Kevättalvella -22 heräsi ajatus, että lähdettäisiin syksyllä moottoripyörillä Alpeille kurvailemaan. Syyt miksi syksyllä, olivat lähinnä ne, että silloin ei olisi liian kuuma laaksoissa sekä Keski-Euroopan lomakausi olisi ohitse. Näin ollen ei olisi liikennettä ruuhkaksi asti, ja majoitusten hintataso olisi matalampi kuin sesonkina. Ajankohdaksi päätettiin 24.9-1.10.
Aikaa oli käytettävissä kahdeksan päivää, joten omilla pyörillä Suomesta ajaminen ei houkutellut, siitä olisi tullut laivaristeily, sekä ajelureissu moottoriteitä pitkin. Meillä on niistä ihan riittävästi kokemusta, joten se ei ollut vaihtoehto.
Oman pyörän rahditusta pelipaikoille myös mietittiin, tätä hieman kartoitettiinkin, mutta hylättiin aika äkkiä. Hinta rahdille molempiin suuntiin oli likipitäen sama, kuin vuokrapyörän hinta kahdeksalle päivälle. Vuokrapyörällä ajaessa ei oma pyörä kulu, ja jos tulee vuokrapyörän kanssa ongelmia, niin soitto vuokraamoon ja asiat järjestyy.
Meillä on myös aiempaa kokemusta vuokrapyörillä ajamisesta, kokemukset ovat olleet todella positiivisia, joten sekin tuki valintaamme. München valikoitui lähtö- ja paluukohteeksi sen hyvän sijainnin sekä kohtuuhintaisten lentojen vuoksi.
Siellä on myös hyvä tarjonta moottoripyörävuokraamoista.
Päädyimme käyttämään BTS:ää, eli Bike Travel Service, moottoripyörävuokraamoa. Se on BMW Motorradin oma vuokraamo ja sijaitsee Münchenin BMW Motorrad Centrumissa. Meillä on aiemmilta reissuilta hyvät kokemukset kyseistä vuokraamosta, joten päätös oli tältä osin helppo. Vuokraamon BMW-merkkinen tarjonta myös kelpasi kaikille mukaan lähtijöille.
Jokainen mukaan lähtijä varasi itse lentonsa ja pyöränsä. Lentoyhtiönä käytimme Finnairia.
Pyörien vuokraus oli vuokraamon nettisivujen kautta helppoa: kun oli saanut päätettyä mikä pyörä ja millä varusteilla, niin varausta sisään. Vastaus tuli samana tai seuraavana päivänä sähköpostiin. Kun lopullinen päätös oli tehty, niin vuokraamo lähetti linkin, jonka kautta varausmaksu suoritettiin. Loppumaksu suoritetaan paikan päällä, vuokraamo lukitsee pyörää noudettaessa luottokortilta 1000€. Lukitus vapautuu, kun pyörä palautetaan.
Ajovarusteet otimme Suomesta mukaan. Pakkasimme ne isoihin matkalaukkuihin, jonne mahtuivat myös tarvitsemamme vaatteet, joita oli todella vähän, mutta riittävästi. Käsimatkatavaroihin otimme pienen repun.
Tiesimme ennakolta, että säät aiotulla reitillä vaihtelevat aurinkoisesta helteestä pakkaseen ja lumisateeseen, joten siihen piti varautua varusteiden osalta. Päädyimme Gore-Tex-kalvoilla varustettuihin pukuihin, joiden alle sitten tarpeen mukaan kerroksia. Itse lähdin matkaan Rukka Rimo-R-puvulla. Alle teknistä alusasua ja merinovillaa sekä kylmää vastaan Rukka Down-X 2.0 untuvatakki ja -housut.
Rukka Down-X takki menee myös hyvin ulkotakkina, joka tulikin tarpeeseen Alppien kylmissä illoissa ulkoiltaessa. Hanskoina matkassa oli Rukka Rytmi 2.0, Rukka Virium 2.0, sekä Rukka Thermo G+ hanskat. Kaksi viimeksi mainittua on varustettu Gore-tex kalvolla. Varusteet täyttivät tehtävänsä, pysyimme kuivina eivätkä vilu saati kuumuus haitanneet.
Lähdimme matkaan mahdollisimman vähillä tavaroilla, eli pyöriin tuli takalaukku sekä minulle ja Jorkille tankkilaukku. Matkustajan paikalle sitten pieni säkki tai reppu.
Sivulaukkuja emme halunneet pyörää leventämään. Kapea pyörä on Alpeilla ja taajamien ruuhkissa paras vaihtoehto.
