Mistä oikein on kysymys?

– Tämä tapahtumahan on BWT (Bygøynes Winter Tourne). Tämä oli kolmas vuosi, kun ollaan vastaavanlainen reissu tehty. Idea lähti aikoinaan ihastuksesta Pykeijan kylään. Siellä on mukavia ihmisiä, komeat maisemat ja tietenkin tämä Jäämeren sauna. Kolme vuotta sitten 2016 BWT oli ensimmäisen kerran ja sehän oli mahdottoman huolellisesti laadittu ja valmistettu homma.

Itsenäisyyspäivänä sain semmoisen "heureka"-elämyksen, niin kuin salama kirkkaalta taivaalta välähti pään läpi, että tuonne. Allakasta katsottuna reissun ajankohta oli viikko kaamoksen päättymisen jälkeen. Lähtötapahtumana on ABBM (Aurora Borealis Biker Meeting) moottoripyöräkokoontuminen. ABBM:ssä on ollut yhdistettynä tämmöisiä talvisota-aiheisia juttuja.

Tämän ABBM:n ja Talvisotajutausten henkisenä isänä on Veli-Pekka Kukkonen, joka on saanut minut innostumaan talviseen matka-ajoon. Ei siis pelkästään talvella ajamiseen, vaan talvella matka-ajoon niin, että ihan oikeasti tehdään reissuja. ABBM on järjestetty Kuhmossa nyt kolmena vuonna peräkkäin tammikuussa. Kuhmossa on hyvät "pelialueet". Se on ollut hyvä ponnahduslauta jatkaa pohjoiseen. ABBM on samalla hyvä kokoontumispaikka ja kun täältä etelästä lähtee pohjoseen, niin ei sitä viitsi montaa kertaa tehdä. Joutuisi rassaamaan työasioita ja työkaverit ihmettelisivät, kun on lomilla koko ajan. Kun Kuhmosta lähdetään ajamaan Lapin läpi Näätämöön, niin siitä ei enää olekaan pitkä matka Pykeijaan.

Mikä on matkan tarkoitus ja paljonko teitä oli reissussa mukana?

– Pykeijassa käydään paikallisessa Bistrossa syömässä ja tietenkin saunomassa ja uimassa, sehän se juttu on. Se on ollut kahtena aikaisempana vuonna tavoitteena: mennä Jäämereen uimaan. Olen ollut ihmeissäni siitä, että miten se on kerännyt porukkaa, tämmöisiä samanhenkisiä kavereita.

Pari kaveria on ollut mukana alusta pitäen, sitten on muutama uusi tullut mukaan. Jotkut aiemmin mukana olleet eivät tänä vuonna päässeet. Tänä vuonna meitä oli kuusi, kun viime vuonna meillä oli isompi "melkein 7-veljeksen reissu". Yksi mukanaolleista oli nainen, joten siitä tulee se "melkein". Voit kuvitella, kuinka porukat olivat hämmästyneitä ja näyttivät respekt-merkkejä ja tekivät aaltoja, kun johonkin pysähdyimme. Pikkuisen herätti kummastusta, kun oli nainenkin mukana. Tämä on ihan tavallisten sellaisten motoristien tapahtuma, joilla on yksi pieni vika tuolla korvien välissä, joka ajattaa tuonne pohjoiseen.

Ja nyt otimme extreme-tavoitteen, että kun mennään sinne Jäämereen uimaan, niin otetaan kakkostavoitteeksi mennä myös Nordkappiin.

Minkälaisilla pyörillä olitte matkassa?

– Pääosin BMW GS-bemareita tuntui olevan, mutta oli mukana yksi KTM Adventure ja Honda Transalp.

Tälläkin reissulla oli aika ajoin pakkasta sen verran paljon, että jopa paikalliset myöntävät sen alhaiseksi lämpötilaksi. Mitä erikoisvalmisteluja tarvitsee pyörille tehdä, että ne kestävät kyseiset olosuhteet?

– Jotkut ovat rakennelleet tuulisuojia. Itselläni on talveksi mahdollisimman ohuet öljyt ja käytän Iridium-sytytystulppia, akun olen vaihtanut kalliimpaan lyijyakkuun. Lisäksi ovat normaalit varustelut kuten moottorikelkoista tutut tankohuput ja tietenkin sähkölämmitteiset kahvat/tupet. Kun sähköä tarvitaan, niin virran ulosottopisteitä tarvitaan myös lisää.

