Julkaisemme Juhannuksen jälkeisellä toimituksen lomaviikolla kesälukemiseksi myös tämän vuoden luetuimpia juttujamme muun tarjonnan lisäksi.

Naismotoristinalut ovat törmänneet autokoulutaipaleensa varrella monenlaisiin yllättäviin ongelmiin. Esimerkkeinä asenne naismotoristeja kohtaan, liian korkeat/isot pyörät, joita opetuksen puutteellisuuden vuoksi on ollut vaikea, jopa mahdotonta hallita, lisättynä negatiiviseen palautteeseen ja huonoon mp-korttiopetuksen tasoon.

Nina Leskinen on Pirkanmaalla asuva motoristi. Kuinka kipinä oman mp-kortin hankkimiseen alkujaan lähti?

– Istuin vuosia mieheni kyydissä vitsaillen, että kun täytän 50, niin saan viidenkympin villityksen ja ajan mp-kortin. Kipinä oman pyörän ostamiseen tulikin aikaisemmin ja mieskin kannatti ajatusta. Miksi turhaan odottaa niin pitkään. Varmasti hänellä oli "oma lehmä ojassa", yksin on mukavampi ajaa, kuin kaksin saman pyörän päällä.

Toisin kuin nykyään, nuoruudessani tytöt eivät harrastaneet mopoilua, joten entuudestaan minulla ei ollut hirvittävästi kokemusta mopoista saati moottoripyörällä ajamisesta. Siinäkin yksi syy, miksi meni niin kauan ennen kuin otin ja lähdin hankkimaan moottoripyöräkorttia.

Autokoulun valintaperuste ontui

Millä perusteilla valitsit autokoulun, jossa ajaa mp-kortti?

– Siinä tuli virhe numero yksi, valitsin lähimmän. Paikkakunnallamme olisi ollut muitakin autokouluja ja tuttavani valmistui samoihin aikoihin autokouluopettajaksi, mutta hän vaikutti Tampereella. Laiskuus, etten työpäivän jälkeen jaksa mennä minnekään kauemmas, ainakaan Tampereelle asti, ratkaisi ja lisäksi tämä oli myös halvin. Siinä kohtaa ei parhaita kriteereitä, mutta en sitä silloin tiennyt.

Jos nyt olisin samassa tilanteessa, tietäisin kokemuksesta, että kannattaisi ensin kysellä tarkemmin ajo-opetuksesta, -opettajasta ja kalustosta, millä oppilaita ajatetaan. Jo ensimmäinen teoriatunti kyseisessä autokoulussa oli ihan että morjens, opettajan ajatusmaailma ja asenne avautuivat kertaheitolla.

Hankin moottoripyöräkortin 2018, juuri kun uudet ajo- ja käsittelykoevaatimukset olivat tulleet voimaan. Kuuluin vähemmistöön, meitä oli kaksi naista ja noin 20 miestä tuolla kurssilla. Ensimmäisellä tunnilla opettajamme, noin 60-vuotias mies pauhasi: "Tämä käsittelykoe on sitten vaikea. Tästä EI naiset tule pääsemään läpi! Yksikin nainen otti 10 lisätuntia, eikä silti sitä läpäissyt". Ei mikään paras myyntipuhe meille naisille. Kommentti ärsytti todella paljon, toi ensimmäisen kolauksen itsetunnolle ja loi valtavasti ennakkopaineita. Mutta kun olin kokematon, niin nielin kiukun enkä sanonut mitään, Leskinen puhisi.

"Ei noin, ei tuu toimimaan"

Entä itse ajokoulutus?

– Voiko sellaisesta edes puhua? Opettaja kysyi, olinko ajanut aikaisemmin. Vastasin, että mopolla joskus, mutta en moottoripyörällä. Sitten hän kysyi, haluaisinko ajaa moottoripyörän harjoituskentälle? Vastasin, että mitäpä lottoot? "Otatkin sitten tuon mopon", päätti hän yllättäen. Joten ajoin ensimmäisen tuntini mopolla!!! V..tti, että ai jaa tulinkin tänne mopolla ajelemaan. Toimiihan se samalla tavalla kuin moottoripyörä, mutta tuntuma on aivan eri. Olin jo hankkinut oman moottoripyörän, jolla olin vähän ottanut tuntumaa ajamalla omassa pihassa. Kysyin, saisinko tulla seuraaville tunneille omalla pyörällä? Niinpä mieheni ajoi pyörän harjoittelukentälle ajotunneille. Se oli hyvä ratkaisu.

Ajo-opetuksessa keskityttiin koukeroihin ja kiemuroihin. Opettaja otti aina jonkun pyörän, näytti miten pitää ajaa, sanoi että tehkää perässä ja meni istumaan autoonsa. Sieltä hän huuteli kommentteja, että "Ei noin", "Ei tuu toimimaan".

