– Kelien suhteen oli haastava viikonloppu. Keli kylmeni torstaina, mutta perjantaina saatiin treenata kuivissa olosuhteissa. Lauantaina alkoi satamaan. Sadekeli ei ole vieläkään meikäläisen juttu, Kainulainen pohtii.
Lauantai:
– Lauantain aika-ajoon lähdettiin sadekelissä, mutta sainkin pyörääni hyvän fiiliksen ja luottamuksen tekemiseeni. Aika-ajot meni ihan ok. Olin omassa luokassani seitsemäs, mutta koska meidän kanssa ajaa muitakin luokkia, niin lähtöruutuni oli kymmenen. Yleensä, kun saan kypärän päähän ja lähetään lämmittelykierroksille, niin jännitys kaikkoaa. Mutta vaikka en ajattelekaan, niin kaiketi takaraivossa kummittelee vielä se viime syksyinen lippa sadekelillä. En sitä ajattele, mutta vissiin se jotenkin heijastelee alitajunnassa, kun on kuin "tikkua kynnen alle työntämistä" sadekeliin lähteminen.
– Kisassa jännitys jäi päälle ja se häiritsi keskittymistä, enkä saanut luottamusta tekemiseeni. Jostakin syystä aika-ajojen aikana ollut varmuus puuttui täysin. Alusta lähtien tuli tehtyä sellaisia todella tyhmiä virheitä ja uusi takarengas, joka ei ollut vielä ihan auki, lipsahteli muutaman kerran, omien virheiden saattelemana. Sekin kävi korvien väliin ja tekeminen sekoittui entisestään. Se oli semmoista roiskimista, ajamisesta puuttui rytmi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sadekelin kisassa sain parannettua kierrosaikaa sekunnin.
– Lauantain yhdeksäs sija tiputti lähtöruutua sunnuntain kilpailuun ruutuun 16. Eli jouduin starttaamaan aika kaukaa.
Keskittymistä kilpailuun.
Sunnuntai:
– Kun sunnuntaina lähdettiin aamun läppäriin, niin ensimmäisen kierroksen jälkeen alkoi taas satamaan. Tulin saman tien pois, en jäänyt sinne leikkimään kuivan kelin renkailla. Kun tulin varikolle, niin sade lakkasi. Itse kilpailu päästiin ajamaan kuivalla kelillä. Lämmityskierrokselta asti oli sellainen fiilis, että tästä tulee hyvä kisa. Sain nappistartin ja pääsin heti hyvään porukkaan.
– Meitä oli siinä hyvä nippu. Rasmus Nurmen kanssa oli hyvää vääntöä ja Mikko Uski hätyytteli koko ajan perässä. Hetken olinkin kuudentena, mutta Rasmus tuli ohi. Sain vielä mahdollisuuden, Rasmuksen virheestä ja pääsinkin hetkellisesti iskemään ohi. Mutta sitten tein itse virheen, jossa Rasmus kuittasi saman tien takaisin, mutta loppuun asti pystyin antamaan vastusta. Rasmus oli pikkuisen vahvempi takalenkillä ja minä puolestani tiukemmilla mutkapätkillä, mutta vauhtini ei kuitenkaan riittänyt, että olisin pystynyt iskemään kunnolla ohi ilman riskiä.
– Tämä oli taas muistutus itselle siitä, minkä takia minä kuljen varikolla vuodesta toiseen. Tämmöinen kilvanajo sytyttää aina. Se on ihan sama, kilpailetko viimeisestä vai ykkössijasta, kunhan saa vääntää loppuun, ruutulipulle asti kilpaa. Se saa meikäläisen hymyilemään. Kaiken kaikkiaan oli hieno kisa. Mukava nähdä, kun nousee uusia nuoria kuskeja, kuten Rasmus, joka on 600-luokan tulokas. On hienoa seurata kehitystä, joka on tuossa iässä nopeaa. Sitä koittaa parhaansa mukaan antaa vastusta ja kun vielä pystyy, niin se on palkitsevaa.
– Tiimissä asiat on niin hyvin, kun vain voi olla. Meillä on todella hyvä porukka ympärilläni. Parempaa en ikinä osaisi edes toivoa. Kaikki edellytykset ja osaaminen on sillä tasolla, että vaikka minkälaisia tuloksia pystyisi saavuttamaan, jos oma tekeminen olisi sellaisella tasolla. Tähän riittää tällä hetkellä, mutta siitä on hyvä fiilis, kun pystyy ajamaan kilpaa. Ja kaiken kaikkiaan oli ihan hyvä viikonloppu.
Kirsi Kainulainen ja Peetu Paavilainen käymässä läpi tiedonkeruun tuloksia.
– Tiimille, kaikille yhteistyö kumppaneille, tukijoille ja ystäville iso kiitos. On uskomatonta, miten paljon ihmisiä on aina ympärillä kannustamassa. Vaikka itselle tulee huonoja päiviä, niinkuin lauantaina, kun sateella tuli notkahdus ja ärräpäät saattoi lennellä, niin porukan mielestään onnistuin hirveän hyvin. Eihän se ollut helppoa lähteä siihen sateeseen ajamaan, kun tekemisestä puuttui varmuus. Minun pitää vaan koota ja saada itseäni niskasta kiinni. Jos treenipäivälle sattuu sadekeli, niin mennä vaan rohkeasti ajamaan ja saamaan kierroksia alle. Ei se muulla tule, kuin ajamalla. Se on seuraava kulmakivi, mitä lähdetään hiomaan omassa tekemisessä.
– Erityiskiitos järjestäjille, että näin nopealla aikataululla saivat kilpailut järjestymään. Ja ennen kaikkea iso kiitos kaikille talkoolaisille, jotka vapaaehtoisesti tulevat auttamaan kisojen järjestämisessä. Ilman heitä ei tätä touhua pyöritettäisi millään tavalla.
–Oikein hyvää juhannusta kaikille. Juhannuksen jälkeen käydään Imatralla katsomassa hienot katuradalla ajettavat kilpailut. Ollaan siellä mukana, tuomassa lajia esille. Eli tervetuloa kaikille Imatranajoihinkin katselemaan.
– Radalle palataan todennäköisesti heinäkuun puolessa välissä. Silloin on luvassa treeniä ja heinäkuun lopulla ajetaan Alastarossa seuraava SM-viikonloppu, Kirsi Kainulainen
Aiheesta aikaisemmin:
Ratamoottoripyörilijä Kirsi Kainulaisen paluu rr-radoille vakavan loukkaantumisen jälkeen
Kirsi Kainulaisen vakava onnettomuus Botniaringillä johti pitkään toipumisaikaan
Kirsi Kainulainen ajaa ensi kauden rataa Suomessa Finnish Talent Racingin tiimissä