lähtöä. Yhtä kaikki DCT-vaihteisto on todella kelpo valinta, jos ei ole tarkoitus rämpiä niitä haastavimpia polkuja. Sinne tämän mallin Afrikkalainen ei ole kyllä tarkoitettukaan, minun mielestäni, korosti Anssi.

– Pyörässä on monta eri ajotilaa, eniten ajoin varmaan Gravel-ajotilalla, maastossa sitten menin Offroad-valinnalla. Maantie taittui Tour-asetuksella. Kaupunkiajoa tuli todella vähän, siellä oli käytössä Urban. Maastoon kun menee, kannattaa muistaa ottaa luistonesto kokonaan pois käytöstä, niin ei sitten tule yllätyksiä, kun ei pyörä etenekään. Soratieräppäilyyn jätin luistoneston asentoon 1, joka antaa luistaa juuri sopivasti, että saa ihan mukavia sladeja. Katkoo vetoa todella sivistyneesti.

– Maantiellä, kaupungissa, ns. valtion soratietä, sekä metsäautotietä pyörä kulki todella hienosti, vaikka oli raskaasti lastattu, toki täytyy painoa kunnioittaa ja pitää vauhti kohtuullisena, Anssi kehui.

Motoutisten kestotesti Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports DCT vm 2020.

Vasemman kahvan kontrolliviidakkoa. Vilkkukytkin voisi olla paremmin esillä.

– Vaihteisto toimii hienosti. Parannusta on tullut verrattuna ensimmäisiin DCT-versioisiin. Isoin muutos koskee vaihteen vaihtoa kaarreajossa. Nyt oikea vaihde pysyy päällä. D-, S- ja manuaalivaihtoehdot antavat mahdollisuuden valita erilaisiin ajotilanteisiin sopivat asetukset. Vaihteita voi vielä lisäksi vaihtaa jalalla tai sormin. Jalalla vaihto on hiukan virtuaalista eikä vastaa normi vaihdevipua. Toisaalta Sport-asento tarjoaa moneen tilanteeseen riittävät ominaisuudet. Usein autoissakin tuo manuaalivaihtaminen on vähäistä, vaikka siihen on mahdollisuus. Vakionopeussäädin on pitkillä vedoilla hyvä apuväline.

– Ajettavuus on hyvää luokkaa. Isoilla väylillä helppoa ja leppoisaa. Kun mennään kapealle metsätielle tulee pyörästä hiukan raskaan oloinen ja massa tuntuu viimeistään, kun ruvetaan hidastamaan. Leveillä soratiellä on ilo ajaa. Sopivalla vaihteiston asetuksella pitkät luistotkin ovat mahdollisia ja moottori tarjoaa parastaan. Ajettavuus paranee, kun vetää vajaalla tankilla ilman matkatavaroita. Maastossa ajaminen on alussa hiukan erilaista johtuen kytkimen puutteesta. Tähän kyllä tottuu mutta se vaatii uutta ajattelua. Toisaalta tämä ei sitten stumppaa missään olosuhteessa eikä takajarrulla saa pyörää sammumaan, Juha kommentoi.

Jarrut

Honda Africa Twin Adventure Sportsin pinnat ovat vanteet ulkopuolella, jolloin voidaan kayttaa sisakumittomia renkaita.

Sekä etu- että takajarrut koettiin tehokkaiksi ja tunnokkaiksi.

Sekä etu- että takajarru koettiin tunnokkaiksi, tehokkaiksi ja miellyttäviksi käyttää. Niiden osaltakin on tullut selvää parannusta edelliseen malliin verrattuna, minkä osoitti suorituskykymittauskin.

Koska pyörässä on automaattivaihteisto, vasemmassa kahvassa on kytkimen sijasta lukittava seisontajarru. Se vaikuttaa takapyörässä olevaan erilliseen jarruyksikköön. Moni pyörän nähnyt luuli kahvaa kytkinkahvaksi ja ihmetteli sen sijoitusta. Ymmärrettävistä syistä se oli sijoitettu sormista sen verran kauas, ettei sitä "vanhalta muistilta" yrittänyt käyttää kytkimen korvikkeena.

