Janet Forssell kertoi valinnan olleen miellyttävä yllätys.

– Olen koko ikäni ajanut moottoripyörällä. Suoritin kevarikortin 16-vuotiaana, ja siitä se lähti. Välillä oli taukoa, kun lapset olivat pieniä, mutta 2012 aloitin harrastuksen uudelleen.

Myös mieheni ajaa, ja hänen kyydissään suoritinkin ensimmäisen Rautaperseajoni. Heti silloin tuli sellainen tunne, että "tätä pitää kokeilla itsekin".

Olen ajanut 6-7 RP-ajoa per vuosi, ja kaikkiaan niitä on koossa 35 kappaletta. Minulta puuttuu enää kaksi ajoa, niin sitten olen ajanut kaikki mahdolliset ajot, Janet Forssell kertoo. – Ainoastaan ensimmäisen ajon olin mieheni kyydissä.

Janet Forssell matkalla.

Janet Forssell matkalla.

Puuttuvat ajot ovat 20x20 ja perus 3000.

– 10x10 -ajo oli se titteliin johtanut ajo. Ajoimme sen mieheni kanssa - kumpikin omilla pyörillään - Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Minulle se oli lähinnä itseni ylittämistä.

Täytyy tässä yhteydessä erikseen vielä mainita Raision Bike Team. Reissulla tuli uuden pyöräni huollon aika, ja pojat tulivat huoltamaan pyörän keskellä yötä. Se on esimerkillistä palvelua.

Näin pitkällä matkalla, 16 000 kilometrin ja 10 päivän aikana, pitää ottaa huomioon monta erilaista juttua, jotka vaikuttavat. Renkaat kestivät matkan, mutta ne piti vaihtaa heti reissun jälkeen, Janet Forssell toteaa.

– Pyöränäni on uusi BMW GS Adventure, jota en kyllä vaihda pois. Sen toimintasäde on pitkä, tankillisella jopa 600 kilometriä. Tosin RP-ajoissahan on sääntö, että 300 mailia, 480 km voi maksimissaan ajaa pysähtymättä, sitten on pakko tankata.

Janet Forssell.

Janet Forssell.

Ajan mieluiten mieheni kanssa, ja mielelläni paljon myös kimppa-ajoja, yksin ajaminen ei ole minun juttuni. On minulla yksi talviajokin takana, mutta täytyy tunnustaa, että olen vilukissa ja jätän sen näin ollen muiden riemuksi, Janet Forssell myhäilee.

Siihen, mikä on raskainta tai vaikeinta RP-ajoissa, hän vastaa:

– Aamuyön tunnit, kun silmät alkavat lurpsahdella. Kun on kaksi ajamassa, niin silloin on hienoa, kun voi puolin ja toisin tsempata toistaan.

Ulkomailla liikenne on myös hyvin erilaista, mikä tekee ajamisesta raskaampaa. Reitin saa suunnitella tosi tarkkaan. Toisaalta Ruotsissa ja Norjassa esimerkiksi tiestö on paljon paremmassa kunnossa kuin Suomessa. Siellä kelpaa ajella myös huikeiden maisemien vuoksi.

Upein reissuni on ollut NG72, Nordkappista Gibraltariin 72 tunnissa (noin 5500 km / 72 h reitin pituus vaihtelee reittivalintojen mukaan). Sillä matkalla näki koko Euroopan kirjon. Ja se tunne, kun on tottunut lentokoneella lentämään maihin, joissa palmut huojuvat - ei olisi uskonut, että näkee samat palmut oman moottoripyörän selästä.

Matka on tietysti myös melkoinen haaste. Kolme vuorokautta ajamista putkeen, kun liikenne on melkoinen ja pimeys tulee naps vain, Janet Forssell kuvaa.

Sinulla ovat ajamatta enää perus 3000 ja 20/20-ajot. Millainen haaste tuo jälkimmäinen on?

