Nimihirviö Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports DCT pitää sisällään sen, että moottori on 1100-kuutioinen. DCT paljastaa, että kyseessä on kuusivaihteisella kaksoiskytkinvaihteistolla varustettu malli, ja viimeinen osa nimilitaniaa, "Adventure Sports" kertoo, että puhumme AT:n matkapainotteisemmasta versiosta.

Mallimäärittelyn ei silti kannata antaa hämätä, sillä pyörässä on edelleen kunnollinen 21" eturengas ja pinnavanteet sekä riittävä maavara, joten osaava kuljettaja pystyy viemään Adventure Sportsin pitkällekin pöpelikköön. Pyörä tuskin menoa haittaa. Ongelmaksi saattavat muodostua lähinnä osaaminen ja rengasvalinnat ja jossain vaiheessa miltei 250 kilogramman tankattu paino. 

Tämän jakson aikana pyörällä on ajanut kaksi kuljettajaa, allekirjoittanut ja Martti Mäki-Jouppila, jatkossa kuskeja tulee lisää. Ennen kuin 15 000 kilometrin setti on täynnä, kuskin paikalle on kiivennyt todennäköisesti 3-5 muutakin henkilöä. Luvassa on siis monipuoliset näkemykset pyörästä. Lisäksi Tero Kiira tekee pyörän suorituskykymittaukset.

Mies, Africa Twin ja koivu.

Mies, Africa Twin ja koivu.

Africa Twin -mallisarjaa on uusittu isolla kädellä vuoden 2016 versioon verrattuna. Ensin tulivat alustan muutokset 2018 ja rinnalle Adventure Sports -malli ja tämän vuoden mallistoa rukattiin lisää jo moottorin Euro 5 -päästöstandardin vaatimusten vuoksi. Moottorin kokoa kasvatettiin jne., ja pyörään lisättiin elektroniikkaa. Mitä kaikkea muuta, siitä enemmän näiden juttujen yhteydessä:

Motouutiset kestotesti: Honda CRF1100L Africa Twin Adventure Sports DCT – Tästä se alkaa

Honda CRF1100 Africa Twin Adventure Sports 2020; ominaisuudet, tekniset tiedot, hinta, katso kuvat

Ensi vaikutelmat

Olen viimeksi ajanut vuoden 2016 Africa Twinillä, joten muutos nyt koeajettavan Adventure Sportsin selkään oli iso. Ensinnäkin jousituksen jämäkkyys peruasetuksilla lämmitti mieltä, ja tähänastiset kokemukset normaalijousituksesta ovat erittäin positiiviset. 

Pyörä on molempien testikuskien mielestä erittäin hyvä ajaa ja notkea asvalttiteilläkin. Tämän hetkisellä teitten kunnolla ymmärrettävän vetoava vaihtoehto.

Vaikka tehoa ja vääntöä on tullut nimellisesti vain vähän lisää, pyörä tuntuu reagoivan kaasuun paljon herkemmin kuin tonninen, ja on muutenkin ripeän ja reippaan oloinen.

Automaattivaihteisto moottoripyörässä on asia, joka vielä jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Käytännössä sen toiminta on miltei huomaamatonta, ja aivan kuten autollakin ajettaessa, siihen tottuu erittäin, sanoisin jopa huolestuttavan, nopeasti. Kun välillä ajaa normaalivaihteisilla pyörillä, huomaa kaipaavansa automaatin vaivattomuutta.

Africa Twin Lauhanvuoren kansallispuistossa.

Africa Twin Lauhanvuoren kansallispuistossa.

Tour-asetuksella vaihteisto hyödyntää hyvin alhaalta vääntävää moottoria ja vaihtaa kuutoselle jo 60 vauhdissa rauhallisella kaasun käännöllä. Reippaammat otteet tuovat sitten reippaampia tuloksia. Pyörä on virkeä ja tuntuu paljon sitä luvattua yli sataa hevosvoimaa tehokkaammalta käytössä.

Pyörällä ajettiin testin alkuvaiheessa vähän kaikenlaisissa olosuhteissa asvaltilta sorateiden jäiseltä sohjolta hiekkateiden savilussakoihin ja renkaitten tarjoamissa rajoissa ajo sujui hyvin. Joskus tosin kieli karkasi keskeltä suupieleen kovemman sompaamisen myötä, mutta sitähän se on, kun ajetaan muuallakin kuin kestopäällysteellä.

Toinen testikuljettaja ajoi 400 km osuudestaan puolet kaksi päällä. Kun kyytiläinen painoi 70 kg ja kuski 90 kg, niin kuormaakin oli aivan kunnolla. Tämä vaati jo jousituksen esijännityksen säädön kiristystä, mutta se myös vaikutti heti.

Pääsisiäisenä oli hyvin haastavat kelit, kun kaikki sivutietet olivat jäässä, eikä routa ollut vielä sulanut. Ensiasennusrenkaat, Metzeler Karoo Streetit, jäivät hiukan vaikeimmista olosuhteista jälkeen. 

