Eräänä päivänä matkallaan kotiin töistä 1970-luvulla kilpa-ajaja John McCown tunsi pakottavaa tarvetta pysähtyä paikallisen eläinsuojan edessä ja hankkia koiran. Hän katsoi saatavilla olevat koirat ja ruskeavalkoinen sekarotuinen erottui muusta porukasta.

 "Otan tämän", hän kertoi hoitolan vastaavalle. "Miksi sen", kysyi virkailija. "Se on rumin koira täällä. Kukaan muu ei halua tuota höyrypäisen (kookie) näköistä piskiä," McCown vastasi.

Siten mies sai koiran, ja koira samantien nimen.

McCown huomasi, että koira seurasi häntä tiiviisti kun hän meni talliin enduropyöränsä luo. Koira tarkkaili kaikkia hänen liikkeitään, ja kun mies lähti kilpailemaan, koira oli selvästi surullisen näköinen.

Siten McCown otti koiransa mukaan ajelulle bensatankin päälle, ja loppu onkin historiaa.

Kookiella oli erinomainen tasapaino, ja se pystyi helposti olemaan mukana tarvitsemaata paljoakaan apua mieheltä. Ongelmana oli kuitenkin, että koiran tassut luistivat tankin päällä, joten McCown liimasi siihen matonpalan, joka ratkaisi asian.

Kookiesta tuli mestari tasapainoilemaan kyydissä, ja hän myös oppi lukemaan maastoa ja McCownin tekemisiä, joten jos mies pyöräytti donitsin pyörälläään, koira osasi reagoida siihen taitavasti ilman eri ilmoitusta.

Siitä tuli lopulta niin hyvä, että McCownista tuntui, kuin hänellä olisi ollut toinen silmäpari maaston lukemiseen, kun hän seurasi Kookien kehonkieltä. Se nojasi taaksepäin, kun oli karumpaa kyytiä ja seisoi rauhassa tasaisemmassa maastossa.

Heistä tuli niin hyvä pari ajamaan yhdessä, että Mc Cown päätti ottaa Kookien mukaansa ajamaan erämaakisoihin. Kuusi vuotta ja noin 300 kisaa myöhemmin kaksikko oli voittanut lukuisia palkintoja ja heistä oli tullut fanien suosikki radoilla.

Sitä myöten Kookie ja McCown olivat mukana On Any Sunday -elokuvassakin ja tulivat entistä tunnetummiksi. Samalla Kookie nimettiin "Wonder Dogiksi" eli "ihmekoiraksi".

McCown päätti, että Kookien oli aika päästä eläkkeelle juuri ennen 14. syntymäpäiväänsä, ja se siirtyi autuammille ajelumaille 16 vanhana. Kookie ehti kuitenkin tuottaa kaksi poikaa, Kookien Juniorin ja KJ:n. Molemmat olivat yhtä kyvykkäitä moottoripyörän päällä matkaajia kuin isänsäkin, joten he jatkoivat kisaperinnettä.

McCown kirjoitti lastenkirjoja seikkailuistaan Kookien kanssa. Hän poistui tästä maailmasta heinäkuussa 2011, mutta nämä kaksi jättivät ison jäljen moottoripyöräilyn historiaan.

Asiasta kertoi mm. Iron & Air.