Tervehdys.

Syksy alkaa olla jo pitkällä ja talvea itse ainakin odottelen, että pääsisi hiihtämään ja ajamaan jäärataa. Tässä hieman ajatuksia tulevaisuudesta. Olen tänä syksynä miettinyt ajamisen lopettamista vakavasti ja puntaroinut perusteita uran jatkamiselle.

Minulla on yhä palo ajamiseen ja halu ajaa. Lopettaminen tuntuu ahdistavalta ja väärältä, koska koen, että minulla olisi vielä annettavaa itselleni ajamisen suhteen.

Tämän tynkäkauden tulokset näyttivät vastoinkäymisistä huolimatta sen, että pystyin ajamaan taas kovempaa ja kehittymään pienillä osa-alueilla kuljettajana.

Kisaaminen ja ajaminen ei ole ihan helppoa tällä tyylillä millä olen mennyt vuosia. Jo pelkästään automatkat: kun yksin ajan tuhansia kilometrejä, niin se syö syö panostani kisaviikonloppuina.

Eivät ne matkat sinänsä tunnu siinä kohtaa miltään, kun tiedän mikä minua odottaa perillä. Ajamisen eteen olen valmis ollut tekemään kaikkeni aina. Yhtälö "aina vähän väsynyt, aina voi tinkiä nukkumisesta, aina voi tehdä vähän enemmän töitä, aina voi nipistää vähän enemmän muusta, että olis ajamiseen enemmän satsata", on kuitenkin lopulta raskas.

Paljon kun tekee niin voi pystyä moneenkin, ja kun päättää asiat niin niihin pystyy aikansa. Mutta kun vieteri vedetään äärimmilleen niin ei se sieltä enää ponnahda takaisin vaikka kuinka sitä koittaisi virittää, kyllä siinä kohtaa on uutta katseltava tilalle.

Mitä uutta sitten pitäisi kehittää, että perusteita jatkamiselle olisi:

  • - Löytää ammattitaitoinen tiimi.
  • - Saada keskittyä kilpailuviikonloppuina vain ajamiseen.
  • - Saada työrauha budjetin kasaamiseen ja pystyä hoitamaan paremmin yrittäjän velvoitteet työssä.
  • - Olla läsnä ihmisenä ihmisille.

 

Sain jo kauden 2019 jälkeen tarjouksen eräältä ulkomaalaiselta tiimiltä. Tuolloin en tilaisuuteen halunnut tarttua, koska olin saanut homman hyvin alkuun Suzukilla. Homma jatkui hyvin tänä vuonna eikä muuta perustetta merkin vaihdolle tulisi mieleenkään kuin että saisin tiimin ympärilleni, jakamaan osaa niistä tekemisistä, jotka nyt kaikki ovat vain minun harteillani.

Testasin erään ulkomaisen tiimin kanssa kaikessa hiljaisuudessa syyskuussa, ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Yhteistyö heidän kanssaan oli vaivatonta, ja pyörä oli hyvä. Kierrosaika oli täysi yllätys sekä itselleni sekä heille.

Sovimme tiimin kanssa, että ajaisin viimeisen osakilpailun heidän kanssaan. Kilpailu kuitenkin peruttiin koronatilanteen vuoksi. Päätimme tiimipäällikön kanssa, että sopimus vuodesta 2021 allekirjoitetaan lokakuussa, mutta hän sairastui erittäin vakavasti, enkä vielä tiedä, selviääkö hän. Ensisijainen asia on tietenkin se, että hän tulee kuntoon.

Minun kannaltani se tarkoittaa sitä, että nyt on rauhassa odotettava jonkun aikaa ja katsottava miten asiat etenevät.

Tänä vuonna on enää turha tehdä mitään isompia päätöksiä, koska vuosi on meille kaikille ollut varmasti erilainen ja haastava.

Haluan kuitenkin jatkaa ajamista, ja jos se ei toteudu vieraassa tiimissä niin sitten se on jälleen Motorsline Kainulainen, eli Minä ja yksi Mekaanikko. Mekaanikon nimi julkaistaan heti, kun löydetään se, joka osoittaa intohimonsa road racingiin ja on valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven kanssani. SM-sarja on sitten kysymyksessä, jos omalla tiimillä lähden kauteen.

Jos ajan vieraassa tiimissä, niin nähtäväksi jää mikä sarja on kyseessä.

Ensi kaudella nähdään kuitenkin jollain kisaradalla varmasti, oli se sitten jäinen tai asvaltin peittämä!

Kirsi Kainulainen #31. Kuva: Andyfin 9

Terveisin
Kirsi #31