Alusta

Joen ylitys Adventuresafarilla.

Alustaa testattiin väliin tiukemmissakin olosuhteissa.

Vuoden 2020 Africa Twineissä on myös täysin uusittu jousitus. Joustovarat ovat pitkät, ja säädettävissä ovat jousen esijännityksen lisäksi myös puristus- ja paluusvaimennus. Säädöt ovat riittävän laajat ja myös toimivat erittäin hyvin, kuten koko alustakin.

Kestotestissä ollut pyörä oli varustettu manuaalisesti säädettävillä iskunvaimentimilla, mutta saatavilla on myös sähköisesti säätyvä alusta.

– Jousitus on todella onnistunut, tämän puoleen ei ole huomauttamista. Löytyy monipuoliset säädöt ja nämä myös vaikuttavat. Kuormankantokykyä löytyy myös riittävästi. Alustasta ei jää homma kiinni, oli Juhan mielipide, ja oli helppo olla samaa mieltä.

Jousitusta testattiin kaksi päällä, normikuormalla ja erilaisissa olosuhteissa, ja siitä on pelkkää hyvää sanottavaa. Tai voihan sen sanoa, kuten Martti sanoi: "Jos vertaa 50-luvun jäykkäperäiseen pyörään, niin siinä, missä sillä matkanteko loppuu, kuskilta menee henki tai katkeaa selkä, tuo ei vielä tunne niitä töyssyjä oikeilla alustan asennuksilla ollenkaan. "

Polttoainetalous

Motouutisten kestotesti Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports DCT vm 2020.

Pyörässä on vakioäänenvaimentimellakin varustettuna tosi muhkeat äänet.

Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports DCT on iso pyörä. Sen painaa tankattuna 242 kilogrammaa, ja siinä on 1100-kuutioinen moottori. Painoon pitää laskea lisäksi lisävarusteet: sivulaukut ja keskiseisontatuki. Pyörässä oli käytännössä miltei koko ajetun matkan laukut kiinni ja yleensä ne olivat täynnä tavaraa. Lisäksi myös tarikalla oli varsinkin pitkillä matkoilla mukana käärö tai pari.

Silti pyörän polttoaineenkulutus osoittautui yllättävän pieneksi, vain 4,73 litraksi sataa kilometriä kohden. Kestotestissä ajettu kokonaismatka oli 16 562 kilometriä.

Vaikka pyörä on isokokoinen, se on säilytetty järkevän kapeana, mikä omalta osaltaan näkyy pienessä polttoaineenkulutuksessa. Myös DCT-vaihteisto on D-asetuksella säädetty vaihtamaan aikaisessa vaiheessa isommalle vaihteelle, mikä pienentää menoveden palamista.

24,8 litran tankilla varustetulla pyörällä pisin tankkausväli testijakson aikana oli 556 kilometriä, eikä tankki sen päätteeksi ollut edes tyhjä.

– Kohtuullinen kulutus ja suuritilavuuksinen polttoainesäiliö antavat todella ison käyttösäteen. Ei tarvitse olla jatkuvasti bensa-asemaa etsimässä. Todellinen pallonkiertäjän valinta, myönsi Juhakin.

Honda CRF1000L Africa Twin Adventure Sports 2020.

Lumisesta keväästä lähdettiin matkaan.

Loppuyhteenveto

Honda on siis onnistunut uudessa, vuosimallin 2020 Africa Twinissään erinomaisesti. Se on kitkenyt pois alustaan liittyneet ongelmat ja Euro 5 -yhteensopivuuden lisäksi kaivanut iskutilavuudeltaan suuremmasta moottorista sopivasti lisää tehoa ja äreyttä.

Kaikille tämä teho ei riitä, mutta käytännössä emme keksineet tilannetta, jossa olisi kaivattu vielä massiivista tehonlisää, sillä adventurepyörän ensimmäinen käyttötarkoitus ei ole ajaa moottoritiellä 240 km/h. Mutta tietenkin ihmisten tarpeet ja mieltymykset ovat erilaisia.

