Santtu Roposen erilainen supermoto

Kun pyörähdimme perjantaina katsomassa kuinka Kuopion MP-näyttely rakentuu huomasimme, että siellä oli "tuttuja". Tunnistimme Keski-Suomen MP-näyttelyssä Supermotot-sarjassa ensimmäisen palkinnon napanneen Santtu Roposen Beta RR450 -pyörän. Emme Jyväskylässä ehtineet jutella Roposen kanssa, joten paikkasimme tilanteen Kuopiossa.

– Minulla oli 15-vuotiaana Derbi Senda Extreme. Kun sain autokortin, pyörät unohtuivat hetkeksi, mutta nyt löytyi kaveri jolla on pyörä, niin piti hommata itsellekin vähän isompi, kertasi 21 vuotias Santtu Roponen omaa historiaansa kaksipyöräisten parissa.

Tuunasitko jo sitä ensimmäistä pyörääsi?

– Siinä oli todella kevyttä tuunaamista, viritettiin ja korotettiin vähän, mutta se jäi silloin enemmän ajelun puolelle.

Mistä innostus lähteä tuunaamaan tätä uutta pyörääsi?

– Mopoajan jälkeen tuli perehdyttyä autoihin ja opettelin maalaamaan niitä. Kun tämä pyörä tuli, niin ajattelin maalata sen, kun näitä supermotoja ei oikein kukaan muu ole maalannut. Vakiona tämä oli aika ankean näköinen, pakkohan sille oli jotain tehdä, jos sillä halusi ajella. Nyt se on vain kovaa ajoa vailla.

Santtu Roponen Keski-Suomen mp-näyttelyssä palkintojenjaon jälkeen.

Pyöräsi oli jo Keski-Suomen mp-näyttelyssä, Jyväskylässä, missä se heti palkittiin. Mitkä fiilikset jäi sieltä?

– Se oli ihan hauskaa. Alunperin en halunnut edes lähteä. Näyttelypyörä ei ollut edes hakusessa, tein pyörän ihan itseäni varten. Hauskaa oli myös se, että Jyväskylässä toinen palkinto meni tallikaverilleni. Se oli aika uskomaton juttu.

Mitä kaikkea olet tähän pyörään tehnyt?

– Tämä on halvalla ostettu pyörä. Tietenkin purin pyörän osiin, korjailin, vaihdettiin paremmat osat sekä katurenkaat ja maalasin itse rungon ja kaikki osat. Katteitten maalaus oli isoin homma.

Kauanko kaikkiaan meni pyörän kunnostukseen?

– Se oli tavallaan talven ikuisuusprojekti. Ajan työkseni rekkaa, eli eihän minulla kokemusta ole paljoa. Katsoin jotain YouTube-videoita ja aloin vain tekemään, ei siihen työtunteja ole laskettu. Jos olisi vain reippaasti tehnyt, niin kyllähän päivässä pyörän purkaa ja kasaa. Mutta oli paljon säätöä saada vanteetkaan käymään ja kaikkea, ainakin 100 tuntia meni, jos ei maalaamista lasketa. Hiomisiin ja maalaamisiin meni kaikkiaan varmaan vielä joku 50 tuntia.

Kuviot on tehty teipillä ja mattopuukolla, eli maali on levitetty ruiskulla.

Millä tekniikalla tuo on maalattu?

– Siinä on candy-maalaus (Candy-maali on yleensä kaksivaiheinen maalityyppi, joka koostuu väripohjasta ja selkeytyskerroksesta), mutta kuviot on tehty teipillä ja mattopuukolla, eli maali on levitetty ruiskulla. Siinä on tietenki pohjamaali ja hopea sävypohja ja siihen mustalla tehty kuviot päälle. Sen päälle vielä punainen candy ja sitten jätetty hopeiset viivat, mitä olen halunnut jättää hopeisiksi. Sitten candy ja lakka vielä kaiken päälle, niin kiiltää mukavammin.

Glitteriä löytyy vanteistakin.

Mistä olet erityisen ylpeä pyörässäsi?

– Hienointa siinä on nuo katteet tietenkin. Ja olihan se kiva, että sai palkinnon. Se yllätti. Maalaukset onnistuivat ihan hyvin. Vetäsin vielä pukkiin ja kypäräänkin maalia, kun jäi ylitse. Tuli hyvä kokonaisuus. Olisi silloin alussa tajunnut heittää runkoonkin glitteriä tai kuviota, niin olisi vieläkin parempi.

Koska maalia jäi yli, Roponen maalasi kypäränsäkin samalla.

Tuleeko nyt ajettua tällä uudella pyörällä?

– On sillä jo ajettu monta kertaa tänäkin keväänä. Eniten pelottaa, jos opettelee tekemään temppuja, niin harmittaa, jos kaatuu. Jos stunttipyörää alkaa tekemään, niin en usko, että niiden katteita enää maalaisin, ei kannata. Mutta tälleen ajelupyöräksi ihan järkevä. Joku chopperi olisi kiva, sillä ajelisi ja olisi stunttipyörä erikseen. Eiköhän tämä kesä mene tällä kikkaillessa.

– Sen vielä haluan sanoa, että Jyväskylässä olin ainoa, jonka pyörässä oli rekisterikilpi paikallaan ja silti tuli ykköspaikka, iloitsi Santtu Roponen.

Supermotoihin laitetaa yleensä teippaukset, siksi Santtu Roponen päätti maalata pyörän.