5. Polttoaineen loppuminen

Vaikka tuntisit miten hyvin tahansa oman moottoripyöräsi, ja tietäisit varmasti, miten pitkälle täydellä tankillisella pystyy ajamaan, niin tankkaaminen liian usein on mukavampaa, kuin hyytyminen jonnekin keskelle ei mitään yksikseen. Klassinen ajatusmalli menee jotenkin niin, että "kun bensamittari eka kerran väläyttää 'punaista', niin sen jälkeen yleensä pystyy hyvin vielä ajamaan 50 kilometriä". Harmi vain, ettet huomannut sitä ensi välähdystä etkä vielä muutamaa seuraavaakaan, kun olit keskittynyt nauttimaan ajamisesta.

Tai "tankillisella pääsee missä olosuhteissa tahansa ainakin 250 km". Kaikkien eri olosuhteiden vaikutus kulutukseen ei aina ole ennalta-arvattavissa, joten...

Ja tyyppiesimerkkihän vähän vanhemmissa pyörissä oli aina se, että oli tankatessa unohtanut bensahanan "varatankki"-asentoon. Tällöin tankki oli jo tyhjä siinä vaiheessa kun luulit, että "nyt on aika kääntää varahanalle". 

Varakanisteri mukana? So last season, vai onko? Entä edes pätkä letkua?

Polttoaineen loppumisen paikalle on yleensä olemassa vain kolme vaihtoehtoa. Joko se tapahtuu niin kaukana asutuksesta, sivilisaatiosta tai mistään järkevästä, että saat hylätä toivon avun saannista - jolloin apu yleensä saapuu täysin järjenvastaisesti noin kolmessa minuutissa sen jälkeen, kun olet päättänyt luovuttaa ja lähteä kävellen matkaan.

Toinen paikka on kilometri ennen huoltoasemaa, eikä sinulla tietenkään ole mitään, mihin laittaa bensaa. Päivä on kuuma, mitä se ei lähtiessäsi ollut, joten olit pukenut yllesi lähes kaiken omistamasi vaatearsenalin. Otsa ja kellit hiessä sinun pitää bensasi hakeman.

Kolmas tyyppipaikka on kaupungissa keskellä risteystä tai sen välittömässä läheisyydessä, jolloin pakollista pysähtymistäsi katsotaan varsin nihkeästi. Jos sinulle kehittyy nopeaa vainoharhaa lähestyvän 30 tonnin rekan suhteen, niin se on vain normaalia.

4. Rehenteleminen väärässä seurassa

Varsinkin keltanokkana ensimmäisen tai toisen ajokesän aikana sitä esittää varsin vahvoja mielipiteitä moottoripyöräilystä ja / tai niillä ajamisesta, sen osaamisesta ja muusta sellaisesta.

Olet juuri kertonut hyvälle kaverillesi kuppilassa (kaverisi ei ymmärrä moottoripyöräilystä mitään) miten kanttailit "ainakin kahtasataa" sillä ja sillä tiellä ja / tai "mun baikki syö vaan kolme litraa sadalla", "mun moottorissa on titaaniventtiilit", "siinä on tehoa kuin pienessä kylässä", tai jotain muuta varteenotettavaa.

Sepustukseesi - oli se mitä tahansa - liittyy tietenkin se värähtämätön varmuus, minkä voi antaa vain lähes täydellinen tietämättömyys (joka yleensä aina edeltää kaikenlaisia itsensä munaamisen superasteita), ja maksat kommenttisi juuri sillä hetkellä, kun se kaveri, jolta olet liikkeessä ostanut pyöräsi koputtaa olkapäähäsi.

Sillä hetkellä muistat hänen katsoneen itseäsi lievästi huvittuneena jo silloin, kun olet esittänyt kaikenlaisia typeriä kysymyksiä tulevasta pyörästäsi ja varsin painokkaasti esittänyt, että et kaipaa tehoa, vaan helppoa käsiteltävyyttä - ja köh köh, tietenkin edullista hintaa, mikä tarkoitti sitä, että sinulle myytiin liikkeestä se vähän pappamopoa tehokkaampi pyörä, joka oli kuitenkin isokuutioisempi kuin piikki.