1.Päivä
Lähtöpäivä oli lauantai, lento lähti Helsinki-Vantaalta 09.15. Kentällä piti olla kahta tuntia aikaisemmin, joten hyvissä ajoin sai lähteä matkaan, varsinkin Jorkki, joka tuli Lemiltä. Me muut tulimme Lahdesta.
Helsinki-Vantaalla hommat menivät sutjakkaasti, eikä ruuhkaa ollut. Lento oli myös aikataulussa.
Münchenissä sitten odottelimme matkalaukkuja tunnin. Kun laukut oli saatu hyppäsimme taksiin, jolla suuntasimme vuokraamoon. Matka kesti noin puoli tuntia ja maksoi lähemmäs 100€. Kävimme pikaisesti syömässä Döner-Kebabit, ennen vuokraamoon menoa. Olihan aamupalasta jo kulunut aikaa.
Hymyilyttää, vaikka matkalaukkuja ei näy saapuvaksi.
Sen jälkeen hoidimme paperihommat kuntoon vuokraamon palvelutiskillä. Kerkesimme juuri ennen, kuin paikalle saapui parinkymmenen henkilön joukko Kaukoidästä. Siitä myös vuokraamon henkilökunta meitä kiitteli.
Asiakaspalvelija perehdyttää Jorkkia BMW 900 XR saloihin.
Kun pyörät oli luovutettu meille, oli aika laittaa ajokamat päälle, ja pakata vähät tavarat sekä navigointilaitteet pyörään. Yhden matkasäkin sitomiseen tarvitsimme pari remmiä, jotka vuokraamon henkilökunta meille auliisti lainasi.
Reitityksen hoidimme pääsääntöisesti Samsung Galaxy Xcover Pro puhelimella, joka oli kiinnitetty ohjaustankoon Ram Mountsin Tough-Glaw -kiinnikkeellä, sekä jostain Kiinan halpakaupasta ostamallani X-Grip telineellä.
Navigointisovelluksena käytin Calimoton maksullista versiota, josta olin ladannut puhelimeen offline-kartat. Puhelin oli vain navigointikäytössä, eikä se ollut mobiiliverkkoon yhteydessä. Calimoto-sovellus toimi erinomaisesti; se näyttää myös parhaat mutkapätkät ja reitittää ja opastaa todella hienosti.
Matkaan päästyämme totesimme Münchenissä olevan mukavan lauantairuuhkan, mutta ilman sivulaukkuja pyörät mahdollistivat sujuvan autojen välistä puikkelehtimisen, joten ruuhka ei meidän matkantekoamme hidastanut.
Jokainen mukana ollut motoristi on todella kokenut kuljettaja, emmekä muutenkaan ole arimmasta päästä käskemään moottoripyörää. Eipä aikaakaan kun olimme A 95 tiellä kohti Garmisch-Partenkircheniä.
Kokemuksesta tiedän, että vaikka on sovittu edettävän rauhakseen, niin Autobahn ei kerkeä kauaa pyörän alla kulua, kun kaasukahva kääntyy täysille, ja nopeudet nousevat kolmannelle sadalle nopeusrajoituksen sen salliessa. Niin kävi nytkin, joten aika hujauksessa saavuimme Garmisch-Partenkircheniin. Siellä pikainen pysähdys.
Pikainen stoppi Garmisch-Partenkirchenin Shellillä, josta vähän välipalaa.
Tauon jälkeen suuntasimme kohti Mittenwaldia, jonka jälkeen saavuimmekin Itävaltaan.
Jorkki muisti, että hänen kaverinsa oli joskus pitänyt Bärenwirt-nimistä majataloa, joka sijaitsee heti Saksan ja Itävallan rajan jälkeen. Siellä on on nyt uudet isännät, mutta päätimme silti tsekata sen tarjonnan.
Ulkona oli märkää ja kylmää, sisällä paloi viihtyisä takkatuli, valtaisa hyvänolontunne kahlitsi meidät, joten harkitsimme jäämistä yöksi.
Ikäväksemme saimme kuulla majoitustilojen olevan kylmillään korkean kaasun hinnan vuoksi.
Paikka olisi myös ollut myytävänä hintaan 750 000 €. Hetken mietimme majatalon pitoa Itävallassa. Aika äkkiä tuo ajatus haihtui mielestämme, sillä majatalon pitoon käytettävä aika olisi pois moottoripyöräilystä. Se olisi liikaa vaadittu.
Bärenwirt Majatalo ulkoapäin kuvattuna, vasemmalle puiden taakse jää ravintolarakennus.
Olimme lähteneet aamuyöstä matkaan, joten päivä rupesi olemaan täysi. Seefeldistä löysimme viihtyisän hotellin, joka majoitti meidät mielellään. Hinta oli hieman suolainen, reilut 80 euroa per henkilö. Tuskaa helpotti upea saunaosasto ja viihtyisä ravintola, jossa oli laadukas ruokatarjonta. Aamiainen oli myös runsas ja maittava.