– Kolme suomalaista on jo sen ajanut. Itselleni se ei kuitenkaan juuri nyt ole ajankohtainen. Moni asia myös vaikuttaa ajamiseen. Esimerkiksi kun ajoimme 10/10:n heinä-elokuun vaihteessa, niin sitä olisi ollut haasteellista ajaa Euroopassa, kun lomakauden alku osui siihen. Sen vuoksi jäimme mieluummin Skandinaviaan rauhassa ajamaan sitä.

Reittisuunnittelussa on hyvä, että meitä on kaksi. Mieheni suunnittelee reitit, jotka sitten käymme yhdessä läpi ennen lähtöä. Meillä on turva sikäli, että jos jotain sattuu, niin voimme yhdessä miettiä, miten toimia. Aina kun on tien päällä, niin on olemassa kuitenkin vaara, että jotain voi sattua.

Pohjoisempana.

Pohjoisempana.

Mikä RP-ajoissa sitten on niin kiehtovaa, että aina vain ajat niitä?

– Voi kun sen jotenkin osaisi sanoa. No onhan se erilaista vastapainoa arjelle ja laatuaikaa sekä yhteistä aikaa mieheni kanssa. Sitäpaitsi Suomi on kaunis maa. On niin erilaista ajaa pyörällä kuin huristella autolla.

Lapseni alkavat olla aikuisia, nuorinkin on jo kohta 17-vuotias. Mieheni pyörässä on satelliittiseurantalaite, joten lapset tietävät, milloin lopettaa juhliminen ja heittää väki ulos, kun lähestymme kotia, Janet Forssell nauraa.

Pitkällä matkalla ja pitkinä päivinä väsymys yllättää helposti. Mitä keinoja käytät väsymyksen ja uupumuksen voittamiseen?

– Kun on riittävän väsynyt, niin eihän siinä auta kuin pysähtyä bussipysäkille tai vastaavalle ja tehdä muutama voimisteluliike. Ehkä mahdollisesti heittää suuhun muutama suolapähkinä ja jatkaa menemistä. Perus 24 h/1600 km aikana ehtii hyvällä reittisuunnittelulla ja motareita hyödyntämällä nukkumaan jopa neljä tuntia sen vuorokauden aikana ja silti pysymään suunnitelmassa.

– Olen tottunut vuorotyöhön, joten pystyn säätelemään sisäistä kelloani ja nukahtamaan hyvin milloin vain. 10/10-ajossa ei nukkumisaikaa juuri ole, ja se käy raskaaksi loppupäästä. Siinä vaaditaan tarkkaavaisuutta, kun alkaa todellisuus ja unensyrjä sekoittua.

Tykkään lähteä matkaan noin kello neljän aikaan aamuyöstä. Minulle sopii ajaa valoisuutta kohti. Hauskaa oli se, että 10/10 lopuksi alkoi tulla nälkä ja kaivata kunnollisia kotimaisia perunoita. Ajatuksena oli, että haluan niitä heti ensimmäisenä, kun pääsen kotiin.

Ajon aikana ei kuitenkaan voi kunnolla syödä, sillä raskaasti syöminen alkaa väsyttää. Enemmän kannattaa pitää huolta nestetasapainosta, ettei ala kramppaamaan. Hedelmien ja sen sellaisten syöminen on hyvä vaihtoehto.

Ajon jälkeen käy myös jotenkin ylikierroksilla. Tulimme tuolta pitkältä ajolta torstaina kotiin ja perjantaina olimmekin sitten jo ajamassa hyväntekeväisyystonnia.

Jotain kai se kertoo siitäkin, miten hienoa tuo on. Ajon aikana, kun vettä sataa ja on todella uupunut ja on tunne siitä, ettei jaksa enää mitään. Sitten tulee kotiin, nukkuu muutaman tunnin ja on heti valmis sen jälkeen lähtemään uudelleen, Janet Forssell kuvaa.

 

Janet Forssell.

Janet Forssell.