Kun kysyi, että voitko OPETTAA, miten pitää tehdä, niin jälleen hän otti pyörän, ajoi tehtävän läpi ja sanoi, että näin mutta ei kertaakaan kertonut konkreettisesti mitä saati miten pitäisi tehdä, Leskinen ihmetteli.

Kaverista apua

– Menin tapaamaan Annaa (Pukkila, kokenut MP69:in ajokouluttaja) ja manasin, mahdanko ikinä saada mp-korttia, kun autokoulussa ei opeteta mitään? Anna kuunteli ihmeissään ja ehdotti, että menisimme harjoittelemaan kahdestaan. Annan opastuksella opin tunnissa enemmän kuin koko autokoulussa oloni aikana. Yhtenä suurena haasteena oli työntöohjaus. Autokoulussa sanottiin, että aja vaan, käännä vaan. En uskaltanut. Anna otti kyyttin, näytti miten homma toimii ja sen jälkeen uskalsin tehdä itse.

Annan kanssa harjoitellessa aukesi paljon asioita esimerkiksi kytkimen käytöstä ja kaikista muistakin ajamiseen liittyvistä asioista, kun näytettiin ja opetettiin oikeasti, miten asiat pitää tehdä. Vielä ennen inssiä Anna tuli miehensä Japen kanssa harjoittelualueelle, missä hinkattiin tehtäviä läpi.

Inssissä oli mukana muidenkin autokoulujen opettajia ja oppilaita. Kun suoritin inssin hyväksytysti läpi, muut opettajat onnittelivat ja kehuivat, että suoriuduin hienosti. Oma opettajani ei sanonut mitään. Puna nousi poskille ja manasin kypärän sisällä mielessäni, että mikä paskiainen. Jos hänestä olisi ollut kiinni, niin ei varmasti olisi päästänyt minua läpi. Ajoin autokoululle hakemaan tavaroitani, niin opettajani kysyi, että oliko pyöräni 35 kW? Oliko se A1 vai sittenkin A2 -kortti, minkä suoritin. Vielä piti päästä kuittaamaan!

Tästä kaikesta maksoin useampia satasia. Sillä rahalla sain vain vittuilua osakseni. Olin arka, ja kun mollattiin, niin itsetunto laski kuin lehmän häntä. Surullista, että tämmöiseen pitää törmätä vielä 2000-luvulla.

Oikea opetustapa ei vaadi kummoisia. Positiivista asennetta ja kannustusta, että kyllä sinä opit. Ne ovat aloittelijalle isoja juttuja.

Nina Leskisen pyörä on Kawasaki Er6n, edessä  miehensä Yamaha MT-09

Nina Leskisen pyörä on Kawasaki Er6n, edessä miehensä Yamaha MT-09

– Olen kiitollinen Annalle ja hänen miehelleen Japelle, että käyttivät omaa aikaansa auttaessaan minua läpäisemään käsittelykokeen. Ilman heitä usko olisi horjunut, mutta en missään nimessä olisi jättänyt kesken, varmaan vaihtanut autokoulua, sen verran suuri palo ajamiseen oli syntynyt. Mutta kohtelu jätti ison jäljen, mikä ei vieläkään ole poistunut mielestä. Sama mies toimii vieläkin opettajana ja olen pitänyt huolen siitä, etteivät tuttavani missään nimessä mene kyseiseen autokouluun, Nina Leskinen päätti.

"Mp-koulutuksen taso vaihtelee valitettavan paljon"

Ninan avuksi tullut Anna Pukkila on kokenut moottoripyöräkouluttaja ja toiminut MP69:in Motoristi Survival -kursseilla kouluttajana yli kymmenen vuoden ajan. Miten kommentoisit naisasiakkaiden opetusta autokouluissa?

– Autokoulut houkuttelevat motoristeja halvoilla hinnoilla, mutta ei kannata tuijottaa alkuhintaa, koska heikkolaatuisen opetuksen lisätuntien määrä voi tuplata, jopa kolminkertaistaa alkuperäisen hinnan.

– Autokouluissa moottoripyöräkoulutuksen taso vaihtelee valitettavan paljon. Vaikka autokoulu tarjoaakin mp-korttikoulutusta, niin se ei vielä takaa sitä, että autokoulusta löytyy ammattitaitoinen mp-opettaja. Lisäksi on jokaisen autokoulun omassa harkinnassa, minkälaisia moottoripyöriä opetusta varten hankkii. Ongelma on siinä, että moottoripyöräily on marginaalinen laji ja suurin osa mp-korttia ajavista henkilöistä on miehiä, jotka haluavat ajaa heti alkuun isoilla, vähintään 900 cm3 moottoripyörillä. Ne ovat korkeutensa ja painonsa puolesta haasteellisia harjoituspyöriä pienikokoisemmille aloitteleville kuskeille. Mielestäni tässä on ilmiselvä markkinarako autokouluille: tarjotkaa matalampia pyöriä mp-koulutukseen.

