Hyvin harvoin, jos koskaan, näkee jotain niin nättiä kuin uusi pikku Trumppa. Linjat on selkeästi kopioitu 50-60-luvun Bonnevillestä ja muista klassikoista ja hyvä niin. Meitä vanhan liiton jätkiä – ja miksei mimmejäkin – on aika joukko ja kyllä tuon genren ulkonäkö on kaunis ja harmoninen.
Tulokas on yksisylinterinen ja nestejäähdytetty. Moottori on pieni, mutta pippurinen, kunhan sen antaa kiertää jopa rajoittimelle liki kymppitonniin. Vetää se alhaaltakin aivan tonnista alkaen, mutta noin 2500 kohdilla veto muuttuu melko tasaiseksi. Voima lisääntyy mukavan lineaarisesti kierrosten kasvaessa. Eihän se käsistä lähde, mutten myöskään myöhästynyt mistään. Tavallisessa tieliikenteessä tällä pärjää aivan loistavasti. Ja minkälainen käsiteltävä tämä sitten on? Sanoisin että siistissä paketissa oleva supermoto.
Välillä pakko hillitä menoa
Jarrut ja alusta ovat aivan loistavat. Keveydestä johtuen suunnanmuutokset sujuvat kuin itsestään, välillä oli pakko hillitä menoa, kun alkoi muistuttaa poika-aikojen räppäilyä. Se, mikä erottaa tämän esimerkiksi vastaavasta KTM Dukesta on, että tietty terävin teho puuttuu, mutta myös mukavuus on aivan eri tasolla Trumpan hyväksi.
Pata ei juuri tärise, vaikka sitä riivaa tappiin asti. Jousituksessa on vain takajousen kireyden säätö, mutta ei niitä kaipaakaan. Vaimennuksen balanssi on todella kohdillaan niin räppäilyyn kuin mukavuudenkin puolesta. Tavallisesti hidastetöyssyt ovat koettelemus motoristille, mutta ei tällä. Pomppua ei jousituksen puolesta huomaa juurikaan, eikä pompun mallilla ole paljon merkitystä.
Kaupungissa näppäryys ja vaivattomuus ovat suuria plussia. Vaihteet löytyvät kuumana ja kylmänä helposti ja erittäin kevyt kytkin on helppo käyttää. Pakoäänet on vaimennettu muttei liikaa – sopiva höpinä kuuluu asiaan. Polttoaineen kulutus pyöri kolmen litran molemmin puolin.
Maantiellä motarilla kaipaisi jotain suojaa tuulelta, ja tarvikkeena niitä löytyy erilaisia.
Pyörän mittarihuippunopeus on jossain 160 tienoilla, joten Suomen rajoituksilla pärjää hyvin.
Yksi moite löytyy: takalokasuoja kapenee lopussa niin, että rapa lentää kuskin selkään, mutta lienee helppo korjata pienellä irtolokarin palalla.
A2-korttiluokkaan Trumppa sopii myös hyvin. Kun hinta on vielä alle seitsemän tonnin, eli vain vähän kalliimpi kuin piikki, niin se ei ole paha. Rinnakkaismalli Scrambler 400 kustantaa 800 euroa enemmän ja sillä saa vähän pitemmät joustot ja isomman eturenkaan. Ohjaustanko on leveämpi ja mallissa on käsisuojat ja muita pikku suojauksia.
Emme kokeilleet "ramlesta" pyörää ajan puutteen vuoksi ja hintaero on kuitenkin suhteellisen suuri. Aikoinaan motocross-tyyppistä ajoa kutsuttiin scrampleksi ja meillä se vääntyi ramlestamiseksi. Tämä siis noin 50 luvun lopulla, nostalgia jyrää.
Kaikkiaan hieno ja varteenotettava uutuus.
Faktoja, Triumph Speed 400
- Moottori 398 cm3 nestejäähdytteinen yksisylinterinen. Neliventtiilikansi. Teho 39,5 hv / 29,4 kW / 8000 rpm. Maksimivääntö 37,6 Nm / 6500 rpm. Boschin ride-by-wire-moottorinohjausjärjestelmä, luistokytkin. Kaksikanavaiset ABS-jarrut. Led-ajovalot. USB-C-latausportti. Istuinkorkeus 790mm. Paino 170 kiloa. Polttoainetankin tilavuus 15,6 l. Hinta 6995 €, päälle toimituskulut 600 €.
Aiheesta aiemmin:
PERJANTAI 4.8.2023 09:13
MAANANTAI 4.3.2024 09:51
Katso tästä MP24-messujen uutuusmallit – mikä on suosikkisi?