"Kehu prätkäsi" -sarjassa voit kertoa sanoin ja kuvin, millainen on prätkä, jolla ajat, ja miksi tykkäät siitä. Kiinnostus moottoripyöräilyyn ja moottoripyöriin on monimutkainen ja erinomaisen tunnepitoinen asia, jossa tehot ja kilkkeet näyttelevät lopulta vain pientä osaa. Jotkut pyörät vain osuvat ihmiseen syvälle ja siinä kohtaa järjellä ja järkisyillä on tosi vähän tekemistä asian kanssa. Mutta jollakinhan se prätkän hankinta pitää pystyä itselle selittämään edes jälkikäteen.
Mutta annetaan Arto Luukisen kertoa:
"Mää haaveilin suurinpiirtein 39 vuotta moottoripyöristä. Kun täytin 40, niin ilmottauduin pienessä simassa prätkäkurssille, ja muutama viikko siitä eteenpäin mulla oli jo Väinö odottamassa pihassa. Siinäkin taisi olla pieni annos simaa mukana...
Ekana hommana oli putkien aukaisu, ennen kuin olin kilometriäkään ehtinyt ajamaan, "Loud pipes save" jne.
Harjoitteluluvalla ajelin muutaman tonnin ja kortillisena muutaman lisää.
Joka hetkestä tuli nautittua. Kun tuoreena prätkäjätkänä painoi itärajaa ylöspäin kaatosateessa läpimärkänä rinkka selässä visiiri huurussa kustomilla, niin sitä tunsi elävänsä! V2 papatti ja paukutteli, v**** se oli siistiä!
Nyt tätäkin kirjoittaessa istun Väiskin päällä ja odotan osia saapuvaksi!
Ens kesänä vois ajella vielä vähän enemmän.
Kukas se Väinö on?
Väinö on Kawasaki VN800 ja vuodelta 1997. Ajettu sillä on vähän alle 67 tkm. Ens kaudella se näköjään tulee olemaan sininen ja pikkusen muuteltu.
Alunperin se on muistaakseni jonnekin Kalajoen lähelle uutena ostettu ja minä sen viime kesänä sitten bongasin itselleni.
Ollen koko ikäni rakastanut ja ihaillut erilaisia amerikkalaisvalmisteisia moottorikäyttöisiä vermeitä ja sitten kortin saannin hetkellä päätin, että pitää sitä kait ajaakin kauden aikana, ja ostin japskikustomin!
Väinö oli jo valmiiksi vähän sen näköinen kampe mun mieleen, että se on mun mopedi. Muka iso, pyöreä ja voimaton. Pääasia että V-twini jytisee haarojen välissä vaikka japanialainen onkin.
Ehkä kaksi iltaa minä kerkesin tätä kyseistä pyörää googletella ja miettiä. Paljolti tuli positiivisia ajatuksia ja käyttökokemuksia vastaan. Oli kierretty ihan manterettakin kaksi päällä ja yksinään!
Melkein 600 kilometriä mulla pisin päivämatka oli viime kesänä ja ehkä voin sanoa, että mulla oli jalommat ruumiinosat hellänä. Oli se silti taitettu tällä mun Väinöllä!"
Terveisin,
Arto