Miika Viinikan rottasivuvaunupyörä kääntää katseet ja tuo ihmiset juttelemaan – et taida heti arvata merkkiä?

Kun kerran sattuu näkemään seinäjokisen Miika Viinikan sivuvaunupyörän, niin se on niin mielenkiintoisen näköinen kapistus, että asiaan on pureuduttava tarkemmin. Siispä kyselemään: Kertoisitko, mikä tämä moottoripyörä on miehiänsä?

– Tämä on vuosimallin 1964 IC Planeta, moottoritilavuudeltaan 350 kuutiosenttimetriä. Noin neljä vuotta sitten aloin rakentamaan tätä. Pyörä löytyi ihan paloina ja osina isän kaverin luota. Kysyivät, haluaisinko lähteä kokeilemaan tämän kunnostamista? Hetken mietin ja ajattelin, ettei minulla vielä sivuvaunumoottoripyörää ole ollutkaan, vaikka aina olen sellaisen halunnut. Suostuin siihen, maksoin pienen hinnan, ja sain osat paloina. Moottori oli kasassa, mutta sekin piti purkaa, kun siinä oli vanhat tiivisteet, ja se oli täynnä vanhaa öljyä, eli moottori piti kunnostaa kokonaan, Miika Viinikka kertoo.

Yllätyksiä matkassa

– Aloin pikkuhiljaa ensin etsimään osia moottoriin ja kasaamaan sitä. Niitä onneksi löytyy aika paljonkin, esimerkiksi Suomen Sivuvaunu Oy:n sivujen kautta. Sain lopulta moottorin siihen malliin, että sitä piti sovittaa runkoon. Siinä kohtaa huomasin, että se on kyllä IC:n moottori, mutta ei tähän runkoon sopiva, joten piti vähän muuttaa kiinnikkeitä. Niitä on nostettu ylemmäksi ja päät on taitettu. Toinen yllätys oli, että tankki oli vanhemmasta IC:stä, joten sitäkin piti nostaa vähän.

Hyvä puoli oli se, että kun tankki ja moottori olivat peräisin vanhemmasta IC:stä, niin siihen sai asennettua nämä keppivaihteet. Nyt voi vaihteita vaihtaa käsin, tosin on tässä jalkavaihteetkin. Uudemmissa IC:ssä ei ole enää käsivaihdetta. Siinä mielessä tämä on vähän erikoinen. Lokasuojakin on jonkun eri pyörän, en tiedä minkä. Roiskeläpät ja tuollaiset ovat taas ihan IC:n omat. Muuten tämä on penkkeineen, pakoputkineen ihan niin kuin pitääkin olla, uudemman IC:n runko ja muut.

Oliko sivuvaunu alunperin mukana, vai oletko hommannut sen erikseen?

– Sen olen hommannut erikseen. Tutustuin netissä sellaiseen ryhmään kuin Russian Iron Finland. Se on pieni ja ilmainen WhatsUp-ryhmä ja harrastekerho, mihin voi halutessaan liittyä jäseneksi. Niiltä kysyin, onko kellään myynnissä sivuvaunua ja sieltä löytyi.

Sitä sitten aloin suunnitella ja laittaa. Vaunun kiinnitysosat ja -paikat olivat valmiiksi mukana, joten ne tarvitsi vain laittaa paikalleen. 

Sivuvaunun kiinnittäminen oli aika vaikeaa, koska se pitää saada tiettyyn kulmaan ja oikeaan kallistukseen. 

Vaunun säätäminen on tarkkaa puuhaa, että sen saa edes jossakin nopeudessa kulkemaan suoraan, ettei se koko ajan kampea johonkin suuntaan.

– Suunnilleen kolmisen tuntia meni tämän säätämisessä, kun sivuvaunun säätöputket oli ruostuneet ja jumissa.. Apuna oli ammattimies, Matti Tanskanen Koski TL:stä. Hän teki sähköt, ja laittoi sivuvaunun kuntoon. Ja näin jälkikäteen muisteltuna se oli kolmen tunnin homma 

Matti on säätänyt aiemminkin sivuvaunuja. Hän laittoi suorat laudat vaunun taakse ja eteen ja lähti niiden lautojen kanssa mittailemaan. Yritin itse pitkän aikaa säätää vaunua, mutta en saanut sitä oikeisiin säätöihin, enkä uskaltanut lähteä ajamaan, kun pyörä rupesi vetämään ihan joka puolelle. Tuntui, että koko pyörä kaatuu. Ensimmäinen kokemuskin tällä pyörällä sivuvaunun kanssa oli niin mielenkiintoinen, ettei paljoa uskaltanut ajaa ennen kun oli vähän harjoitellut pienellä vauhdilla, kun kääntyvyys ja kaikki on aivan erilaista.

