Koeajo: 2024 Yamaha MT-09 – Hienostuneempi ja urheilullisempi

Kaksi Midnight Cyan -väritettyä Yamahaa valtaa illan pimeydessä lanzarotelaisen kartingradan pihalle tehdyn areenan. Moottoreita huudatetaan rajoitinta vasten, kumi palaa, ja temppuja tehdessään vastakkaisiin suuntiin ajavat kuljettajat kohtaavat toisensa parhaimmillaan niin läheltä, että stuntkuljettajan sijaan tekisi mieli kutsua heitä kamikazekuljettajiksi. Yamaha osoittaa heti koeajotapahtuman kättelyssä, että kymmenen vuotta täyttävän MT-09:n neljännen sukupolven kohdalla Dark Side of Japan -teema on yhä voimissaan.

Niin, siitä on tosiaan jo kymmenen vuotta aikaa, kun Yamaha esitteli silloin mullistavan ja monen mielestä vallan erikoisen, uuden MT-09 -nakumallinsa. Kaikki pressikuvat oli kuvattu yön pimeydessä, ja taustalla oli urbaani ympäristö. Dark Side of Japan -teema oli nähnyt päivänvalon. Kolmisylinterinen moottori oli Yamahalta täysin uutta, olivathan Triumphia ja MV Agustaa lukuunottamatta kaikki valmistajat hylänneet kyseisen moottorikonstruktion. Moottori oli jopa liiankin terävä käytökseltään, ja hieman normaalia nakupyörää korkeampi olemus sekä lievästi takapainoinen painojakauma vielä korostivat keulimisherkkyydellään moottorin terävyyttä.

MT-09 ei ollut vain yksittäinen irtiotto Yamahan mallistossa, vaan pian MT-mallisto alkoi kasvaa, ja nyt perheeseen kuuluu jo seitsemän mallia alkaen kevytmoottoripyöräkortilla ajettavasta MT-125:sta ja päättyen 1000-kuutioiseen MT-10 SP:hen. MT-09 on jokaisen malliuudistuksen yhteydessä madaltunut ja ajoasentoa on muokattu supermotomaisesta suunnasta rohkeammin eteen nojaavaksi. Moottorin iskutilavuutta kasvatettiin edellisen malliuudistuksen yhteydessä 847 kuutiosenttimetristä 890:een.

Nyt koeajossa oleva neljännen sukupolven MT-09 on jälleen uudistettu kauttaaltaan. Satulaan istuessa tuntuma on samalla sekä tuttu että luonteva, sillä Yamaha osaa tunnetusti suunnitella toimivan ergonomian. Vaikka tankki on matalampi ja leveämpi, ohjaustanko alempana ja jalkatapit peräti 30 milliä taaempana ja yhdeksän milliä ylempänä, niin jalat osuvat heti luontevasti tapeille ja lievä etunoja tuntuu hyvältä. Starttinapin painallus herättää rivikolmosen käyntiin, ja kaasua käännettäessä moottorin alla olevan vaimentimen alaspäin suunnatut ulostulot jättävät pakoäänet vaimeiksi, mutta imuäänet kuuluvat aiempaa terävämmin kuljettajan korviin.

Moottori vetää tutun nöyrästi käytännössä tyhjäkäyntikierroksista alkaen, ja sen laulu paranee lineaarisesti kierrosten noustessa lähemmäs maksimitehon 10 000 kierroksen lukemaa. Noin 6000 kierrokselta alkaen meno on jo varsin urheilullista ja moottorin reagointi kaasukahvan liikkeisiin terävää. Vasta kahdella suurimmalla vaihteella ja erittäin korkeissa nopeuksissa huomaa käytännössä eron 1000-kuutioiseen voimassa, siihen asti ei osaa kaivata lisää tehoja ajamiseen. Ykkösvaihteella rajoitin tulee vastaan 108 kilometrin mittarinopeudessa ja kakkosella lukemassa 142. Pienimpien vaihteiden välitykset ovat siis sporttipyörien vastaavia lyhyemmät, mikä tekee erityisesti ruuhkissa ryömimisestä ja kaupunkiajosta miellyttävämpää. Kuutosvaihteella satasen mittarinopeus vastaa 4000 kierrosta, mikä tuntuu varsin sopivalta moottorin luonteeseen ja voimavaroihin nähden. Teholukema on entisellään 119 hevosvoimassa ja vääntökin tutut 93 newtonmetriä. Jopa tuntumaltaan moottori on yllättävän lähellä aiempaa mallia siitä huolimatta, että uusien ja tiukempien päästönormien vaatimusten täyttämiseksi muutoksia on tehty niin pakoputkistoon, imusuppiloihin kuin moottorinohjaukseenkin.