Tätä ei varmaan tarvitse selittää tämän pidemmälle? Jätetään lisämyötähäpeälle jokin toinen aika ja paikka. Ja yritetään olla muistamatta niitä omia kämmejä.

3. Kumin puhkeaminen

Kun kyse on moottoripyörän renkaan puhkeamisesta toivomme tietysti, että selviät tilanteesta ilman ongelmia.

Sadankahdenkympin vauhdissa renkaan räjähtäminen voi olla kohtalokasta, tyhjenemisestä ongelmat aiheutuvat vasta kun vauhti hidastuu ja keskipakovoiman hiipuminen lässäyttää renkaan muodon. Silloin kyyti voi olla hankalaa ja hallitsematonta.

Näillehän me emme voi mitään muuta kuin varmistaa aina silloin tällöin että moottoripyörämme renkaissa on riittävästi ilmaa ja kulutuspintaa. Ja ettei niitä ole peritty isoeno Pertiltä, joka hankki ne 30 vuotta sitten, ja että ne eivät ole niin kovettuneita, että ne käytännössä eivät pinnastaan kulu enää lainkaan.

Nykyiset moottoripyörän renkaat kestävät hyvin kilometrejä ja kaikenlaista rasitusta, myös terävähköjä kiviä ja kuoppia.

Yleensä kuitenkin renkaat, jos ne ovat tyhjentyäkseen, keksivät tehdä sen juuri silloin, kun me sitä vähiten kaipaamme. Olet juuri saanut mielettömän gimman tai kundin houkuteltua kyytiisi, haettua kypärät ja olet suurieleisesti kääntämässä takajalkatappia lupaavaan asentoon, kun huomaat sen: rengas onkin tyhjä. Voi kertakaikkiaan, on ensimmäinen ajatuksesi.

Aivosi raksuttavat kuin viimeistä päivää, että miten se saataisiin korjattua? Paikkapullo? Kotona. Pahaksi onneksi olet kylillä, Erikan baarin edessä, missä kaverisi lähestyvät ymmärtäväisen virnistelevä hymy huulillaan, ja pelkäät jo pahinta: joku muu tarjoaa Hänelle kyydin? Tällä kertaa joku onneksi toteaa, että hänellä on kamelinpaskavärkit mukanaan, ja vaikka ihastuksesi nyrpistää nenäänsä, sinä tunnet maailman kaikkien endorfiinien virtaavan lävitsesi ja ilta on pelastettu.

Viimeinen virke on tietysti utopiaa, mutta ehkä se lohduttaa? Todellisuudessa ihastuksesi huomaa 10 minuutin käsien vääntelysi jälkeen neuvottomuutesi ja toteaa, että hänellä on kiire kuntosalille, hei hei.

2. Väärän polttoaineen tankkaaminen

Kaunis aamu. Olet menossa moottoripyörällä töihin, sillä päätit antaa maisemien, vauhdin ja vapauden hurman siivittää työpäiväsi alkua. Tiedät, että tästä on tulossa hyvä päivä, ja ajattelit kiertää vähän pidemmän kautta. Sait juuri eilen asennettua uuden kypäräpuhelimen, ja kypäräsi kajareista kaikaa ajon aikana raju, moottoripyöräilyyn sopiva rock'n roll. Aah!

Bensamittari näyttää sellaisia lukemia, että ratsusi kaipaa lisää juotavaa, joten kaarrat auvoisen atmosfäärin vallitessa tutun huoltoaseman pihaan. Rokki kaikaa edelleen.

