Markku Leskinen: Rautaa, intohimoa ja minimalismia – 40 vuotta pyörien rakentelua | Motoristit

Markku Leskinen on oman tiensä kulkija, motoristi ja intohimoinen rakentaja. Kun useimmat ostavat valmiin, hän tarttuu hitsauslaitteisiin ja sorviin. Yli 40 vuoden kokemuksella ja 23:lla itse rakennetulla pyörällä, hän on luonut tunnistettavan, minimalistisen tyylin, jossa ajomukavuus ja näyttävyys kulkevat käsi kädessä. Leskiselle moottoripyörien rakentaminen on enemmän kuin harrastus – se on metallista muokkaamista, kuvanveistoa ja elämäntapa.

Kuinka monta pyörää olet rakentanut? Vastaus tähän kysymykseen on maalattu yhteen Keski-Suomen mp-näyttelyssä esillä olleeseen pyörään. 23 on järjestysnumero, joka kertoo pitkän linjan rakentajan tuotannosta. Tällä hetkellä työn alla on numero 24, ja osia kerätään jo 25:ttä projektia varten. Nyt työn alla oleva pyörä on tarkoitus valmistaa matkakäyttöön, sillä suunnitelmissa on kesällä ajoreissu Keski-Eurooppaan.

Street Chopper 100 on 23. Leskisen rakentama pyörä. Järjestysnumero on maalattu pyörän sivuun.

Innostuksen alkulähteillä

Rakentamisintohimo on kulkenut matkassa jo vuosikymmeniä. Ensimmäisen pyörän rakentaminen ajoittuu vuoteen 1981, jolloin Leskinen opiskeli ammattikoulussa asentajakoneistajalinjalla.

– Ammattikoulussa sorvailin keulaputkiin jatkot ja monenlaista soviteholkkia, eli yli 40 vuotta on tullut ruuvailtua näitä pyöriä ja syksyllä tulee 40 vuotta, kun ostin ensimmäisen Harrikan, muisteli Markku Leskinen pyöränrakentamisen alkulähteitä.

– Kipinä lähti jo nuorena. 12-vuotiaana aloin ajelemaan mopolla, kun naapurin pojillakin oli. Kun he ostivat motskarit, niin minunkin piti saada motskari. Ensimmäinen projekti oli veljeltä peritty Pappa-tunturi, jonka purin heti muttereiksi ja ruiskumaalasin se isän kanssa. Eli siitä ensimmäisestä moposta, silloin 14-vuotiaana se lähti.

Chopperin rakentamisen filosofia

– Periaatteeni on aina ollut, että pyörää pitää muuttaa niin paljon, ettei sitä tunnista enää samaksi. Chopperien raentaminen on eräänlaista kuvanveistoa. Visioit päässäsi ja sitten alat metallista muokkaamaan osia ja joskus niistä tulee semmoisia, kuin haluaa. Ulkonäkö, sopusuhtaisuus on tärkeää Chopperin rakentamisessa.

– Tyylillisesti suosin minimalismia, jossa "vähempi on enemmän". Pyrin tekemään pelkistettyjä pyöriä, ilman ylimääräisiä grumeluureja. Jos yhdenkin osan ottaa pois, niin se ei enää toimi.

– Valtaosa rakentamistani pyöristä on ollut pitkäkeulaisia. Vaikka lyhytkeulaisiakin on kokeiltu. Minulla oli lyhytkeulainen bobberi ja olin sillä Poronpurijaisissa. Kysyin kaveriltani, minkä näköistä on, kun ajan sillä. Hän kysyi, haluanko rehellisen vastauksen ja sanoin, että tottakai. "Näyttää kuin karhu ajaisi Pappatunturilla. Pyörä ei näy sieltä sun alta". Sen takia tykkään enemmän pitkäkeulaisista, ne näyttävät isommalta, Leskinen nauroi.

Valtaosa Leskisen rakentamista pyöristä on pitkäkeulaisia.