Iskunvaimentimet ovat oma lukunsa. Niitä ei tarvitse talveksi vaihtaa, mutta kun iskunvaimentimen varteen kertyy jäätä, niin iskunvaimentimen paketti pitää suojata "sukilla" tai kangasputkilla, että tiivisteet pysyvät ehjinä. Minulla on mennyt iskunvaimentimia, eikä se ole hauska juttu.

Lisäksi minulla on pyörässä sähkölämmiteinen sivulaukku. Ensimmäisenä tavena, kun sattui vielä pakkasennätys -34° C, niin läppäri otti pahasti itseensä. Vaikka läppäri oli sivulaukussa hyvin pakattuna pehmustettuun lokeroon, niin kun sen tuo kovasta pakkasesta sisälle ja se lämpiää, niin se on ihan "hiessä". Laite toimii, mutta ei niinkuin pitäisi. Siitä tuli kalustevaurioiden takia kallis reissu.

Joten kävin kaupasta hakemassa istuinlämmittimen korjaussarjan, missä on lämmityskalvot ja liimasin sen kiinni tuhtiin huopakankaaseen. Nyt alumiiniseen sivulaukkuun menee sähköjohto sisälle ja siellä on kovankin pakkaspäivän ajelun jälkeen mukavan lämpöinen tietokone. Se on pysynyt hyvin kunnossa. Lämpimään laukkuun voi laittaa myös kännykän.

Jääkertymää.

Entä kuskin varusteet?

– Minulla ei ole sellaista nestekiertoista pukua, kuten Markolla (Willig), vaan sähkölämmitteiset sukat, pöksyt ja pusakka. Visiiri on myös sähkölämmitteinen. Kaikki ne voi ostaa suoraan kaupasta. Hankin talvikypärän, jossa on sesähkölämmitteinen visiiri ja hengityssuojain poskipäitä/nenää vasten, että uloshengityksestä tuleva kosteus pysyy alhaalla, eikä nouse visiiriin eikä silmälaseihin. Kun visiiri lämpiää, niin se hohkaa lämpöä laseihin asti. Joskus tuntuu poskipäissä/nenänvarressa asti että on alppiaurinkoa luvassa.

Vaikka visiiri pysyykin auki, silmälasien huurtuminen voi silti olla iso ongelma. Eikä siinä ole aina edes minkäänlaista logiikkaa. Jos kypärä on liian takakenossa, minkä vuoksi maski falskaa ja hikihöyryä nousee nenän juuresta ylös tai raskaan alkujumpan vuoksi on päällä perushiki, voi tulla ongelmia.

Sähkövisiirinkin teho voi olla riittämätön, jos kuskin otsa hikoilee. Jos lisäksi selkä alkaa kastua, niin kovassa pakkasessa se on iso ongelma. Onneksi kaupasta saa sähkölämmitteisiä varusteisia. Meillä on käytössä niitä kahta eri merkkiä: Klan ja Gerbing. Lämmitysvastukset ovat vaate- tai kangaskerrosten välissä. Ne ovat ikään kuin vähän paksumpi tekninen väliasu, mutta niihin menee sähköjohto. Ne toimivat vähän samalla idealla, kuin auton penkinlämmittimet.

Kun sähköisiä lämmittimiä on paljon, niin pitää varmistaa, että moottoripyörän laturin teho on riittävä.

Entä itse reissu, miten se lopulta sujui?

Ykköstavoite Pykeija, Jäämeren sauna ja uinti:

– Lähtöpaikaksi on käytännön järjestelyjen ja ihmisten lomien kannalta valikoitunut tämä ABBM ja Talvisotajutaus -tapahtuma. Se on meidän maanlaajuinen kokoontumis- ja kerääntymispiste. Siitä lähdemme sunnuntai-aamuna mahdollisimman kolminumeroisia teitä pitkin. Tavoitteena on pysyä pois raskaan liikenteen jaloista ja samalla ajaa mahdollisimman paljon valkoista puhdasta tietä.

