Palella ei tarvinnut, edelleen mittari näyttää plus/miinus 30°C. Helle syö jaksamista ja ellei pidä huolta juomisesta, nestehukka voi hiipiä salakavalasti. Gießenistä lähtien sekoitimme juomapulloihin nesteytystabletteja, jotka edesauttoivat nesteen imeytymistä ja sitä kautta jaksamista. Nyt jos koskaan se oli tarpeen, sillä päätimme ajaa Beaunesta niin pitkälle kuin jaksetaan ja katsella majapaikkaa vasta, kun tiedetään, mihin topataan.
Vuoristoiset maisemat paranivat kaiken aikaa. Ajoimme ohi viinitarhojen, niitä oli silmänkantamattomiin. Tie kulkee läheltä Rhône-jokea ja Lyonin kohdalla aivan joen viertä. Lyonissa törmäsimme ensimmäiseen kunnolliseen ruuhkaan. Välillä liikenne seisoi paikallaan, välillä madeltiin kävelyvauhtia eteenpäin, helteen puristaessa lisämausteensa matkantekoon.
Turhia pysähdyksiä vältettiin, mutta väistämättä niitäkin tuli kun piti tankata pyörät ja kuskit. Olen kuullut, että ajaminen juovuttaa ja nyt koin sen tunteen. Upea keli, upeat maisemat. Todella nautin ajamisesta. Helle oli niin infernaalinen, että pysähtyessä tehtiin vain välttämättömin, joten kaikki kuvat jäivät tältä ajopäivältä ottamatta.
Vaikka polttoaineen hinta vaihteli rajusti, keskimäärin sen oli 1,75 euron hujakoilla.
Matkan varrella, sekä Saksan että Ranskan puolella, polttoaineen hinnat heittelivät rajusti 1.60:stä yli 2,20 euroon per litra. Pääsääntöisesti polttoaine oli kalleinta moottoriteiden varrella olevilla huoltoasemilla, eli jos mahdollista, niin kannatti tankata kylissä tai kaupungeissa, mutta kuten mainitsin; pääsäätöisesti, sillä poikkeuksiakin löytyi suuntaan tai toiseen. Vaikka ero hinnoissa olikin iso, niin kesken matkaa ei yhden tankillisen takia viitsinyt poiketa erikseen kyliin tai kaupungin keskustaan halvemman polttoaineen toivossa.
Huomioita ranskalaisesta liikenteestä
Ranskalaiset on kahjoja liikenteessä. Vaikka Saksassa on paikoin vapaat nopeudet, he osaavat suhteuttaa sen ajotapaansa. Ranskassa ihmiset ajavat "perskärpäsinä" perässä, menevät ohi ja kiilaavat eteen eturengasta viistäen. Vauhtia riittää oltiinpa motarilla tai kylien pienillä kujilla, jossa pimeän nurkan takaa tullaan ihan "Rovanperänä". Tarkkana sai olla.
Mutta yhden asian eurooppalaisesta liikennekulttuurista voisimme omaksua. Hätävilkkujen käytön. Kun liikenne hidastuu merkittävästi, niin edellä ajavat laittavat oitis hätävilkut päälle ja näin varoittavat takana tulevia. Vältytään monilta mahdollisilta peräänajoilta, kun jo kaukaa näkee, että edessä päin tapahtuu jotain odottamatonta.
Valkoinen timantti sinisellä pohjalla tai kirkas timantti mustalla paneelilla osoittaa kaistan, joka on varattu yksinomaan kimppakyydeille, busseille, sähköautoille ja takseille.
Liikennemerkit ovat kaikkialla lähes identtiset ja vaikka liikennemerkin grafiikka eroaakin kotimaisista, yleensä heti ymmärtää mitä ne tarkoittavat. Lyonissa tuli eteen merkki, jonka merkitys aukeni vasta jälkeenpäin. Kyltit, joissa on valkoinen timantti sinisellä pohjalla tai, kuten Lyonissa eteemme tullut, kirkas timantti mustalla paneelilla. Merkki osoittaa kaistan, joka on varattu yksinomaan kimppakyydeille jossa on, myös moottoripyörällä ajaessa, vähintään kaksi matkustajaa, sekä busseille, sähköautoille ja takseille. Merkki tuli eteemme ruuhkassa ja uskallan väittää, että tuossa kohtaa kukaan ei kyseistä liikennemerkkiä noudattanut, oli liikkeellä yksin tai kimpassa ja tuskin tuolla hetkellä ketään rangaistiin 135€ sakolla, joka on määrätty liikennemerkin noudattamatta jättämisestä.
Hôtel Campanilen päärakennus.
Ajoimme lopulta vähän päälle 400 km ja varasin majoituksen läheltä Nîmesiä, Caissarguesissa olevasta Hôtel Campanile Nîmes Sudista. Se oli motellia muistuttava majoitus, mutta varaussivuston mukaan huoneessa oli ilmastointi, joka tässä kohti oli välttämättömyys, jos mieli nukkua yönsä, turvallinen parkkipaikka, netti ja ravintola, joten perille päästyä ei tarvitsisi pitkän ajopäivän jälkeen lähteä enää mihinkään.
Huoneemme oli toisessa kerroksessa.
Kyseinen "Hotelli" sijaitsi, kuten myöhemmin huomasin, suhteellisen vilkkaan sivutien varrella, mutta sinne mentiin, hieman mutkan kautta pientä kujatietä pitkin, minkä ensimmäisellä yrittämällä missasin. Vastaavia pieniä "eksymisiä" nyt sattuu aina silloin tällöin itse kullekin. Löydettyämme perille pyörät olivat jälleen turvallisesti aidan sisäpuolella, löytyi netti ja ilmastointi.
Monipuolinen illallinen hotellihuoneessa.
Majoitustilaa oli paljon, huoneita oli kahdessa kerroksessa, kahdessa eri rakennuksessa. Huoneemme sijaitsi toisessa kerroksessa ja vaikka huonetta ei ilmiselvästi oltu remontoitu pitkään aikaan, se oli siisti. Ravintola ei, ennakkotiedoista poiketen, ollut valitettavasti enää auki, koska ranskalaisten lomasesonki alkoi olla ohi. Edelleen oli kuuma ja oltiin poikki, joten ei jaksettu kaivaa toista ruokapaikkaa, joita Nîmesissä varmaan olisi ollut, vaan käytiin jälleen lähikaupassa hakemassa "iltapalaa".
Vaikka huoneessa oli telkkari, katsoimme koneelta todellisen motoristimatkaajan, Itchy Bootsin etenemistä omalla huikealla reissullaan.
Huoneiden iästä huolimatta, kyseistä majoituspaikkaa voi suositella. Huoneen hinta/laatusuhde oli kohdillaan: kahden hengen huone aamiaisineen 65€ ja vaikka tullessamme näytti, että oltaisiin oltu lähes ainoat majoittujat, niin iltaa/yötämyöten parkkipaikat olivatkin yllättäen aivan täynnä. Aamiainen löi mennen tullen B&B hotellien vastaavat. Ei tämäkään mikään ihmeellinen ollut, mutta jotenkin kotoisampi. Aamiaisen jälkeen matka taas jatkui ja määränpää oli edessä...
Aiheesta aikaisemmin:
SUNNUNTAI 28.9.2025 10:01
Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 1.
SUNNUNTAI 5.10.2025 08:01
Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 2. - Moottoriteille
SUNNUNTAI 12.10.2025 08:01
Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 3. - Colmar, Ranska
SUNNUNTAI 19.10.2025 08:01
Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 4. - Sähellystä