Aloitat tankkaamisen. Moshaat musan tahdissa, ja ihmettelet mitä tuttu viereisellä mittarilla tankkaava naapurinukko heiluttelee ja näyttää ikäänkuin yrittävän keskustella kanssasi. Nostat hänelle iloisesti kättä, mutta hän ei edelleenkään näytä lopettavan asiansa toimittamista. Päinvastoin.

Sinä saat tankattua pyöräsi ja olet vääntämässä bensatankin korkkia kiinni. Naapurin ukko on niin ikään saanut autonsa tankin korkin paikalleen ja tulee eteesi merkitsevän näköisenä selittämään jotain kuin latinorunebergi, ainakin kädet käyvät suun tahdissa.

Sammutat musan ja kuuntelet: "Sitä minä vaan, että onko tuo pyöräsi oikeasti diisseli. Yritin sanoa sinulle, että tankkaat dieseliä!"

Tunnelmasi muuttuu jotenkin käsinkosketeltavasti. Pahinta tilanteessa on tietysti se, että nykyhuoltoasemilla ei ole keinoa saada tankkia tyhjäksi, kun ei oikein ole ketään joka hoitaisi asian. Sinun matkasi työhön lykkääntyy kunnes ostat niin monta - tyhjää - bensakanisteria, että saat tankin valutettua tyhjäksi.

Tankkaat pyörän uudelleen, tällä kertaa bensiinillä. Riitelet huoltoaseman baarin tytön kanssa siitä, voitko jättää täydet kanisterit päiväksi asemalle odottamaan sitä, että viet ne jäteasemalle. Loikkaat lopulta pyöräsi selkään jälleen kerran kokemusta rikkaampana.

Jälkikrapulan hetki koittaa joka kerran kun näet naapurisi, joka hauskan vitsikkäästi muistuttaa - varsinkin isommassa porukassa - miten yritti estää sinua tankkaamasta dieseliä moottoripyörääsi, ja sinä vain toljotit pöljän näköisenä ja nostit kättä. Ja tankkasit sitä kirottua dieseliä.

1. Kaatuminen moottoripyörällä

Vanha erittäin tosi tai toteutuva motoristien sanonta kertoo, että jokainen motoristi on kaatunut moottoripyörällä. Ja jollei vielä ole, tulee kaatumaan. Jätämme tämän analyysin ulkopuolelle vakavat onnettomuudet ja niihin liittyvät kaatumiset, mutta muuten kaatumisetkin noudattavat tiettyä kaavaa.

Äärettömän pöljästä moottoripyörän kaatamisesta hyvänä esimerkkinä olkoon omakohtainen tapahtuma Limingan kolmikirjaimiselta liikenneasemalta. Kun olin pysäköimässä pyörää ja juuri saanut omat jalkani maahan, joku paikalla ollut motoristi moikkasi, ja kysyi jotain. Kun miehen mieli on yksinkertainen, keskityin vastaamaan siihen ja laskin muina miehinä moottoripyöräni sivujalan varaan, kuten nyt usein tavataan tehdä.

Toimenpide oli muuten oikea, mutta olin tietysti unohtanut vastausta miettiessäni ja huomioni kysyjään kohdistaessani laittaa sivujalan alas.

Voin kertoa - minkä kaikki tietysti arvaavat muutenkin - tunteneeni itseni todelliseksi idiootiksi, jonka paikka on jossain muualla kuin moottoripyörän selässä. Esimerkiksi keinutuolissa istuminen ja styrox-palleroiden laskeminen tai kuplamuovipehmusteiden puhkominen samanaikaisesti olisivat tuntuneet paljon houkuttelevimmilta.

Tämäntyyppiset pöljät ja tuhat kaatumiset tapahtuvat siis yleensä paikoissa, missä on paljon katsojia ja näkijöitä. Heitä yhdistävä piirre on se, että he yhtäkkiä ikäänkuin ilahtuvat näkemästään, mikä ei ole paha asia, vaan osa ihmisluontoa. Vahingonilo kun on se suurin ilo.