Museo ei ole vakituisesti yleisölle avoinna, joten oli mielenkiintoista kiertää se, vaikka osa ajoneuvoista olikin Suomen Moottoripyörämuseossa Lahdessa juhlistamassa Oy Otto Brandt Ab:n 120-vuotisjuhlanäyttelyä ja osa Monkey-malleista Manki 50-vuotta näyttelyssä.
Paitsi mielenkiintoisia laitteita, museon nähtävyydet edustivat sekä yrityksen että omia tarinoitaan. Nähtävillä oli mm. Kalevi Sorsan lahjaksi saama Hondan mönkijä, jonka hankkimiseksi "aloitteen teki presidentti Mauno Koivisto, kun laittoi niin sanotusti lakin kiertämään eduskunnassa", Markku Hämäläinen kertoi.
Kalevi Sorsan lahjaksi saama mönkijä.
– Ja vaikka kyseinen mönkijä ei täyttänytkään liikenneasetuksia, niin silloinen liikenneministeri kirjoitti luvan, jossa todettiin, että sillä voi ajaa liikenteessä.
Kalevi Sorsan kuolinpesä tuli aikanaan vaihtamaan sen uuteen Hondaan, ja siinä vaiheessa Hämäläinen museoi mönkkärin. Toinen museossa nähtävä mönkijä on Stefan Brandtin 60-vuotislahjakseen saama kolmipyöräinen. Muut mönkijät olivat käyntihetkellä Lahden näyttelyssä.
Columbian Chainless, kardaanivetoinen fillari vuodelta 1915.
Columbianin kardaani toimi yhä. Tuli testattua.
Museossa on eri huoneita, joista ensimmäisessä on polkupyöriä.
– Polkupyörät ovat olleet merkittävä osa Brandtin historiaa vuodesta 1905 lähtien. Minun suosikkipolkupyöräni niistä on Columbian Chainless. Se on kardaanivetoinen fillari vuodelta 1915. Työn laadusta kertoo se, että sen akseliveto toimii edelleen. Sen vieressä on Kuwaharan valmistama pyörä, ne olivat Brandtille hyvin tärkeitä 90-luvun lamassa. Ilman niitä Brandt olisi todennäköisesti kaatunut.
Viimeisessä huoneessa on lähinnä Power-tuotteita, esimerkiksi generaattoreita. Soichiro Honda käynnisti yrityksensä generaattorituotannon, kun hänen ystävänsä, Sonyn silloinen pääjohtaja oli valittanut hänelle, ettei hänen itärannikolla olevalla mökillään voinut katsoa televisiota, kun siellä ei ollut sähköä. Soichiro-san oli puoli vuotta myöhemmin vienyt hänelle generaattorin lahjaksi.
Otto Brandt on tuonut maahan aikanaan myös Harrikoita.
– Kulmahuoneessa on sitten perämoottoreita, Terhin kaksitahtisia, joita tehtiin Tampereen Valmetilla. Jokainen meistä varmaan on niitä vetänyt, käyttänyt ja kiroillut, kun niitä ei saanut käyntiin tai ne leikkasivat aina kiinni.
Siellä on myös Archimedeksen koneita, jonka historia elää edelleen. Merkin osti ensin Penta, josta myöhemmin tuli Volvo-Penta, ja lopuksi pelkkä Volvo.
Rudge.
Tuo kulmahuone on Otto Brandtin huone, siellä löytyy sieltä löytyy niitä alkuajan tuotteita, kuten gramofoneja, ja kirjoituskoneita eri aikakausilta, vähän mitä on ollut myynnissä niihin aikoihin. Otto Brandt Junior oli innokas kilvanajaja ja Eläintarhan ajoissa muun muassa voittikin pari kertaa. Hänen palkintojaan löytyy kolmesta eri vitriinistä, mutta palkinnoista on enää yksi kymmenesosa jäljellä. Eli 90 prosenttia on jouduttu pula-aikana sulattamaan, jotta on saatu palkat maksettua, ja perheelle voita leivän päälle. Lisäksi siellä on Otto Brandt Juniorin mielenkiintoinen kilpavene.
Otto Brandt Juniorille kuulunut kilpavene.
– Kuten näette täällä on näytillä myös maahantuomiamme Arain kypäröitä. Silloin kun museo muutettiin B-talosta A-taloon, niin valitettavasti osasta kypäröistä hävisivät tiedot, kenelle kilvanajajalle ne ovat kuuluneet. Osan tiedämme, mutta emme valitettavasti kaikkia.