Koeajossa jousitukset ja vaimennukset olivat perusasetuksissaan. Noin 80-kiloiselle kuljettajalle vaimennukset vaikuttivat varsin onnistuneilta aktiiviseen mutkatieajoon, joskin omaan ajotyyliin säätäisin vaimennuksia napsun tai pari tiukemmalle. Pintaherkkyys voisi olla vielä parempi, mutta muuten jousitus on yleisessä liikenteessä ajamiseen kiitettävällä tasolla. Jarrut saavat hyvin samanlaisen arvostelun kuin jousituskin, katukäyttöön yllätyksettömät ja riittävän tehokkaat. Alkupurenta on hyvä ja jarrutusteho kasvaa lineaarisesti puristusvoimaa lisättäessä vielä silloinkin, kun yllättävä ajotilanne vaatii maksimitehoa jarruilta. Jos kuljettaja mielii moottoriradoille ja tähtäimessä on kovat kierrosajat, niin silloin kannattaa harkita MT-09 SP:n hankkimista, jolloin korkeamman hinnan vastineeksi jousitukseen on vaihdettu kalliimmat komponentit.

Voimakkaammin eteen nojaavan ajoasennon sekä muokatun runkogeometrian ansiota tuntuma etupyörään on parempi. Eroa aikaisempaan voi selittää sekin, että aiempi Bridgestonen S22-sporttikumi on vaihtunut uunituoreeseen S23-malliin. Mutkiin Yamaha taittuu vielä aiempaakin kevyemmin, ja kaarreajossa käytös on johdonmukaista ja ajolinjan muutos kesken mutkan onnistuu vaivatta. Kuljettajan istuin on muotoiltu tasaisemmaksi, mikä mahdollistaa helpomman liikkumisen satulassa ja ajoasennon vaihtelun. Tuntumaltaan ja kovuudeltaan se istuu ainakin allekirjoittaneelle mainiosti. Takaosaltaan kuljettajan istuin voisi olla vieläkin tasaisempi, sillä nyt kuljettaja valuu takareunasta keskemmälle erityisesti jos käyttää liukasta kangaspukua tai ajofarkkuja.

Yamaha nimittää uutta shifteriä neljään suuntaan toimivaksi, sillä se sallii kytkimettömän vaihteiden vaihdon ylöspäin myös silloin kun kaasu on kokonaan suljettu ja alaspäin kun kaasu on avattuna. Ensin mainittu tilanne tulee eteen esimerkiksi liikenteen rytmiin nopeasti kiihdytettäessä, jolloin nopeuden tasaantuessa halutaan moottorijarrutuksen aikana vaihtaa isommalle vaihteelle. Alaspäinvaihto kaasu avattuna taas tulee eteen, jos huomaa mutkasta lähtevänsä liikkeelle liian isolla vaihteella, ja haluaa korjata nopeasti tilanteen. Vaihteisto on toiminnaltaan sujuva, vain hieman äkkiväärästi toimiva kytkin vaatii aluksi normaalia enemmän huomiota, jos haluaa paikaltaan lähdön sujuvan pehmeästi.

Uusilla YRC-asetuksilla (Yamaha Ride Control) kuljettaja voi valita kolmesta ajotilasta (Sport, Street ja Rain) sopivimman, jolloin kaasunvaste ja ajoavustimet on säädetty ajotilan mukaisiin herkkyyksiin. Lisäksi on kaksi customoitavaa ajotilaa, joihin kuljettaja voi tallentaa omat suosikkiyhdistelmänsä edellä mainituista vaihtoehdoista. Erot Sportin, Streetin ja Rainin kesken ovat kaasukahvassa niin selvät, että mittaristoon vilkaisematta perstuntuma kertoo mikä valituista vaihtoehdoista on käytössä. Vakiovarustukseen kuuluva vakionopeussäädin puolestaan tuo mukavuutta pidemmille matkoille. Ajoavustimien aivoina toimii kuusiakselinen liiketunnistin, joka reaaliaikaisesti mittaa pyörän asentoa ja liikettä vasemmalle-oikealle, ylös-alas ja eteen-taakse. Näin ollen ABS-jarrut ja luistonesto huomioivat pyörän sivuttaiskallistuksen. Luistokytkimen ohella takarenkaan lukkiutumista moottorijarrutustilanteissa ehkäiseen BSR-järjestelmä, joka tarvittaessa pitää kaasuläppiä aavistuksen verran avattuna moottorijarrutusta vähentääkseen.