Oliko sinulla mitään painoa tuolla vaunussa, kun ensimmäisen kerran ajoit?

– Ei, se oli tyhjä. En uskaltanut ottaa mitään kyytiin. Olin ekalla kerralla lähellä ajaa ojaankin. Tänä vuonna kävin tällä Töysässä talvirallissa helmi-maaliskuussa. Viime vuonna tuli käytyä Ränki-rallissa ja Lehtimäellä Jutauksessa, tällaisia pieniä ralleja. Viime viikonloppuna olisi ollut Kurikan Campingissä Itäpyöräralli, mutta olin silloin muualla. Yritän pyöriä mukana tällaisissa ajoissa.

Sivari herättää huomiota

Pelasiko tämä talvikelillä hyvin?

– Kyllä, sain tämän viime vuoden toukokuussa virallisesti toimimaan. Vuoden verran se oli sellaisessa kunnossa, että se vähän liikkui ja ei liikkunut. Sitten kaverini vaihtoi siihen kärjettömän elektronisen sytytyksen, joten nyt tämä lähtee aika helpostikin käyntiin. 

Onko tässä ollenkaan sähkökäynnistystä?

– Ei ole, vain potkukäynnistys. Tässä on tätä nykyä Dellorton kaasutin. Minulla on kyllä autotallissa alkuperäinenkin, mutta sillä en ole saanut tätä ikinä käyntiin. Se on ehkä vain niin väljä tai jotakin. Kokeilin muutama viikko sitten ja yritin vähän kyselläkin, miten sen saisi toimimaan, mutta itselläni ei taito riitä. Tuolla nykyisellä se nyt toimii. Kiinnitysratkaisu näyttää vähän tuollaiselta patentilta, mutta toimii.

Aiotko jättää tämän tällaiseksi "rottapyöräksi"?

– Aion, se oli suunnitelma jo alunperinkin, etten lähde alkuperäiskunnostamaan, tai mitään sen kummallisempaa. Kaikki naarmut saavat näkyä. Mielestäni kunnostettuja on jo ihan tarpeeksi. Tykkään tästä tällaisena. Ajaessa tämä kerää huomiota, ihmiset moikkailevat ja näyttävät peukkua. Kerran joku avasi ikkunan liikennevaloissa, ja tuli pakettiautosta melkein pihalle. Se on ihan hauskaa. Kun menee kauppojen pihaan, niin ei siitä ihan heti pääse pois, kun osa porukasta jää katselemaan ja ihmettelemään. Jotkut uskaltavat vähän kyselläkin. Äänetkin on aika kovat, kun täällä ei ole äänenvaimentimia sisällä, niin tämä kuulostaakin sellaiselta kovalta kakstahtiselta. Nämä IC:t onkin melkein ainoita tällaisia isokokoisia kakstahtisia – kaikki muut "Venäjän pyörät" on nelitahtisia. Kakstahtikäryä tuleekin takaa kiitettävästi.

Kuinka moniprosenttisella öljyseoksella ajat?

– Neljällä prosentilla, sitä on suositeltu. Vähemmällä ei kannata. Moottori jo kerran leikkasi kiinni, mutta se johtui siitä, että männästä lähti sokka irti. Yhden kerran jäin matkan varrelle, kun tulin Töysästä, ja tankissa oli jotain likaa, niin pyörä hyytyi takaisin tullessa Kouran kohtaan. Tämä pyörä on aina yllätyksiä täynnä.

– Minulla on varaosat ja työkalut aina mukana, täällä polttoaintankissa on tällainen luukku. Siellä on tarvittavat ruuvimeisselit ja jakoavaimet, niillä periaatteessa saa matkan varrella vaikka koko moottorin irti. Jotkut on kehuneetkin, että jos on ollut vararenkaita tai vastaavia mukana, niin ne on saanut kaikki vaihdettua. Itsekin, kun olen ottanut takarengasta irti, niin pyörä pysyy tasapainossa, joten tämä on aika helppo systeemi huoltaa tai vaihtaa rengasta. Korkeintaan tarvitsee laittaa pienen tuen, niin sitten voi pelata varman päälle. Sillä tavalla tämä on suunniteltukin. Paino jakautuu jollakin tavalla tasan.

– Kunnostaessa tätä on saanut neljän vuoden aikana etsiä osia tosissaan. Välillä jotkut osat löytyvät heti. Kun kokosin moottoria, niin piti miettiä, mitä laakereita ja stefoja pitää laittaa, ja jos ei ollut aivan orkkista, niin mikä voisi olla sopiva vastaava, mikä käy. Oikea malli ja koko piti tietysti tietää.

Miten männät, männän renkaat ja tuommoiset?

