Airbag-liivin merkkivalot BMW-takissa.

Airbag-liivin merkkivalot BMW-takissa.

AlpineStarsin Tech-Air -airbag-liivissä on erilaisia antureita, jotka tunnistavat, jos kuski yrittää lähteä esimerkiksi kuutakiertävälle radalle pyörän päältä. Kun epänormaali ajotila on todettu, täyttyy suojaliivi kahdeksassa sekunnin tuhannesosassa. Eli nopeasti. 

Kun törmäys maahan tai mihin tahansa kohteeseen tapahtuu, vaimentavat ilmatyynyt iskun energiaa ja toivottavasti vähentävät loukkaantumisriskiä.

Liivi myydään erikseen ja siihen sopivia takkeja on BMW:llä ja Alpinestarilla. 

Liivi kustansi noin 1200 euroa ja takki noin 800 euroa.

Alpine-Starsin airbag-liivi.

Alpine-Starsin airbag-liivi.

Heikohko käyttömukavuus

Nyt kahden kesän jälkeen voin todeta, että takin käyttömukavuus on heikohko. Liivi-takkiyhdistelmä painaa noin 6,6 kiloa eli pirusti. Käyttö onkin jäänyt enemmän matka-ajoihin, jolloin paino ei niin paljon haittaa.

Kaupunkisukkuloinnissa, missä usein liikutaan myös kadulla kävellen takki päällä, on painoa liikaa.

En ole kolaroinut,  joten minulla ei ole tietoa siitä, miten suojaus toimii, mutta ainakin panssarointi on tukevaa.

Liivi pitää lähettää valmistajalle joka toinen vuosi huoltotarkistuksia varten, jolloin kustannus siitä on noin100 euroa.

Nythän Heldiltä tuli vastaavan oloinen liivi, mutta se näyttäisi olevan huomattavasti kevyempi.

Alpine-Starsin airbag-liivi.

Alpine-Starsin airbag-liivi. Kuten näkyy, liivi on stydiä tavaraa ja painaa sen vuoksi paljon.

Harkitse ja kokeile käytännössä

Takki sinänsä on ihan toimiva kummallista kaulusta lukuun ottamatta, mutta liivin raskaus häiritsee. Tietty jostakin uuden tuotteen kehitystyö aina alkaa, ja protokappaleet ovat kehityksen kannalta pakollisia.

Jos olet hankkimassa itsellesi airbag-liivejä, kokeile pukea ja kokeile myös riisua ja pukea sitä useita kertoja. Lisäksi kannattaa miettiä, minkälaisen pyörän päällä ajat. Tämäkin takkiliiviyhdistelmäni toimi kyykkypyörässä muuten hienosti, mutta risteyksissä pää ei kääntynyt sivulle yhtään, eli ajolinjat olivat aika erikoisia niiltä osin.

 

Teksti ja kuvat: Mikko Paaso