Kuljettajan paikalla näkymät ovat uudenlaiset. Viiden tuuman TFT-värinäytön kontrasti on hyvä ja kuljettajan valittavissa on neljä erilaista mittaristoteemaa. Ajotilojen ja -avustimien asetusten säätö vasemman käden joystickillä on intuitiivista, sillä mittaristoon tuleva taulukko kertoo selkeästi kunkin ajotilan kaasunvasteen ja avustimien herkkyydet. Vaihtoehtoisesti kaikkia asetuksia voi muokata myös älypuhelimella yhdistämällä mittariston ja puhelimen toisiinsa Yamaha MyRide -sovelluksella. Silloin myös puhelu- ja viesti-ilmoitukset näkyvät mittaristossa, joystickin avulla voi ohjata kypäräpuhelimen kautta kuunneltavaa musiikkia ja jopa navigoida ilmaisen Garmin StreetCross -navigointijärjestelmän avulla.

Perinteinen vilkkukatkaisin on korvattu keinukytkimellä, jota painetaan joko vasemmasta tai oikeasta laidasta. Lyhyt painallus saa aikaan kolme vilkahdusta, pidempi painallus jättää suuntavilkun päälle, kunnes se automaattisesti sammuu ajetun150 metrin tai kuluneen 15 sekunnin jälkeen. Manuaalisesti vilkun voi sammuttaa painamalla keinukytkintä uudelleen. Vaatii hieman totuttelua, mutta pian uusi järjestelmä alkaa tuntua perinteistä kätevämmältä käyttää. Katkaisimen sijainti on hyvä, mutta muotoilu voisi olla paremmin peukalolle sopiva ja tuntuma parempi, nyt kuljettajan pitää tarkista mittaristosta syttyikö suuntavilkku painalluksesta vai ei.

Yhteenveto

MT-09 jatkaa valitsemallaan linjalla, ja hyvä niin. Nyt tehdyt tekniset muutokset ovat yksittäin tarkasteluna pieniä, mutta kun niitä on tehty niin runkoon, moottoriin, jarruihin, jousitukseen kuin elektroniikkaan, varustukseen, ergonomiaan ja renkaisiinkin, niin kokonaisuus on muuttunut selvästi. Aggressiivisuus on ulkomuodossa jopa kasvanut, kun taas ominaisuuksista on hiottu terävimpiä särmiä pois. Lopputuloksena on suorituskykyinen ja hauska kokonaisuus, joka lisäksi on varsin monipuolinen moottoripyörä eri käyttötarkoituksiin.

Yamaha MT-09, tekniset tiedot

• Moottori: 4-tahtinen, nestejäähdytetty, DOHC, 4-venttiilinen, kolmisylinterinen rivikone. Tilavuus 890 cm³. Sylinterimitat 78,0 × 62,1 mm. Puristussuhde 11,5 : 1. Maksimiteho: 87,5 kW / 119,0 hv / 10 000 rpm. Saatavilla myös A2-versiona, teho rajoitettu 35,0 kW. Maksimivääntö 93,0 Nm / 7 000 r/min. Voitelujärjestelmä märkäsumppu. Kytkin märkä, monilevyinen. Vaihteisto 6-vaihteinen. Toisioveto: ketju.
• Alusta: USD-etuhaarukka, Ø 41 mm, takana linkkujousitus, keinuhaarukka. Joustovara: edessä 130 mm, takana 117 mm. Jarrut: edessä kaksi hydraulista levyjarrua, Ø 298 mm, takana yksi levy,  Ø 245 mm. Eturengas 120/70ZR17M/C (58W), tubeless. Takarengas 180/55ZR17M/C (73W), tubeless.
• Runko: timantin muotoinen. Caster-kulma 24º40'. Jättö 108 mm. Kokonaispituus 2 090 mm. Kokonaisleveys 820 mm. Kokonaiskorkeus 1 145 mm. Istuinkorkeus 825 mm. Akseliväli 1 430 mm. Maavara 140 mm. Märkäpaino (täysi öljy- ja polttoainesäiliö) 193 kg. Polttoainesäiliön tilavuus 14 l. Värivaihtoehdot: Midnight Cyan, Icon Blue ja Tech Black.
• Polttoaineenkulutus (ilmoitettu) 5,0 l / 100 km. CO2-päästöt 116 g/km. Hinta 14 400 €.