Ensimmäisen yön majoitus, hotelliin kirjautumisen jälkeen veimme pyörät rakennuksen alla sijaitsevaan talliin, josta ei peritty lisämaksua.
Päivä 2.
Hitaan aamun jälkeen – olimme sopineet, että emme ole tällä reissulla niin sanotusti jäniksen selässä – pitkä aamiainen ja sitten matkaan.
Suunnaksi otimme Stelvion, etenimme pieniä ja mutkaisia teitä pitkin, olimme päättäneet, että maksuteille emme mene.
Matka eteni mukavan verkkaisesti, reitille osui todella mielenkiintoinen entinen huoltoasema. Siellä olisi mielellään tällainen moottoripäiden lauma lounastanut Harmiksemme se oli kiinni. Paikan nimi on Oilers 69.
Ravintolan sisäänkäynti on tuon ohjaamon kautta.
Hinausauton kuljettajalla on aidosti luu pokalla.
Vanhoja jenkkilinttoja jonoksi asti.
Matkalla Stelviolle pysähdyimme Lago Di Resia tekojärven rantaan ottamaan pakollisen pönötyskuvan.
Ennen Stelviolle nousua otimme stopin Sluderno-nimisessä kylässä, jossa kävimme nostamassa käteistä. Katselimme myös ruokapaikkoja, jotka olivat kaikki kiinni. Koska lomasesonki on ohi, monet ravintolat on suljettu, tai niiden keittiöt eivät ole auki.
Tämä oli meillä kyllä etukäteen tiedossa. Joten matkaan ja kohti Stelvion valloitusta. Stelvio oli niin sanotusti ummessa, eli pilvet oli alhaalla, eikä maisemat olleet häävit.
Toisaalta ajamaanhan tänne oltiin tultu ja säälle ei mitään mahda. Olin nyt kolmatta kertaa Stelviolla ja kahdella aikaisemmalla kerralla on ollut hienot kelit, joten olikin kaiketi aika saada vähän huonompaa säätä.
Stelviolle noustessa löysi Juha meille auki olevan ravintolan, jossa nautimme maittavan lihakeiton lounaaksi.
Stelvion huipulla, kun keli oli, mitä oli, niin siellä ei aikaa tuhlattu. Pikaiset kahvit nassuun, sekä päätös ajaa vielä tänään Livignoon. Liikkeellelähtöä hoputti lämpötilan laskeminen pakkaselle, sekä alkava lumisade.
Vaikka sesonki oli jo ohi, oli paikalla legendaarinen makkaranmyyjä, jonka jokainen Stelviolla käynnyt tietää.
Pirre ensinmäistä kertaa Stelviolla, epäilen että ei jää ainoaksi kerraksi.
Stelviolta laskeuduimme lännen puoleista tietä alas, joka ei ole niin kuvattu ja kuuluisa, kuin itäinen puoli. Omasta mielestäni läntinen puoli on mukavampi ajaa, varsinkin, kun viime käynnin jälkeen on asfaltti uusittu.
Livignoon saavuimme illan jo hämärtyessä. Saatoin joukkomme kylän ytimeen, niin melko heti saapui luoksemme kaksi naishenkilöä mainostamaan majoitustiloja. Ne sijaitsivat liian kaukana, joten Jorkki suuntasi läheiseen Baita della Luna -nimiseen hotelliin tiedustelemaan. Sieltä lohkesi yösija aamiaisella kohtuulliseen 40€ hintaan per henkilö. Prätkillekin löytyi suojaisa pysäköintitila, niin mikäs oli käydessä taloksi.
Pikaiset suihkut ja siviilit päälle, illallispaikka löytyi ihan hotellin lähettyviltä, jossa oli syömisen ohessa mukava purkaa päivän mietteet ja suunnitella huomista.
Päätimme poistua Livignosta etelän kautta, näin olle saisimme ajaa palan matkaa Sveitsissä.
Edullista polttoainetta. Livigno on ollut verovapaa alue 1500 luvulta alkaen, joka keventää sen hintatasoa.
Livignonin ympärillä on upeita teitä, joten ei yhtään hullumpi paikka pitää tukikohtana useamman päivän verran. Se on myös oiva paikka shoppailua harrastavalle, sillä siellä sijaitsee yli 200 erikoisliikettä lyhyen kävelymatkan päässä.
Tarina jatkuu jutun seuraavassa osassa...
Aiheesta aiemmin:
Motouutiset reissussa vuokra-Bemareilla Alpeilla
Aikidoleirille Etelä-Ranskaan moottoripyörällä, osa I