Toinen teoria koe meni sukkana läpi, sen verran oli ottanut nuaren miähen luonnolle ensimmäisen reputus.
Ajotunneilla on harjoiteltu kässärikokeita ja liikenteessä ajoa, niin kaupungissa kuin maanteilläkin.
Ympäristöoppiakin on saatu jottei sitten itsekseen niin helposti eksy.
Parinkymmenen tunnin jälkeen ajeltiin Tattikselle käsittelykoepaikalle. Aikoja tuntui löytyvän helposti vaikka muuta kuulimme.
Ilma oli melko sateinen. Ajoonlähtötarkastus sujui melko mukavasti ja hidasajo jopa kiitettävästi.
Porttipujottelu, joka on vaikein osio, meni heittämällä, vaikka oli kosteaa.
Mutta sitten jarrutuksen aikaan satoi ihan oikeasti ja ravakkaan tapaansa Jonne jarrutti riuskasti.
Niin riuskasti, että etunen lähti alta ja mopo ja mies tantereeseen. Onneksi ei tullut tappioita muuten kuin henkisiä.
Allapäin kurvailtiin kotiapäin.
No, sitten otettiin heti uusi aika onneksi vajaan viikon päähän. Jo seuraavana päivänä Jonne halusi harjoittelemaan jarrutuksia jonnekin, missä olisi liukkaampaa kuin asvaltilla. Onneksi hiekkakenttiä vielä löytyy.
Tunnin verran jarruteltiin etupyörää lukkiutumisrajalle niin alkoi itseluottamusta löytyä.
Ajotunteja kertyi 27, kun kurvattiin uuteen kässäriin.
Jonnea jännitti, mutta opettajaa jännitti vielä enemmän, huolimatta siitä, että on opettanut noin 5000 mopokorttia ja samanverran prätkäkortteja. Varmaan tämä sukulaisuus oli se jännitteen aiheuttaja.
Hidasajo oli kuin oppikirjasta, porttipujottelun 30. sijaan Jonne veti nopeudella 34 homman näytöstyyliin läpi.
Jarrutus reilulla ylinopeudella taas mallisuorituksena läpi. Kortti tuli runsaiden kehumisten kera.
Voi tätä onnea, näkyi Jonnen kuin myös vaarin naamalta.
Juuri sopivasti ennen loman alkua homma saatiin maaliin.
Huh ja puh...
Toteavat Jonne ja Vaari
Aiheesta aiemmin:
Tiistai 12.5.2026 08:00
Parasta sukupolvitekemistä, osa 2: mopo kunnossa – korttia kohti!
Tiistai 4.11.2025 10:24
Parasta sukupolvitekemistä: näin korjataan Jonnelle mopo – yhdessä, mutta että ongelmitta?!