Täydellisen turistipäivän jälkeen, mieli ja ruumis ravittuina, pakkasimme jälleen pyörämme ja suuntasimme Vichystä kohti Verdunia. Tiedossa oli pitkä ajopäivä, 500 km. Tiedän, että "vetomiehille" tuo ei ole matka eikä mikään, mutta itselleni tuossa on ihan riittävästi.
Uudenlainen tietulli
Ranskassa on paikka paikoin otettu käyttöön free flow -tiemaksujärjestelmä (Péage en Flux Libre), missä tietulli maksetaan joko ennakkoon tai viimeistään 72 tunnin sisällä jälkikäteen netin kautta. Tällä hetkellä tämän tyyppisiä tietulleja on teillä A13/A14 ja A79. Kyseisillä osuuksilla ei ole erillisiä tietullialueita, missä pysähdytään mentäessä tullimaksulliselle reitille tai ajettaessa pois. Isot kyltit kertovat, että olet tulossa Péage en Flux Libre -tieosuudelle ja ajaessasi ohi tietulliportin, kulkuneuvojen rekisterikilvet kuvataan, kuten Suomessakin ajettaessa esimerkiksi joihinkin parkkihalleihin. Maksulliselta tieosuudelta poistuessa, olet jälleen kuvattavana ja sitten pitää tietää, kuinka pitkän matkan ajoit kyseisellä tiellä ja maksaa tietulli. Maksamatta jättämisestä sakotetaan ensin 90 euroa, ja jos sen maksaa 15 vuorokauden sisällä, sakko laskee 10:en euroon, mutta jos tietullia ei ole maksettu kahden kuukauden kuluessa, niin sakko nousee 375 euroon.
Péage en Flux Libre on käytössä teillä A13/A14 ja A79.
Reittimme osui lyhyen pätkän tielle A79 ja pienen tutkiskelun jälkeen onnistuin löytämään ajamamme osuuden ja tahon mihin maksu (0,20€) piti suorittaa, sillä noilla kahdella eri tieosuudella on erilliset firmat, mihin tietulli maksetaan. Lisää tietoa löytyy täältä.
Pienenä huomiona: Ranskassa isojen motarien varrella olevien huoltoasemien kahviloista saa virvokkeita ja syötävää, mutta usein niissä on vain pari hassua pystypöytää ja vessat ovat järjestään maksullisia. Yleisin wc-maksu oli euron.
Välipala- ja levähdystauko Merceuilissa.
Puolet päivän reitistä ajeltiin pienemmillä teillä. Vanhaa tuttua rutiinia noudattaen, noin 100 km ennen Verdunia, pysähdyimme pieneen kahvilaan tutkailemaan tulevaa majapaikkaamme. Tähän asti valinnat olivat osuneet ihan kohtalaisiin majoituksiin, mutta tällä kertaa tuli täysi huti. Ilmeisesti väsymyksestä johtuen, hurmaannuin hotellin ulkopuolelta otettuun, mielestäni idylliseen kuvaan. En huomannut edes tarkastella hotellista kirjoitettuja kommentteja, joita jälkikäteen katsoen osa oli suhteettoman positiivisia, edes hotellin saama kaksi tähteä viidestä ei herättänyt mitään kelloja.
Mussey-sur-Marnessa oli hauska, pieni tienvarsi kahvila-ravintola. Tästä oli vielä sata kilometriä Verduniin.
Hôtel Authentic by Balladins "Le Privilège" oli edullinen ja minkä jo mainitsin, kuvissa ulkopuolelta idyllisen näköinen. Lisäksi paikoitustilaa oli runsaasti, mutta siihen ne positiiviset asiat sitten loppuivatkin. Heti huoneeseen tullessa, nenä alkoi vuotamaan, eli siellä oli ylimääräistä kosteutta. Huone oli askeettinen ja varsinkin kylpyhuone/wc olisi ollut pikaisen remontin tarpeessa. Olimme valitettavasti maksaneet huoneen jo etukäteen ja väsymyksestä johtuen, maksoimme heti hotelliin tullessamme ehdotetun illallisbuffetin, mikä oli toinen suuri virhe.
Hôtel Authentic by Balladins 'Le Privilège' - Verdun on ihan idyllisen näköinen ulkoa päin.
En ole kranttu ruoan suhteen, mutta illallisella oli tarjolla kuivunutta kinkkua, risoton/paellan tapaista sörsseliä, jonka lisänä ollut kana maistui simpukoilta. Sama makujen sekamelska jatkui kaikissa tarjolla olevissa antimissa, joista suurin osa näytti siltä, että olivat toista tai kolmatta kertaa lämmitettyjä ja asetettu uudestaan tarjolle. Suolaa ei oltu säästelty missään kohden. Syötyä tuokin tuli, ilman ruokamyrkytystä ja sillä pärjäsi aamiaiseen asti, joka oli niukka, mutta asiallinen.
Maisema hotellihuoneen pienestä ikkunasta oli hieno.