Näyttelymenestystä ja tunnearvoa

– Teen pyörät ajamista varten, vaikka ne ovatkin "nätin näköisiä". En ole koskaan rakentanut pyörää ainoastaan näyttelyä varten, mutta ei myöskään sulje pois mahdollisuutta tehdä niin tulevaisuudessa.

– Punainen Chopperi, joka oli tekniikaltaan Pan Shovel vm. 1953, mutta on nykyisin isolla shovel moottorilla, on ollut erityisen menestyksekäs. Alun perin se oli hyvin eri tyylinen, matalampi, mutta viimeisimmän rakennuskerran jälkeen se voitti Norjan suurimman näyttelyn vuonna 2018 ja sai useita palkintoja Etelä-Suomen näyttelyissä. Tässä pyörässä on jo niin paljon tunnearvoa, kun se on vm. -53 Pan Shovel, kuten oli 40 vuotta sitten hankkimani ensimmäinen Harikkani, joten sitä en myy.

– Punaharmaa pyörä puolestaan valmistui vuonna 2020. Sen väritysteema sai inspiraatiota kaverin ostamasta uudesta Road Glidesta ja ajatuksena oli luoda mahdollisimman huolella viimeistelty chopper – sellainen, joka voisi tulla Harrikan tehtaalta.

Käsityö ja omavaraisuus

– Käytännössä teen kaiken itse. Esimerkiksi tuon punaisen pyörän runko on kokonaan omatekoinen. Siihen aikaan rungonteko ei ollut vielä sallittua, joten haalin kavereilta, ympäri Suomea Harrikan rungon valuosia. Sitten taivutteli ja hitsasin putket itse, kun mulla on ollut jo 90-luvun puolivälistä asti runkojigi.

– Maalaamisenhan aloitin jo ensimmäisen mopon kanssa ja talvella rakensin pajaani maalauskammion, missä pystyy maalaamaan moottoripyörän osia. Pitkä opettajatausta hitsauksen parissa on pitänyt taidon tallella. Myös koneistajan opit ovat hyödyksi pajassa, josta nykyään löytyy sorvi ja mahdollisesti pian myös jyrsin. Ainoastaan moottoriremonteissa käytän kavereiden apua.

Punaisen H-D Chopperi runko on täysin omatekoinen.

– Nuorempana rakensin pyörän yhdessä talvessa, nykyään se on niin hinkkaamista, että menee kaksi talvea. Milloinkaan ei jälki meinaa mielestäni olla riittävän hyvää.

– Tykkään maalaamisesta ja varsinkin liekkimaalaamisesta, kävinkin viime keväänä Pekka Manermaan järjestämällä straippikurssilla. Tuskin minusta pin straipparia tulee, mutta kun saisi monivärimaalauksessa ja liekkejä maalatessa tehtyä rajat siveltimellä.

– Ylpeydenaiheena ovat piilotetut yksityiskohdat. Kytkin- ja jarruletkut kulkevat sarven sisällä, ja kaikki sähköjohdot on piilotettu rungon sisään – "vähemmän on enemmän". Esimerkiksi punaisessa shopperissa on Suomen suurin Shovelhead-moottori, 103 kuutiotuumainen (noin 1800cc), jonka hinta pelkästään oli lähes 10 000 euroa.

Ajokaudet ja sääntömuutokset

– Talvet kuluvat rakentaessa ja kesät ajaessa. Punaisella olen käynyt pari kertaa Poronpurijaisissa, se on aina ollut minulle kesän kohokohta. Punaharmaalla pyörällä kävin koronakesänä Saksassa. Tulevana kesänä on tarkoitus suunnata pyörällä pitkästä aikaa Keski-Eurooppaan.

Punaisessa Chopperissa on Suomen suurin Showelhead-moottori.

Leskinen muistelee 90-lukua, jolloin moottoripyörien rakentamista kytättiin tarkemmin ja verotus oli tiukkaa.

– 90-luvulla oli tiukkaa, kun ne kyttäsivät prosentteja. Ostin yhden projektin ja Keskusrikospoliisissa oltiin sitä mieltä, että paperit oli Suomessa tekemällä tehty. Yritin sanoa, että jos hänellä on kuvassa seitsämänpuolikas Lättäpää ja minulla on 1200:sen Pannun osat, niin eihän minua ole huijattu.