Ajoimme Lentiiran kautta Suomussalmelle, mutta tällä kertaa jatkoimme poikkeuksellisesti vitostietä Kemijärven kautta Sodankylään. Kainuussa kun oli paljon lunta. Metsä oli paikoin kuin talvisodan tykistökeskityksen jäljiltä. Puita oli katkeillut ja ohuemmat puut olivat luokilla, ne muodostivatkin monessa kohtaa kaarikäytävänreunuksen molemmille puolille tietä.

Yhdessä kohden tie oli ollut ilmeisesti tykkylumivaurioiden takia poikki. Näki selvästi, että raivaussahaa oli käytetty, kun penkalle oli heitetty latvuksia ja oksia. Se kertoo aika paljon lumen määrästä.

Sen takia menimme vitostietä pitkin, Suomussalmen kautta polantesta ja jäistä, ihanaa tietä ajella. Sodankylässä olimme yötä Hotelli Karhussa ja vaikka pakkasta ei ollut edes 20 astetta, niin jouduimme respan tädin luvalla taluttamaan yhden pyörän hotelliin sisään lämpöpuhaltimen alle. Lämmittyään pyörä kyllä käynnistyi.

Toinen pyörä, joka kärsi aamulla sähkön puutteesta oli minun pyöräni. Mutta tarvitsin vain vähän lisävirtaa starttiin, niin se käynnistyi.

Hotellin sisällä lämpiämässä olleen pyörän sulamista odotellessamme neljä meistä lähti pohjoiseen ja kaksi odottamaan. Reitti oli tuttu kaikille ja reittipisteet selvillä, joten tiesimme löytävämme toisemme.

Sodankylästä, Lapin rajalta on täyden päivän ajomatka Pykeijaan, vajaa viisisataa kilometriä.

Lämmityspuut matkaan

– Kun alkutalvesta oli yhtydessä Pykeijaan, niin sain tiedon, että Jäämeren saunalla on puita rajoitettu määrä. Tästä syystä päätimme viedä omat puut mukanamme, ettei tarvitse miettiä saunavuoroja. Ostimme Näätämöstä eväiden lisäksi kaksi säkkiä klapeja. Kimmo (Pätäri) otti peräti neljä säkkiä. Polttopuu on kallista Pohjois-Norjassa, koska se tulee sinne pitkien matkojen päästä, joten se on hyvä tuliainen.

– Olimmepa Suomen tai Norjan puolella, niin ihmiset tulevat kyselemään kaikelaista. Onko kylmä? Onko nastarenkaat? Paljonko kuutioita? Mihin olette menossa? Mistä olette tulossa? Oletteko kaatuneet? Keskusteluissa menee aikaa, jos on juttuihmisä. Eihän heille kehtaa sanoa, että meidän pitäisi päästä jatkamaan matkaamme. Poliisitkin tulivat välillä tiedustelemaan, että onko teillä kylmä?

– Jäämeren sauna ja uiminen Jäämeressä on matkan kohokohta ja tavoite. Reissulla oli yksi, joka ei halunnut uida, mutta emmehän me ketään väkisin mereen kanssa. Vesi oli todella kylmää, hädin tuskin plussan puolella, joten jokainen asettaa itse rajansa, joiden puitteissa on turvallista toimia.

Jokavuotinen tavoite saavutettu. Jäämeren sauna ja uinti.

Tämän vuoden extream/ kakkostavoite: Nordkapp

– Pykeijassa vietetyn yön jälkeen jatkoimme matkaa. Tana Brussa, noin 80 kilometriä Pykeijasta länteen, pyöräni sähköt alkoivat loppua. Jouduimme pyytämään starttiapua, joten onneksi olimme huoltamon pihalla. Kaverit olivat jo sitä mieltä, että sinä et lähde enää tästä eteenpäin, jos pyörä sammuu tuolla matkalla.

Meillä oli edessä Ifjordfelletin ylitys. Siinä vaiheessa lämpömittari näytti -33.4°C. Tana Brussa katselimme keliennusteita ja huomasimme, että Ifjordissa on hyvä keli, aurinkoista tai lähes aurinkoista. Lämpötila noin -25°C nurkilla ja tuuli navakka, mutta minulla oli hassu varmuuden tunne, että tässä käy hyvin.

