Neuvostoliiton sota-avusta ravintolarekvisiitaksi ja ajoon: tältä kuulostaa 84-vuotiaan Harley-Davidson WLA:n käynnistyminen

Kaverini Jore osti kuvissa esiintyvän Harley-Davidsonin Virosta ja pyörä entisöitiin vuosina 2008 – 2010 ammatilaisen toimesta.

Yhdysvallat vei Harleyn 1942 vuoden WLA-mallisia pyöriä toisen maailmansodan aikana Neuvostoliittoon sota-apuna kaikkiaan huimat 26 000 kpl. Pyörät oli pakattu puukehikkoihin/-laatikoihin ja jokaisen pyörän mukana seurasi myös varamoottori.

Valitettavasti kyseisen Harleyn sodanaikainen historia ei ole tiedossa. Uskoisin kuitenkin pyörän olleen rintamalla mukana taisteluissa saksalaisia vastaan.

Itänaapurin pellepelottomat ovat asentaneet pyörään sivuvaunun. Konekivääritelinettä ei sivuvaunussa kuitenkaan ole. Ajatus pyörän sotakäytöstä on arvio, uskoisin sen toimineen lähetti- tai upseerikäytössä, koska siinä ei ole luodinreikiä.

Sodan jälkeen neuvostoupseeri sai pyörän jollain väännöllä itselleen. Kyseinen upseeri muutti, tai sijoitettiin, Viroon. Hänen kuoltuaan naapuri osti pyörän ja kaverini osti sen häneltä.

Pyörä oli suhteellisen huonokuntoinen, mutta kuitenkin lähes täydellinen. Entisöinti kesti tuon reilut kaksi vuotta. Harvinaista tässä pyörässä on sen hyvä kunto ikään nähden. Sota-ajan sivuvaunut kun ovat ruostuneet vajojen seinustoilla lähestulkoon olemattomiin.

Nahkalaukut ja etutolpassa oleva aseteline on teetetty tuon ajan varusteisiin perehtyneellä alan ammattilaisella.

Kaverini ajeli pyörällä sen entisöinnin jälkeen pikkureissuja ja kävi kerhomme meetingeissä. Pyörä päätyi sitten ravintolaan rekvisiitaksi, toimien motoristihenkisten pöytänä. Ravintolaan sijoitettaessa pyörästä irrotettiin sivuvaunu.

Pyörän historia ravintolarekvisiittana on ohi ja nyt pyörä on jälleen käyntikuntoinen.

Sivuvaunu oli säilytettynä varaston vintillä, josta se vinssattiin alas ja vietiin Tony Wuorion hallille. Pyörä itse sai hinauskyydin ja jutun kirjoittaja huristeli hinattavana hallille.

Tony Wuorion aloitti pyörän käyntikuntoon kunnostamisen purkamalla kaasuttimen. Se oli tosi hapettunut ja tukossa. Tony rassasi kaasuttimen puhtaaksi, tarkisti sytytyksen ja herkisti sen säätösysteemin.

Koekäynnistys sujui hikisesti ja vaati jokusen polkaisun kiksillä. Alla näkyvällä videolla on käyntinäyte. Tankkiin emme bensaa laittaneet, kun pyörä nyt kuitenkin on museopyörä.

Vanhan sotaratsun käynti on kuitenkin juuri sellainen, kuin vanhan Harrikan käynnin pitääkin olla. Sivuvaunukin on palautettu takaisin paikalleen, eli lullakin on käyttökuntoinen.

Pyörän väritys on sodanaikainen ja punatähdetkin löytää, kun osaa katsoa. Hiukka ajan patinaa on luonnollisesti kertynyt.

Harrikkaan löytyy kaikki alkuperäiset osat. Joitain on korvattu entisöinnin yhteydessä uusilla/käytetyillä saman aikaikkunan osilla, mm. satula. Pyörässä oleva on uustuotantoa ja tehty alkuperäisen mallin mukaan entisöinnin yhteydessä.

Valot ja sähköt toimivat, pyörässä on 6 voltin järjestelmä vanhoilla kangaseristeisillä kaapeleilla.

Pyörän historiaa on dokumentoitu entisöinnin yhteydessä, eli kaikesta tehdystä löytyy työselitys ja kuitit ynnä muuta. Uskoisin pyörän olevan yksi hienoimmista aikansa sotapyörien edustajista.

Soolopyöriä löytyy, mutta näitä Harley-Davidsoneja ei liene kovin paljoa sivuvaunuilla varustettuina Amerikasta lähtenyt. Tämäkin sivuvaunu on tehty jossain Neuvostoliitossa sodan aikana. Saksalaisissa sotamoottoripyörissä sivuvaunuja oli. Osa varustettu jopa konekiväärillä. Saattoi olla haastavaa ampua tarkasti ajossa!

Pyörän jarrut ja etujousitus toimivat, mikään enduropyörä se ei kuitenkaan ole. Karkeat renkaat alla ja sivuvaunu tekevät ajamisesta varmasti mielenkiintoisen.

Käyttötarkoitukseensa tehtynä pyörä on varmasti ollut ketterä ja nopeakin sota-ajan tiestö huomioiden. Vanhoja sota-ajan kuvia selatessa tulee mieleen, että ajoura saattoi olla pelkkä lehmipolku. Niissä olosuhteissa moottoripyörä on varmasti ollut erinomainen valinta.

Jos ja kun pyörä herättää kiinnostusta, niin kirjoittajan yhteystiedot saa toimituksesta.