– Automatiikka vaati suhteellisen paljon perehtymistä eri ajomoodien säätöön. Toisaalta säädöt myös vaikuttivat hyvin, oli sitten kyse moottorinohjauksesta, luistonestosta tai ABS:n toiminnasta. Erot huomasi kyllä.

– Jos huonoissa olosuhteissa aioin ajaa, vaihdoin manuaalille. Valinnaisvarusteena saatava vaihdepoljin kannattaa ottaa mukaan, kuten tässä pyörässä on, jos aikoo mennä vaikeisiin paikkoihin. Samoin luistoneston säätöjen käyttöön kannattaa opetella, kun menee oikein liukkaisiin olosuhteisiin ja tarvitsee voimaa, ja eteneminen onnistuu parhaiten 20 % luistolla. Silloin pienellä sutimisella saavuttaa parhaan etenemisen. Jos luistonesto on säädetty väärin, saattaa se deletoida asian, kannattaa siis kokeilla, Martti Mäki-Jouppila pohti.

Molemmat kuljettajat olivat myös tyytyväisiä alustan toimintaan. 

– Jos vertaa 50-luvun jäykkäperäiseen pyörään, niin siinä, millä sillä matkanteko loppu, kuskilta menee henki tai katkeaa selkä, tuo ei vielä tunne niitä töyssyjä oikeilla alustan asennuksilla ollenkaan. 

Myös pyörän moottorin teho todettiin riittäväksi. Vaikka sitä paperilla on karvan yli 100 hevosvoimaa, suljetuissa olosuhteissa yli 200 km/h ylittyi helposti.

Kate ja pyörän etuosa suojaavat kuljettajaa kohtuullisen hyvin, ja kaksin käsin paikalla säädettävä katteen pleksi tarjoaa kohtuullisesti säätövaraa varsinkin ylöspiän. Mutta silloin, kun ajetaan lutakossa tai kurakossa ja pleksi on läpinäkymättömässä kunnossa, tai ajetaan kivikossa, niin että etupyörääkin pitäisi nähdä välillä, niin olisi hyvä saada sitä vielä pykälä alemmas.

Molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että pyörän vilkkukytkin pitäisi joko sijoittaa paremmin, tehdä siitä fyysisesti isompi ja korkeampi sekä lisäksi sen värinen, että sen näkee silmäyksellä. Parasta tietysti olisi, että sormi osuisi siihen automaattisesti, kun käden laskee kytkimelle. Ei saisi tulla tilannetta, että pitää kääntää katse vilkkukatkaisijaan hankalassa ja / tai vilkasliikenteisessä risteys- tai liikenneympyrästä poistumistilanteessa, ja muu liikenne jää silloin mahdollisesti havainnoimatta.

Toisin sanoen vilkkukytkin sijoitettu liian lähelle ja huomaamattoman kokoisena muita kytkimiä, äänimerkkiä ja vaihtofläppiä. Kyse on pienestä, mutta olennaisesta asiasta.

Africa Twin Lauhavuoren kansallispuistossa.

Africa Twin Lauhavuoren kansallispuistossa.

Huollossa

Pyörä käytettiin 1000 kilometrin huollossa valtuutetussa Honda-huollossa Isossakyrössä Harri Kuuttilalla niin, että mittarissa oli 1185 kilometriä. Ensi huoltoon kuuluu automaattivaihteiston ja moottorin öljynsuodattimien vaihto sekä tietysti öljynvaihto. Lisäksi pyörän kiinnitysmutterit ja pultit tarkistetaan.

Pyörän ketjulinja ei ollut aivan tismalleen suorassa, minkä Harri Kuuttila totesi lasermittarilla, ja asetti sen kohdilleen ja samalla kiristi sekä rasvasi ketjun.

Pyörään asennettiin samalla jälkitoimituksena tullut keskiseisontatuki, mikä tekee ainakin ketjujen rasvaamisen jatkossa helpommaksi. Keskiseisontatuki oli yllättävän helppokäyttöinen ainakin tyhjillä sivulaukuilla.

Ensimmäisen 1185 kilometrin keskikulutus tankkauksista mitattuna oli 5,17 l / 100 km.

Tästä koeajo vasta oikeastaan alkaa. Alkuperäisissä matkasuunnitelmisa ollut ajokeikka Keski-Eurooppaan alkusyksystä näyttää ilmeisistä syistä peruuntuvan, joten ajoa kotimaassa on tiedossa sitten sitäkin enemmän.

Lisäraporttia on luvassa muutaman tuhannen kilometrin kuluttua kunhan pyörän sielunelämään on päästy perehtymään perusteellisemmin ja useamman kuskin voimin.

Alla pari ajovideota pääsiäiseltä, stongassa Martti Mäki-Jouppila.