Lopulta teimme päätöksen lähtemisestä, ja se oli oikea. Lopulta tehtiin päätös, että kyllä mennään. Hyvä että mentiinkin. Aurinko häikäisi silmiä ja sivutuuli oli sen verran mukava, että jonossa taaempana ajelevat ihmettelivät, että mitä nuo leikkivät, kun niillä on pyörät ihan kallellaan, vaikka on suora tie? Se kertoo jotain sivutuulen voimakkuudesta.

Kyllä minuakin jännitti siinä vaiheessa, kun jouduin pitämään pyörää näin kallellaan sivutuulen takia, että purevatko nastat riittävästi jäähän? Liu'unko sivulle, vaikka yritänkin ajaa suoraan?

Kun olimme jo laskeutumassa Ifjodfälletin ylängöltä alaspäin, tuli tuli yhteen toiseen pyörään sähköongelmia. Kaveri joutui jättäytymään levikkeelle, josta saimme sopivan vitsailun aiheen, että kaverihan ajaa ihan tuli perseen alla. Lisäsähköissä oli liitosongelma, jonka vuoksi kaikki lämmitykset loppuivat. Piuhat olivat irronneet, ja johdot olivat vähän kärähtäneet, joten olis hyvin lähellä, ettei hänellä ihan kirjaimellisesti ollut tuli persiin alla. Onneksi lähellä oli Kunesin pieni kylä ja siellä kahvila, kyläkauppa ja posti. Pääsimme ainakin välillä kesken remontin lämmittelemään sisätiloihin ja saimme lopulta erityisvirityspatenteilla sähköt toimimaan ja pystyimme jatkamaan matkaa.

– Børselvin ylitys meni kauniissa säässä ja ikään kuin sivutuulikin olisi helpottanut. Lakselvissä meillä oli taas tankkaus- ja ruokailutauko ja siinä pidimme jälleen säätila- ja kuljettajakokouksen. Siinä kaksi meistä päätti, että nyt on niin kovaa keliä luvassa Honningsvågin ja Nordkappin suunnalle, että he eivät lähde, vaan jäivät Lakselviin majoittumaan ja me neljä jatkoimme Honningsvågiin. Siellä tutkimme taas sääennusteet, pääsemmekö Nordkappiin? Luvassa oli lunta ja etelän-kaakon puoleista tuulta noin 16 m/s. Jännitti, että huolivatko ne moottoripyöriä? Olimme jo 20 minuuttia ennen lähtöhetkeä puomilla odottamassa ja otimme myös valokuvia runsaasti.

Ajo Nordkappiin ja takaisin – todellista extremeä.

– Aika tarkasti aikataulussa tulivat aura- ja saatto-auto, eivätkä ne kiinnittäneet meihin mitään huomiota. Puomin yläsnoston jälkeen lähdimme matkaa ja siitä alkoi elämäni yhtä aikaa hurjin ja ihanin ajokokemus: olla saattueessa matkalla Nordkappiin. Menomatka "kappiin" oli aika helppo. Ei pyryttänyt lunta, vain aura-auto nostatti semmoisia lumipöllyjä, että se katosi välillä näkyvistä.

Pääsimme Nordkappiin, kävimme monumentin luona kuvaamassa ittemme, nautimme kahvit ja ostimme pakolliset matkamuistot. Siitä hetkestä lähtien, kun saavuimme Nordkappiin alkoi sataa pikku hiljaa enemmän lunta, niin ettei näköalapaikalta näkynyt merta. Horisonttikin oli ajoittain kateissa. Siinä vaiheessa alkoi vähän jännittämään. Tuli sellainen déjà-vu -kokemus, että taas minulla on elämäni hurjin ja jännittävin ajoreissu edessä. Ajoimme kolonnassa, eli aura-auto ensimmäisenä ja maasturi ajoi valvojana perässä.

Sitten alkoi varsinainen selviytymistaistelu. Jos vähän liiottelen, niin neljäsosan matka-ajasta aura-auto oli piilossa lumipöllyssä. Lunta tuli koko ajan, ja se heikensi näkyvyyttä. Aura-auto joutui ajamaan suurimman ajan matkasta aura alhaalla ja normaalistikin, kun ajaa aura-auton takana, niin lumi pöllyää melkoisesti. Nordkappissa lumimyrskyssä talvella pöllyäminen oli moninkertaista.

