Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 3. - Colmar, Ranska | Matkalla

Ensimmäiset 500 kilometriä on takana ja matka jatkui Gießenistä syvemmälle Keski-Eurooppaan. Nyt määränpäänämme oli Colmar, eli siirtyisimme Saksasta Ranskan puolelle. Matkaa Gießenistä Colmariin oli lähes 350 kilometriä, ihan kiva päivämatka.

Moottoriteitä ajaessa, parhaimmat maisemat ja mielenkiintoisimmat tiet jäävät väistämättä reitin ulkopuolelle. Mutta mitä etelämmäs pääsimme, sitä jylhemmiksi maisemat pikkuhiljaa muuttuivat. Milloin minkäkin "nyppylän" päällä näkyi linnoja tai luostareita, joista osa on auki turisteille. Rakennusmestarin tyttärenä, arkkitehtuuri on kiinnostanut aina ja aikaisemmilla Euroopan reissuillani olen muutamissa käynytkin.

Näköpiiriin tulivat Reinin laakson viiniviljelmät ja vuoristomaisemat. Teiden varsilla oli kylttejä, missä kerrottiin kunkin kaupungin nähtävyyksistä, tai mistä tuotteesta mikäkin oli kuuluisa. Informatiivisiä ja osa hyvinkin houkuttelevia. Harmi vain, ettei niistä jälkikäteen muista ensimmäistäkään. Eteenpäin kiiruhdettaessa ei tule turhaan pysähdeltyä ottamaan kuvia, sen enempää maisemista kuin muistakaan mielenkiintoisista kohteista.

Sääennusteita tuli tarkkailtua tiiviisti ennakkoon. Lämmintä oli ihan kivasti, mutta loppumatkalle oli luvassa sadekuuroja ja Baden-Badenissa oli aika pukea päälle Hanxilta testattavaksi saamani Rain Activo -sadeasu.

Hanx Rain Activo sadeasusta voit lukea lisää tästä:

Motouutiset testaa: Hanx Rain Activo sadeasu

Vähän tuon pysähdyksen jälkeen ylitettiin Rein ja samalla siirryttiin Saksasta Ranskan puolelle. Ellei olisi tiennyt, missä kohti raja menee, se olisi jäänyt helposti huomaamatta. Kaupunkien ja kylien nimet olivat, Ranskankin puolella, pääsääntöisesti heim- ja heinz-loppuisia, sillä alue kuului vuosina 1871-1918 Saksan keisarikuntaan. Toki, kun kieli liikennemerkeissä muuttui ja talot sekä talojen pihat muuttuivat "ruustiikkisemmiksi", niistä viimeistään huomasi ylittäneensä rajan.

Colmarissa sijaitseva, 12 metriä korkea Vapauden patsas on juhlallisen näköinen.

Matkailu avartaa ja sivistää

Saapuessamme Colmariin, oli meitä yhtäkkiä liikenneympyrässä vastassa hämmentävä näky, Vapaudenpatsas. New Yorkin edustalla oleva monumentti on, varpaista soihdun kärkeen 46 metriä korkea. Nyt eteemme ilmestynyt patsas oli neljäsosan alkuperäisestä, eli 12 metriä. Vaikuttava näky silti.

Colmarin Vapaudenpatsaasta voit lukea lisää tästä:

Colmarin Vapaudenpatsas Ranskassa on täydellinen kopio alkuperäisestä, ja sitä kannattaa käydä katsomassa kauempaakin

Hotellin edustalla oli iso, aidattu parkkipaikka.

Colmarissa majoituimme B&B -ketjun hotelliin. Huone oli hyvin riisuttu versio hotellihuoneesta, jopa niin, että sieltä löytyi vain kaksi pistorasiaa, toinen vuoteen vierestä ja toinen, varmaan huoneen imurointia helpottamaan, ulko-oven vieressä valokatkaisijan korkeudelta. Tämä hidasti kaikkien mukana olleiden vermeiden (puhelimet, tietokoneet, kypäräpuhelimet) lataamista. Huone oli, karuudestaan huolimatta, siisti ja ikkunasta siinsi kauempana ollut vuoristo. Suurimpana plussana oli, että hotellia ympäröi iso, aidattu parkkialue. Pyörät olisivat jälleen turvassa.

Huone oli hyvin riisuttu versio hotellihuoneesta.

Huoneeseen pääsi sisään numerokoodilla.

