Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 4. - Sähellystä | Matkalla

Yli 800 kilometriä takana, joten oltiin jo yli puolen välin matkassa kohti Le Vigania. Tähän asti reissu oli, muutamaa pientä häslinkiä lukuun ottamatta, sujunut hyvin. Leppoisa eteneminen jatkui nyt Colmarista kohti Beaunea. Tai no...

Tiedättehän, miten aina lapsia kehotetaan käymään vessassa ennen reissuun lähtöä. Keski-iän ylittäneen naisihmisen luulisi tietävän miksi ja pitävänsä itse huolta kyseisestä asiasta, mutta ei. Lähtiessämme Unterlindenin museosta, en vain jaksanut mennä vessaan. Mutta eihän se auta, väistämättä luonto kutsuu ja ensimmäinen pysähdys jouduttiin tekemään jo 40 kilometrin jälkeen. Onneksi ei ollut mikään tuhannen kiire, ja onhan ihan hyvä pitää riittävästi juoma- ja huikopalataukoja.

Ensimmäiset tietullit

Tähän asti olimme huristelleet maksuttomilla moottoriteillä, mutta tullessamme tielle A36, eteemme tuli ensimmäinen maksullinen osuus. Käteinen ei ole käynyt maksuvälineeksi enää vuosiin, ja jos oikein olisi ennakkoon asiaan varautunut, niin olisi voinut hankkia etänä luettavan tunnisteen, mutta näin ei tehty. Homma on periaatteessa ihan yksinkertainen, saapuessasi maksulliselle tieosuudelle, ajat maksukaistalle, otat lipukkeen, edessäsi oleva portti nousee ja matka jatkuu. Näinhän sen pitäisi mennä...

Maksulliset moottoritiet on merkitty punaisella, siniset ovat ilmaisia moottoriteitä ja vihreällä merkityt ovat tärkeimpiä moottoritien kaltaisia, kaksikaistaisia valtateitä.

Ihan ensimmäinen "virhe" oli, etten ennakkoon oikein reagoinut edessä tuleviin maksullisiin teihin. Ajoin maksuautomaatille, painoin nappia saadakseni lipukkeen, mutta mitään ei tapahtunut. Ei tullut lipuketta, saati että edessäni ollut puomi olisi liikkunut mihinkään. Paineita ei helpottanut, että jono takanani kasvoi jokaisella sekunnilla. Olimmeko sittenkin ajaneet pätkän maksullista tietä ja pitikin maksaa, hiki virtasi jo vuolaasti ja jono takanamme kasvoi. Henkilökuntaa ei näillä tietullimestoilla enää ole, kun maksaminen suoritetaan kätevästi etänä tai kortilla. Painoin kuitenkin nappulaa, josta tuli ranskankielinen tiedote-tyyppinen vastaus, eli sielläkään ei ketään paikalla. Aikani hikoiltua ja kokeiltuani kaikkea, ei auttanut kuin peruutella pois ja siirtyä toiselle kaistalle. Se oli omanlaisensa operaatio, sillä takanamme oli jo todella pitkä jono. Kaiketi olin vahingossa ajanut "etälukukaistalle", koska toiselta kaistalta päästiin vaivatta läpi.

Ainoa 'maisemakuva' päivän reitiltä. Taustalla Bourbach-le-Haut.

Ennen reissua en ollut järin innostunut tankkilaukusta, mutta sen oppi nopeasti, että maksukortti kannatti pitää helposti saatavilla, kuin myös automaatista tulostunut kortti piti saada nopeasti "talteen", joten tässä kohtaa tuo lisävaruste osoittautui hyvinkin tarpeelliseksi. Koska toimenpiteiden aikana joutui ottamaan hanskat kädestä, niin fiksuinta oli valita mahdollisimman oikean puoleinen ajolinja, että puomin läpi päästyä pystyi suuntaamaan alueen parkkipaikalle, joutumatta muilta kaistoilta tulevien autoilijoiden yliajamaksi, kun kaikki autoilijat tuntuivat porhaltavan portilta liikkeelle, kuin starttaisivat rallin erikoiskokeelle. Tosin aivan kaikkien tiemaksupisteiden läheisyydessä ei ollut parkkipaikkaa, piti vain pysähtyä tien pientareelle keräilemään kamoja ja itseään.

Sateen uhka oli koko ajan päällä ja Écotissa puin jälleen sadeasun. Muutama ripsu sitten tulikin, ei paha.

Maksullisilla moottoriteillä saa ajaa 130 km/h ja siitä veloitetaan jotain 10€/100km. Valtateillä nopeusrajoitukset ovat 110, 90 tai 70 km/h ja taajamissa 50km/h. Jos ei ole kiire ja haluaa nähdä vähän enemmän maisemia, niin maksulliset tiet voi hyvin välttää. Jälkikäteen katsoen, joissakin kohden maksuton tie kulki aivan maksullisen tien vieressä, ja olisi vienyt suurin piirtein saman ajan kuin maksullinen, joten siinäkin mielessä olisi voinut ennakkoon nähdä enemmän vaivaa reittien tarkasteluun.

B&B Hotelli Beaune.

Lopuista tietullipisteistä selvittiin niin sujuvasti, kun moottoripyörällä ajaessa vain voi. Tuon päivän ajomatka ei ollut mikään valtava, vähän yli 260 kilometriä. Lähdimme Colmarista kahden maissa ja kahden pysähdyksen taktiikalla, olimme Beaunessa illalla. Majoituksena oli jälleen B&B-ketjun hotelli. Se on vähän kuin ruokailu McDonald'sissa, missä tahansa menetkin "Mäkkäriin", tiedät, mitä saat. B&B:ssä siisti, simppeli huone, pyörät turvallisesti aidatulla alueella ja aamiaista sen verran, että pääsee matkaan. Tässä vaiheessa tärkeintä oli ilmastointi, sillä lämpöä riitti aamusta pitkälle iltaan.

B&B Hotellin huoneessa oli ilmastointi.

Täydellinen päivällinen

Aurinko ehti jo laskea, kun aloimme pohtia ruokailua. Lähellä hotellia oli muutamakin ravintola, joista valitsimme japanilaisen sushiravintola Hatorin.

Hatori löytyy osoitteesta 13 Rue Buffon, 21200 Beaune, Ranska.

Tutkailimme ruokalistaa jossa annokset olivat myös kuvina, mikä helpotti valintaa. Veneen muotoiseen tarjoiluastiaan aseteltu shushi-annos näytti erityisen hyvältä. Annos oli kahdelle hengelle ja lisäksi siihen tulisi keitto ja jotain muuta. Olihan se hintava 49,50€. Luulimme automaattisesti, että ilmoitettu hinta on x2, kerran se oli kahden hengen annos, mutta välillä voi syödä vähän paremmin.

Näyttävä sushi-annos.

Ensin tuli maukas keitto, sen jälkeen kolme erilaista, kalasta ja juustosta valmistettua varrasta, riisiä ja lopulta se sushi-vene. Kaikki oli hyvää. Jälkeen päin totesimme, että vartaat olivat annoksessa turhia, syötävää oli muutenkin ihan riittämiin. Laskua maksaessa yllätyimme positiivisesti, koko satsin hinta oli listassa ilmoitettu 49,50€, eli hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan. Vahva suositus, jos tuolla päin sattuu ajelemaan ja tykkää sushista.

Sushin lisäksi tuli alkukeitto (ei ehtinyt kuviin), kolme erilaista varrasta ja riisiä.