Sitten on vielä huone, jossa on epäonnistuneita lanseerauksia, kuten pomppukenkiä ja Bultacon sähköpyörä, joka kulki pelkällä kaasulla kuuttakymppiä, Hämäläinen valottaa.
- Vaikka olen suhteellisen isokokoinen kaveri, niin tämä aina herättää omalla tavallaan. Istuimelta on yli metrin matka ajovalon päälle. Tämä on teknisesti vaikuttava laite, mukava ja todella pitkällä akselivälillä varustettu. Etujousitus on toteutettu nivelellä, Markku Hämäläinen kertoi Honda Valkyrie Runesta.
Museon moottoripyöristä riitti myös tarinaa.
- Honda Valkyrie Rune on rajoitetun valmistuserän futuristinen cruiseri, jossa on käytetty 1832 cc Honda Gold Wingin moottoria. Sitä ei ole koskaan tuotu Suomeen, joten sitä ei periaatteessa saa kilpiin Suomessa. Siinä on yksipuolinen takaswingi ja pitkä akseliväli, Hämäläinen kertoo.
Legendaarinen Tuutti, CB750.
Pyörät itsessään ovat jo osa Hondan tarinaa, eri kilpapyöriä, Mankeja, klassinen sarja 70-kymppisestä 350- ja 500 cc -malleihin, ja tottakai myös 750 Tuuttiin.
– Tuutistahan arvaillaan, että mistä nimi on tullut. Jos katsoo 500:sen Fourin pakoputkia, niin ehkä ne muistuttavat vielä enemmän jäätelötuutteja kuin seiskapuolikkaan. Tarinoita liikkuu, että nimi tulee pakoputkista tai siitä, että siihen aikoihin jäätelötuutti maksoi kioskilla 75 penniä. Tai että maahantuojan korjaamolla on ollut kaveri, jonka englannintaito ei ollut vielä siihen aikaan niin korkealla tasolla, että kun puhuttiin CB 750:stä, niin CB seven fifty tuli hänen suustaan, että CB töyti, töyti ja siitä tuli tuutti. Kukaan ei tiedä, mikä on totta, mutta hyviä tarinoita joka tapauksessa, Hämäläinen myhäilee.
Museosta löytyy myös muita Brandtin aikoinaan edustamia merkkejä, kuten Harrikka sivuvaunulla ja pari Rudgeä, joilla Otto Brandt Junior ajoi mm. Eläintarhanajoissa.
Harvinainen Excelsior.
Museossa nähtävä harvinaisuus, Excelsior Superior X puolestaan ei ole ollut Brandtin maahantuoma, vaan päätynyt museoon, koska Otto Brandt Jr. on harrastanut myös moottoripyörien keräilyä. Pyörä on superharvinainen, niitä ei Euroopastakaan löydy kuin yksittäisiä kappaleita.
– Mielenkiintoinen on myös Wanderer. Se teki pyörien lisäksi myös autoja. Wandererin autonvalmistus myytiin NSU:lle, joka taas myytiin Autounionille, josta tuli aikanaan Audi.
Wandererin moottoripyöräpuoli taas kaupiteltiin tsekkiläiselle Janecekille, josta tuli Janecek Wanderer. Se oli 50- ja 60-luvuilla Suomen eniten myyty moottoripyörämerkki eli Jawa.
Wanderer, oikeastaan esi-Jawa.
Museossa on nähtävissä myös kisakilpureita, kuten Joyey Dunlopin kisapyörän replika Dunlop-replikakypäröineen.
Joey Dunlopin replikakypärä ja -pyörä.
– Honda Monkeyt ovat saaneet alkunsa siitä, kun japanilaisissa tivoleissa ajettiin minimopoilla, jotka Honda toimitti. Myös aikuiset innostuivat ajamaan niillä, ja kun pyörät olivat pieniä, niin ajoasennosta tuli vähän apinamainen, siitä nimi Monkey. Jenkeissä oli aikanaan Monkees-yhtye, joka ajoi aina Mankeilla. Joku tietenkin sanoi, että nimi tuli siitä, mutta se ei pidä paikkaansa, vaan nimi on lähtenyt jo Japanista 60-luvulla. Monkey täyttää tänä vuonna jo 50 vuotta.
Manki-osastoa.
– Suomalaisen mopoteollisuuden protektionismin takia Mankia jouduttiin huonontamaan, että saatiin painoa pois pari kiloa: vaihdettiin pienempi tankki ja tehtiin jalkatapit huonekaluputkesta, sekä vaihdettiin Raisun etu- ja takavalo, Hämäläinen kertoi.
Kiitos mielenkiintoisesta kierroksesta.