Hotelli sijaitsi kaupungin laidalla, teollisuusalueella. Oli kostea keli, joten emme jaksaneet lähteä etsimään ruokapaikkaa, vaan kävimme lähikaupassa hakemassa huikopalaa ja palasimme hotelliin. Kauppareissulla pysähdyimme kuvaamaan liikenneympyrässä sijainneen vapaudenpatsaan. Emme todellakaan olleet ainoita. New Yorkissa, Liberty Islandilla käy tavallisesti noin 3,5 miljoonaa vierailijaa vuosittain. Colmarissa ei aivan vastaaviin yleisöryntäyksiin ylletä, mutta tämänkin nähtävyyden ympärillä ihmisiä kävi tasaisena virtana sitä kuvaamassa.

Vuoristomaisema, hotellin ikkunasta katsottuna.

Eksyksissä – jälleen

Reissulla navigointiin käytimme Chigeetä. Parkkeeratessa sitä ei voi/uskalla jättää pyörään kiinni. Tutkailin hotellilla reittiä lähimpään kauppaan ja totesin sen olevan hyvin lähellä. Reitti näytti todella yksinkertaiselta ja helpolta, joten jätin Chigeen huoneeseen. Kuvittelin osaavani perille, mutta jo kaupan löytymisessä oli hieman haasteita. Teimme ostoksemme ja lähdimme takaisin hotellille, joka oli vajaan kilometrin päässä kaupasta.

Jotenkin vain pyörähdin, jo kauppaan mennessä pyörimme edes takaisin, ennen kuin löysimme kaupan, ja sen jälkeen olin vielä enemmän poissa kartalta. Päättäväisesti lähdin suuntaamaan kohti hotellia, mutta hetken kuluttua totesin, ettei minulla ollut hajuakaan, missä olimme. Lievästi sanoen harmitti. Oli nälkä, kuuma ja veren sokerit alhaalla. Rauhallisesti mieheni otti oman kännykkänsä, asetti sen pyöränsä telineeseen ja sen turvin löysimme perille. Kuvitelmani hyvästä kartanlukutaidosta ja muistista sai kunnon kolauksen.

Hotelliin ostetun "päivällisen" turvin pärjäsimme hienosti aamiaiseen asti. Hotellin aamiainen jatkoi koko hotelliketjun linjaa, minimaalisen riisuttu perusaamiainen, jossa kustannuksista oli säästetty kaikin mahdollisin keinoin. Kyllä sen söi, mutta mitään kulinaarista nautintoa ei päässyt syntymään.

Colmarissa on säilynyt lukuisia keski- ja renesanssin aikaisia ristikkotaloja.

Vapaudenpatsaan lisäksi, Colmar on kuuluisa maalauksellisesta vanhasta kaupungistaan, jossa on säilynyt lukuisia ristikkotaloja keskiajalta ja renesanssin aikakaudelta. Siellä sijaitsee myös Unterlindenin museo, missä on ainutlaatuinen, taidemaalari Matthias Grünewaldin pääteos, Ristiinnaulittu-triptyykki. Leikimme hetken turistia, mutta vain hetken, kun lastattu pyörä oli vartioimattomassa paikassa parkissa ja lisäksi oli hikistä heilua kaupungilla täysissä ajokamppeissa. Teimme pikaisen pyörähdyksen Unterlindenin museoon.

Pyörät jätettiin kadun varrelle parkkiin.

Matthias Gründewaldin ristiinnaulittu-tripyykistä voit lukea lisää tästä:

Moottoripyörällä Matthias Grünewaldin ristiinnaulittua katsomassa Colmarissa

Hieman kylmäsi jättää pyörät parkkiin, museon lähellä olleen Champ de Marsin laidalle. Aivan loputtomasti emme tuuriimme luottaneet, joten pyörähdys museossa oli todella pikainen ja alle tunnissa olimme takaisin huomataksemme, että kaikki oli tallessa.

Kaupungilla kiertely, täysissä mp-varusteissa, oli hikistä hommaa.

Colmarin vanha keskusta on kaunis, vaikkei aivan idyllisimpään osaan ehdittykkään.

Champ de Marsilla on toisen kuuluisan colmarilaisen, Napoleonin kenraalina toimineen Jean Rapp'in patsas, joka on Auguste Bartholdin ensimmäinen julkiselle paikalle pystytetty teos. Bartholdi oli vain 20 tehdessään sen vuonna 1854.

Jean Rapp:in patsas, oli Auguste Bartholdin ensimmäinen julkiselle paikalle pystytetty teos.