Tässä "hutivalinnassa" majoituimme kaksi yötä ja kun toiseksi yöksi tajusimme jättää ikkunan vähän raolleen, niin happea riitti ja henki kulki paremmin. Toisena iltana todellakin menimme muualle syömään. Kävelymatkan päässä ollut Signorizza-pizzeria oli taivas, varsinkin edelliseen illalliseen verrattuna. Tosin, kun kiistellään sopiiko ananas pizzaan vai ei, niin nyt törmäsin uuteen ainesosaan, joka ei mielestäni siihen kuulu: peruna. No, kaikkea voi kokeilla kerran. Ai juu, oli majapaikassa vielä yksi hyvä puoli, huoneen ikkunasta avautuvat maisemat olivat tähän astisista parhaat.
Pizzeria Signorizza.
Pizza ananaksella tai ilman, ihan sama. Mutta perunaa ei koskaan enää.
Halusimme Verduniin, käydäksemme Ossuaire de Douaumontissa, joka on 1. maailmansodan, Verdunin taistelussa kaatuneiden sotilaiden muistomerkki/hautausmaa. Itse kävin siellä aika tarkkaan 27 vuotta sitten, edellisellä pidemmällä Euroopan reissulla, jonka tein autoillen.
Ossuaire de Douaumont
Verdunin taistelu kesti 10 kuukautta, jonka aikana kuoli noin 700 000 sotilasta, keskimäärin 2 300 joka päivä! Douaumontin hautausmaalla on 16 142 sotilaan hautaa ja massiivisen 137 metriä pitkän monumentin uumenissa on 130 000:nen tuntemattoman sotilaan luut. Luukasat näkyvät monumentaalisen rakennuksen alalaidalla olevista ikkunoista, minkä suosiolla jätimme kuvaamatta. Monumentin sisäpuolen holvikaarissa on yli 4 000 taistelussa kuolleen sotilaan nimet. Sisällä ei saa kuvata, mutta voin vakuuttaa, että näkymät sekä sisällä että ulkona ovat pysäyttäviä ja muistuttavat jälleen ihmisen hulluudesta ja siitä, ettemme ikinä opi mitään historiasta.
Douaumontin hautausmaalla on 16 142 sotilaan hautaa
Mennessämme sisälle, saimme jättää mp-takit ja -kypärät henkilökunnan taukotilaan ja ehdimme sopivasti näkemään 20 minuutin dokumentin tuosta hullusta sodasta ja väistämättä tuli mieleen, että olemme jälleen uuden maailmansodan partaalla, kun tälläkin hetkellä käydään isoja, järjettömiä sotia. Ilmassa on samanlaista disinformaatiota, vihapuhetta, jossa sananvapauden varjolla loukataan, halveksitaan ja väitetään, että jollakin toisella on vähäisempi ihmisarvo kuin toisilla. Luettuani viimeaikoina sekä Anna Soudakovan: Haikara levittää siipensä, että Irene Zidanin: Isäni appelsiininkukkien maasta, niin ne muistuttavat myös, miten sotien ja vihapuheiden keskelle joutuvat ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat vain tavallisen, ihmisarvoisen elämän ja myös siitä, miten suureen hengenvaaraan tai järjettömän maalittamisen kohteeksi joutuu, yrittäessään välittää uutisia eri konflikteista.
Verdun: sotahistorian suurimman tykkitaistelun muistomerkki pysäyttää
Mémorial de Verdun
Mémorial de Verdun
Parin kilometrin päässä Ossuairesta on Mémorial de Verdun -museo. Täällä kypärän sai jättää lipunmyyntitiskille, mutta rotsin joutui kantamaan läpi näyttelyn. Paikka on laaja, Verdun taistelusta kertova museo. 2016 remontoinnin jälkeen uudelleen avatussa museossa on näyttelytilaa huikeat 1 500 m² kolmessa kerroksessa ja se kertoo sodasta sellaisena kuin se koettiin rintaman molemmilla puolilla. Näyttelyesineitä on noin 2 000 sota-asuista sotilaiden henkilökohtaisiin tavaroihin. Esineiden lisäksi on runsaasti valokuvia, äänitteitä ja videoita. Tila on sekava, selkeää reittiä läpi museon ei ole, mutta sekalaisesti pyöriskellenkin nähtävää on paljon. Reippaimmat kiipesivät katselemaan maisemia talon kattoterassille, jätimme moisen reippailun väliin. Tilassa on matkamuistomyymälä ja pieni kahvila, josta löytyy pientä suolaista purtavaa ja leivonnaisia. Palvelu on ranskalaisen kylmää ja kahvin joutuu ostamaan automaatista. Hautausmaan ja museon lisäksi alueella on kymmeniä pienempiä muistomerkkejä eri taistelupaikoilla. Päivä Verdunissa oli kylmäävä muistutus sodan raakuudesta ja turhuudesta.
Ensimmäisen maailmansodan jälkiä etsimässä: Memorial du Verdun -museo
Aiheesta aikaisemmin:
SUNNUNTAI 28.9.2025 10:01
Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 1.
SUNNUNTAI 5.10.2025 08:01
Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 2. - Moottoriteille
SUNNUNTAI 12.10.2025 08:01
Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 3. - Colmar, Ranska
SUNNUNTAI 19.10.2025 08:01
Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 4. - Sähellystä
SUNNUNTAI 26.10.2025 08:01
Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu, osa 5. – Ajaminen juovuttaa
SUNNUNTAI 2.11.2025 08:01
Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 6. – Le Vigan
SUNNUNTAI 9.11.2025 08:01
SUNNUNTAI 16.11.2025 08:01
Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 8. - Ihan turistina