Välillä en nähnyt mitään, edes itseäni siinä pöllyssä. Kolme kertaa oli sellainen fiilis, että en näe edes lumipenkkoja. Ne sekunnit tuntuivat ikuisuuden pituisilta. Kun ajat moottoripyörällä semmoisessa sakeassa lumituiskussa, niin ajan kuluminen menettää merkityksensä. Sekunnit ovat todella pitkiä.

Ensin häviää edestä aura-auto, jota sinun pitäisi seurata, ja seuraavassa hetkessä häviävät kaikki tien reunat, kaikki ympäriltäsi. Mietittävää on paljon: ensinnäkin, pysyykö nopeus samana? Muistaakseni tämä tie jatkuu suoraan – ajanhan minäkin suoraan? Vai olikohan se mutka tässä kohtaa? Tunne siinä on todella äärimmäinen.

Oli aina suuri helpotus, kun tuuli vei yhtäkkiä sen lumipöllyn edestä pois ja näki, että aura-auto on samalla etäisyydellä ja juuri oikeaan suuntaan ollaan menossa. Sitten vain odottamaan seuraavaa "lumiylläriä". Ja lunta tuli. Sitä tuli alhaalta, sivuilta, ylhäältä ja takaapäin. Lopulta saavuimme Skarsvågiin puomipaikalle. Aura-auto ja saattovalvoja jäivät siihen odottamaan seuraavaa saattuetta.

Sen jälkeen tuntuikin matkan loppuosa helpolta alamäeltä ensin Honnigsvågiin ja sitten tunnelissa meren alitse Oldefjordiin ja Lakselviin. Onneksi saimme sillekin matkalle runsasta lumisadetta. Saimme sen päivän aikana nauttia kaikki parhaat ilmiöt ja asiat, mitä pohjoinen Norja voi tarjota. Kun pimeys laskeutui, niin lumisadekin oli voimakkaimmillaan. Kokeilimme läpi pitkät-, lyhyet- ja sumuvalot selvittääksemme, millä kombinaatiolla yleensä näkee parhaiten. Lopulta totesin että on ihan sama ovatko päällä pitkät vai lyhkäiset valot, niin en nähnyt muuta kuin sen lumiseinän siinä edessä. Johtopäätös oli, että antaa mennä vaan, kymppi pois vauhdista niin kyllä tämä onnistuu. Sitten saavuimme Lakselviin, missä oli hyvä käydä syömässä välipala ja moottoripyörätkin saivat bensaa ruoakseen. Sen jälkeen jatkoimme kohti Karigasniemeä.

Nordkapissa

Nämä kaksi urhoollista, jotka olivat irtautuneet tästä tavoitteesta, olivat olleet siellä Lakselvissä yötä. Matkalla olin ehtinyt varata meille mökin Karigasniemestä. Nyt nämä kaksi olivat suureksi avuksi, sillä he menivät etukäteen sinne Karigasniemen majoitukseen, hakivat eväät ja olivat laittaneet meille pirtin valmiiksi. Loppumatka oli helppoa ajamista. Ajoimme vain reilusti suoraa tietä ja pääsimme kehumaan, miten hienoa oli ollut. Ja siitä oikeastaan alkoikin kotimatka. Karigasniemeltä suuntasimme Inarin ja Pokan kautta Rovaniemelle, jossa saimme majoittua Willigin Markon luona.

Yhteenveto

– Reissu meni kokonaisuudessaan oikein hyvin koska asetetut tavoitteet saavutettiin. Mitään vaurioita tai menetyksiä ei matkan aikana tullut. Porukka hitsautui oikein hyvin ryhmäksi, vaikka jollakin oli hyvin paljon ja toisella hyvin vähän kokemusta. Yhteinen riemu yhdistää – "hei me olemme tehneet tämän". Tultiin Pykeijan kylään, siellä heitettiin ylävitosta ja kun päästiin Nordkappiin, niin siellä ylävitoset oikein läimähti. Nämä ovat tällaisia itsensä voittamisia.

Täytyy silti painottaa sitä, että pysyimme turvallisissa toimintaympäristöissä. Ennätysten tekeminen ei ole ollut tavoitteena näillä retkillä. Tavoitteet voidaan asettaa korkealle, mutta niihin ei pyritä keinoilla tai hinnalla millä hyvänsä. Aina iltaisin pidimme kuljettajakokouksen ja pohdimme seuraavan päivän säätä, tarkensimme reittisuunnitelmia ja korjailimme ehkä varusteita.