Honda Africa Twin Adventure Sports DCT on pyörä, jolla on helppo lähteä mihin tahansa. Se on erinomaisen nautinnollinen ajettava maantiellä, mutta silti sillä koko ajan kaipaa sora- tai hiekkateille, koska minkä tahansa lainen sellainen on varmaan sen ominta elementtiä, ja aiheuttaa pitelemätöntä hymy korvissa ajamisen iloa. Laadukas jousitus imee töyssyt ja epätasaisuudet ja pyörä on ketterä, ohjautuu hyvin sekä on selkeä hallittava.

– Yhtä kaikki, hienon pyörän on Honda tehnyt, se soveltuu mielestäni erinomaisesti soratielle ja metsäteille, niin ja tietysti matka-ajoon, pohti Anssi.

Renkaat vaihtuivat Karoosta Michelinen Anakee Wildeihin.

Renkaat vaihtuivat Karoosta Michelinen Anakee Wildeihin.

- Tämä pyörä on selkeästi tehty pitkille reissulle. Suojaava kate ja tilava ajo-asento. Tubeless-renkaat ja pinnavanteet. Pitkä akseliväli. Hyvä moottori. Hondaan rinnastetaan usein kestävyys ja luotettava tekniikka. Tämä varmasti toteutuu myös tässä mallissa, kommentoi Juha.

– Pyörässä on sofistikoitunut tunnelma, ja se on matkakäyttöön varmasti erinomainen, Tommi Lumiaho arvioi.

Kenelle uusi Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports sitten sopii? Periaatteessa kenelle vain, joka haluaa ajaa pitkää matkaa eikä vierasta sorateitä ja tietyin varauksin metsäteitä tai -polkujakaan. Pyörä on painava, mutta erittäin hyvä käsiteltävä, ja sen alusta mahdollistaa oikein säädettynä mitä tahansa. Moottori ja vaihteisto ovat elektronisine kuljettajaa avustavine järjestelmineen hyvin yhteentoimiva paketti, mutta joitakin asioita joutuu opettelemaan, että pyörästä saa kaiken mahdollisen irti.

Maailmanympärimatkaajan ykkösvalintoja.

Luonnon helmassa odottamassa Enduro-safarin kuvattavia.

Luonnon helmassa odottamassa Enduro-safarin kuvattavia.

Plussat ja miinukset

  • + Moottori
  • + DCT-vaihteisto ja sen toiminta
  • + Alusta
  • + Uusi mittaristo ja elektroniset apujärjestelmät
  • + Pieni polttoaineenkulutus
  • - Istuin
  • - Jalkatapit
  • - Pleksi varauksin
  • - Hitaasti heräävä mittaristo

 

Adventuresafarilla. Kuva Eija Kyllönen.

Adventuresafarilla. Kuva Eija Kyllönen.

Kestotestistä aiemmin sivuillamme: 

Huom: aiemmin kirjoitetut jutut sisältävät tiedon teknisistä yksityiskohdista, hinnasta, mittauksista jne. joten emme katsoneet tarpeelliseksi lisätä niitä tämän jutun yhteyteen. Ne löytyvät alla olevien linkkien takaa.

Motouutisten kestotesti: Honda CRF1100 Africa Twinin loppuraportti, osa 1; pienikulutuksinen maailmanmatkaaja

Motouutiset kestotesti: Africa Twinin monipuolinen elektroniikka lämmittää

Motouutisten kestotesti: Africa Twinillä takana jo 8700 km – miten on sujunut?

Motouutiset kestotesti: Honda Africa Twin Adventure Sportsin ensimmäiset tuhat kilometriä

Motouutiset kestotesti: Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports DCT – Tästä se alkaa

Honda CRF1100 Africa Twin Adventure Sports 2020; ominaisuudet, tekniset tiedot, hinta, katso kuvat

 

Teksti: Erkki Mäki, Juha Harmanen, Anssi Kivinen.

Testiryhmä: Juha Harmanen, Tero Kiira, Anssi Kivinen, Tommi Lumiaho, Erkki Mäki, Martti Mäki-Jouppila.

Valokuvat: Juha Harmanen, Tero Kiira, Anssi Kivinen, Eija Kyllönen, Erkki Mäki, Martti Mäki-Jouppila.

Mittaukset: Tero Kiira, Anssi Kivinen