– Se poliisi kärmisty ja sanoi, että saahan hienoja pyöriä rakentaa, mutta pakkoko niillä on ajaa. Vastasin, ettei lompakko ole vielä niin paksu, että kestäisi pitää näyttelypyöriä ja ajopyöriä erikseen, kyllä kaikki tehdään ajettaviksi, vaikka hienoja ovatkin.

– Onneksi se on nyt muuttunut ja moottoripyörien rakentaminen mennyt hyvään suuntaan. Saa rehellisesti tehdä rungon, ei tarvitse piilotella ja sanoa, että tämä on muutettu alkuperäiseen runkoon ja pystyy tekemään omavalmisteenakin.

Hintalaput ja kiertotalous

– Rakennettujen pyörien hintaa on vaikea määrittää. Sehän on aina hinnoittelijasta kiinni. Vaikka tekeminen itsessään ei maksa paljon, kun kaiken tekee itse, osien hinnat nostavat kokonaiskustannuksia. Esimerkiksi punaisesta pyörästä ottaisin mielelläni 25 000 euroa, kun pelkästään moottori maksoi 10 000, kun taas edullisemmin rakennettu harmaa voisin myydä jo 15 000 eurolla.

Hieno Chopperi 4 Sale

– Aikoinaan, kun pyörät meni paremmin kaupaksi, panin osien ja tarvikkeiden hinnat ylös, että pystyi laskemaan, paljon niihin meni rahaa. Aikaahan ei pysty myynnittelemään. Enää en viitsi, jos ne laittasi ylös, alkaisi pelottamaan.

– Vanhojen moottoripyörien ruuvaaminen on varsinaisena kiertotaloutta. Nehän on melkein ikiliikkujia ja hyvä, että noihin vanhoihinkin saa vielä moottoriosia, niin niitä saa pidettyä kunnossa.

Tietotaidon jakaminen

– Neljän vuosikymmenen aikana 'kantapään kautta kertynyttä tietotaitoa' riittää ja mielelläni sitä jaan. Olin 20 vuotta opettajana, joten en ole kateellinen tiedoistani. Neuvon ja autan mielelläni kavereita vian etsinnässä, kun olen yhdenlainen asiantuntija vanhoissa vehkeissä.

– Aina ilolla panee merkille, jos näkee alle 40-vuotiaan ajamassa Chopperilla tai nuoria tyyppejä, jotka rakentavat pyöriä. Oma intohimo Harrikoihin on pysynyt, ja tulevaisuudessa entistä omavaraisempi paja takaa, että projekteja riittää jatkossakin, vakuutti Markku Leskinen.

Keski-Suomen MP-näyttelyssä oli nähtävänä kaksi Markku Leskisen rakentamaa Chopperia:

Punainen Harley-Davidson Chopper vm. 1953

Itse tehtyjä osia:

Runko Harrikan valuosilla, öljytankki, takalokari kavennettu aihiosta.

Bensiinitankin keskitunneli madallettu ja korkin paikka vaihdettu.

Pakoputket on hitsattu mutkista.

Ruostumattomasta teräksestä valmistettu:

Ohjaustanko, jalkahallintalaitteet. Sissybar ja ketjunsuoja sekä keulan alaputkien tukirauta, joka pitkässä keulassa on välttämatön.

Keulan T-kappaleet on kavennettu hitsaamalla alkuperäisistä.

Suomen suurin Shovelhead-moottori, 103 kuutiotuumainen (noin 1800cc), jonka hinta oli lähes 10 000 euroa.

Punaharmaa Street Chopper 100:

Keulana on Ruotsalaisvalmisteinen TOLLE. Jarru- ja kahvasylinterit ovat Performance Machinen valmistamat.

Runko on muokattu vanhasta Harrikan rungosta. Se vaatii paljon töitä jo siksi, että Evo-moottori mahtuu runkoon. Lisäksi sitä on stretsattu ja reikattu.