– Vaikka käsittelykoe on haasteellinen, niin sen läpäiseminen ei vielä tarkoita, että motoristi osaisi ajaa liikenteen seassa. MP-korttia varten harjoitellaan koetta varten, riskien tunnistaminen ja ajolinjojen opettelu liikenteessä jää liian vähäiseksi. Muun muassa tästä syystä SMOK (Suomen Moottoripyöräkouluttajat ry.) perustettiin viemään tätä asiaa eteenpäin, että kouluttajat ymmärtävät tämän puolen ajo-opetuksessa. Motoristeille suosittelen lämpimästi ruosteenpoistokursseja. Toimiessani MP69:in kouluttajana haluan auttaa motoristeja saamaan kaiken irti kaiken harrastuksesta sekä opettaa taitoja joilla selvitä hengissä. Uskon että koulutustoiminnalla on suuri merkitys yksilöiden sekä koko harrastuksen kannalta, Anna Pukkila kertoo.

Ennakkoperehtyminen auttaa valitsemaan oikean autokoulun

Moottoripyöräkorttia varten tarvittava opetus tuntuu olevan autokouluissa tasoltaan varsin kirjavaa, ja varsinkin naiset saattavat joutua kärsimään opettajien asenteista tai huonosta ammattitaidosta. Mikä on Suomen Autokoululiiton kanta asiaan, puheenjohtaja Jukka Kiviniemi?

- Asia on kiirinyt meidänkin korviimme. Valitettavasti monilla paikkakunnilla joku toimija on saattanut halvalla hinnalla masinoida itselleen mp-korttikoulutuksia eikä sitten ole pystynyt hoitamaan niitä vaadittavalla tavalla.

– Kaikille mp-korttia hankkiville voin antaa neuvon, että kannattaa valita sellainen toimija, jolla on hyvä maine, ja jonka tiedetään hoitavan koulutukset hyvin.

- Tiedän monia hyviä autokouluja, joissa saa laadukasta opetusta pyörän valinnasta lähtien kaikkeen tarvittavaan, vaikkapa ohjeet hankkia ensimmäiseksi pyöräksi A2-luokan pyörä, eli aloittamaan pienemmällä sen sijaan, että heti hankkisi suuremman luokan menopelin.

– Ammattimaisessa moottoripyöräopetuksessa otetaan huomioon asiakkaan lähtötilanne ja osaaminen. Voidaan jopa lähteä liikkeelle kevariluokan pyörällä (A1), että henkilö tottuu ensin keveämpään käsiteltävyyteen, ja sitten kun sujuu, niin siirrytään kouluttamaan suuremmalla, A2-luokan pyörällä.

– Oppilaan turvallisuuden kannalta moottoripyörän käsittelyn opettaminen on erittäin tärkeää. Hyvä mp-kouluttaja ottaa oppilaan lähtökohdat huomioon ja lisäksi motivoi uutta tulevaa motoristia harrastuksensa pariin, Kiviniemi painottaa.

Miten sitten toimia, jos on huomannut, että opetus ei vastaa tavoitteita?

- Aina voi vaihtaa autokoulua toiseen. Korostaisin tässä ennakkoon tehtävän perehtymisen merkitystä. Kannattaa selvittää, millaista opetusta moottoripyöräilyn osalta missäkin autokoulussa annetaan. Monessa autokoulussa on ajokouluttajana intohimoisia motoristeja, jotka ovat opetuksessa mukana omalla pyörällään satoi tai paistoi.

– Esimerkiksi minä en omassa koulussani opeta lainkaan prätkäkorttia, kun meillä ei ole osaavaa opettajaa, ja itse en lähde opettamaan, kun en osaa riittävästi. Prätkän opettaminen vaatii, että opettaja hallitsee homman todella hienosti ja osaa antaa oikeaa opetusta.

Kiviniemi tarjoaa vielä yhden neuvon, joka saattaa helpottaa valintaa.

– Koulutuksen hintaa ei kannata pitää kriteerinä. Kuten ei monen muunkaan tuotteen kohdalla. Kaupungin huokeimmasta hotellista ei saa viiden tähden palvelua.

– Kaikki uudet motoristit tervetuloa nauttimaan hienosta harrastuksesta. Kun asian oppii ja kortin saa, niin kyse on mitä hienoimmasta harrastuksesta, Kiviniemi rohkaisee.

Aiheesta aikaisemmin:

Vuoden moottoripyöräkouluttaja huolissaan opetusmäärien pienenemisestä - riskien tunnistaminen liikenteessä jää liian vähäiseksi

Suomen Motoristit ry kehittää uutta mp-kouluttajien koulutusjärjestelmää

Edunvalvonta: Mp- ja mopokortin vaatimuksia helpotettiin – mutta missä on päättäjien osaaminen asiassa?

Moottoripyörällä ajaessa ei voi koskaan olla oikeassa

Tarakkaharakasta motoristiksi, osa 2: Mistä oppi ja ensi kokeilut

Tarakkaharakasta motoristiksi, osa 3: ajo-opiskelun ilot ja surut