Näin yksityiskohtana todettakoon, että laitteiden liittimissä kuluu teippiä aika paljon. Jo siihen, että saadaan pistotulppa pysymään kiinni.

Vääränlaista glamouria.

– Se, mitä erityisesti haluan tuoda esiin, on kohtuullisuus. Jotkut valokuvat ja videot tuolta reissulta saattavat antaa sellaisen kuvan, että tuo on helppoa ja kivaa, minä lähden myös. Ihan niin helppoa se ei kuitenkaan ole, vaan homma vaatii aina veronsa. Välillä meillä oli kovia erimielisyyksiä. Ne ilmeisesti kuuluvat neuvotteluihin ja kuljettajakokouksiin. Sitten asiaa kinastellaan ja tahkotaan niin kauan, että kaikki ovat samaa mieltä, että päästään siihen turvalliseen ratkaisuun. Meteli on välillä kova, kun kaikki haluavat puolustaa omaa asiaansa. Tähän asti on aina selvitty, sillä pitää muistaa, että aina mennään turvallisuus edellä. 

Perinteisiä ja yllättäviäkin vaaratilanteita talvimoottoripyöräilyssä.

– Vaikka on hyvät talvirenkaat, pitkät nastat ja pito on hyvä, niin koskaan ei tiedä, mistä esimerkiksi poro pölähtää eteen. Oma luokkansa ovat läheltäpiti-tilanteet. Keskinkertainen henkilöauton kuljettaja jää ihmettelemään moottoripyörää. Hän ei tajua tähtäävänsä suoraan päin vastaantulevaa moottoripyörää. Tällainen tapahtui tälläkin reissulla.

Tien pinnasta löytyvät piilourat ovat juttunsa ja tempaisevat pyörää yllättäen. Ne voivat johtaa matkanteon päättymiseen. 20 asteen pakkasessa tilanne voi olla vakava. Avun soittaminen ei välttämättä onnistu, koska ei ole verkkoa tai makaat pyörän alla ja puhelin on lämpimässä sisähousujen taskussa etkä saa pyörää siirrettyä. Kun kylmä oikeasti iskee, katastrofi on lähellä.

Meitä oli matkassa kuusi miestä ympäri Suomen: Tommi Lindström, joka samalla toimin retken isäntänä, Kimmo Pätäri, Timo Mouhu, Veli-Matti Juntikka, Jari Kättö ja Magnus Latvala. Yksi Helsingistä, Nurmeksest, kolme Kouvolan läheltä ja yksi Tervolasta. Kaikilla oli kotiutumisen jälkeen takanaan noin 300 kilometriä tai yli koti- tai matkaanlähtöpaikasta riippuen.

– Lopuksi haluan vielä erikseen kiittää "Huurremiestä", jonka kaikki tuntevat nimellä McHuurre. Hänen aktiivinen toimintansa ja videoiden julkaiseminen on saanut minutkin innostumaan näihin hommiin. Hän on tehnyt todella paljon valmentavaa pohjatyötä talvisen matkamoottoripyöräilyn eteen.

Tuletko käymään MP18-messuille?

– Kannattaako MP-messuille enää lähteä. Olen pyrkinyt käymään siellä aina moottoripyörällä. Viime talvena näytettiin tylysti kämmentä, että ei tänne vaan tuonne parkkihallin taaimpaan nurkkaan. Pääoven eteen piti saada joidenkin tsuppareiden pakettiautot ja peräkärryt parkkiin, niin ei sinne moottoripyörillä tulla. Niin tylysti käskettiin sinne takanurkkaan, että selvä pitäkää tunkkinne. Tämä saattaa olla ratkaiseva seikka, että tulenko sinne vai en.

Yöpyminen Rovaniemellä ja aikainen lähtö kotimatkalle. Kuva: Marko Willig

Aiheesta aiemmin:

Nämä hurjapäät selvisivät mp-messuille moottoripyörillä Lapista - kaatumisesta huolimatta

Lapin pojat matkalla tulossa moottoripyörillä MP17-messuille