– Ne kaikki löytyivät Suomen Sivuvaunu Oy:n sivujen kautta. Siellä on aika hyvin osia, ja se on sivusto mistä löytyy apua todella paljon. Myös joiltakin harrastajilta löytyy tavaraa. Ja tämä on melko halpa harrastus, suurin osa osista maksaa ihan vain muutamia kymppejä.

– Yritän olla mahdollisimman aktiivinen tämän kanssa. Aina kun on mahdollisuus, niin lähden kyllä liikenteeseen. Ryhmä, mihin olen tutustunut, on oikein mukava, ja kun on sama harrastus, se auttaa paljon. Ja kun täällä Pohjanmaallakin on aika hyvin tuttuja, niin auttajia kyllä löytyy. Siinäkin mielessä tämä on hyvä harrastus.

Paljonko olet ajanut tällä?

– Jaa-a. Tässä ei mittari toimi, se on paremminkin koriste. Viime vuoden toukokuusta, tähän asti koko talvi, olisiko 2 500-3000 km. Vielä en ole lähtenyt kovin pitkälle. Töysä ja Lehtimäki ovat olleet pisimmät matkat, mihin olen ajanut ja nyt Kurikka. Tämä on enemmän tällaista kylällä ja tässä alueella ajelua.

Kyytiläisiä

Onko sinulla koskaan kyytiläisiä matkassa?

– Joo on. Emäntä ja koira tykkäävät olla kyydissä. Muutama kaverikin on halunnut tulla kokeilemaan, miltä tuntuu olla sivuvaunun kyydissä. Pääsääntöisesti emäntä tykkää istua vaunussa, vaikka hänelläkin on oma pyörä. Kun lähdetään kokoontumisiin tai tämmöisiin, missä tarvitaan itäpyörää, niin kyytiin vain ja välillä kauppareissullekin. Tämä on ihan hienon näköinen, kun on telttaa ja kaikkea tuossa päällä. Taakse ja eteen mahtuu paljon tavaraa, riippuen onko matkustajaa vai ei. Kuumalla kelillä on mukavampi tehdä kauppareissuja tällä kuin autolla.

– Tähän saa kolme matkustajaa, mutta en ole ikinä ottanut taakse, kun tämä ei oikein pysy tasapainossa. Kokeilin emännän kanssa huvin vuoksi, että jos ei menekään sivuvaunuun, vaan tulee taakse, niin se menee liian vasemmalle. Painot muuttuvat, pitäisi olla vaunussa joku.

Minkä valmistajan vaunu tuo on?

– En muista minkä valmistajan sivuvaunu tämä on, mutta tämäkään ei ole originaali. IC:n oma on vähän pyöreämpi ja lokasuojassakin muotoilu on aivan erilainen. Mutta tämä sopii tähän. Minulla oli pari K-pyörän sivuvaunua, mutta ne oli heti paljon isompia ja painavampia. Ne eivät olisi mitenkään mahtuneet tähän, niin myin ne pois. Alkuaikoina en tiennyt, että sivuvaunuissakin on noin valtavia eroja. Sitten kysyin, kenellä sattuisi olemaan sellainen, mikä sopisi IC:hen ja siten löytyi sopiva.

Jouduitko muutoskatsastamaan tämän pyörän?

– Ei tarvinnut. Tämä meni sillä tavalla nätisti, että kävin vain Kurikassa peräkärryn päällä näyttämässä tätä. Ne katsoivat mallin ja kun tässä on varmaan 3-4 maalipintaa, niin eivät löytäneet numerosarjaa rungosta tai mistään, vaikka yritettiin hioakin, niin ne vain katsoivat, ettei ole varastettu, eikä ole mitään sen kummallisempaa. Pyyhkivät vielä lisää maalia pois ja tekivät talttanumeroilla uuden numeron. En enää muista mihin puolelle, johonkin tuone runkoon ne sen hakkasi. Näin voi tehdä, kun muuten on tiedot oikein. Ei ollut mitään ongelmia, katsastusmies pystyi aika hyvin selvittämään, että kaikki toimi, mikä pitkin, kuten valot ja jarrut.

Onko vaunun pyörässä jarru?

– Ei ole. Siinä on jarrumahdollisuus ja jarrut, mutta systeemi on rikki, enkä ole sitä kokeillut. Tämä ei tarvitse vaunun jarruja, kun sivuvaunun kanssa tämä kulkee suurin piirtein 60 km/h. Ilman sivuvaunua tämä menisi noin yhdeksääkymmentä. Sivuvaunu painaa aika paljon.

Tässä ei varmaan alunperinkään ollut paljoa hevosia?

– Ei. En yhtäkkiä muista, kuinka paljon tässä kilowatteja, mutta ei hääppöisesti. Jos tämä kone on 350 cm³, niin aika vähän niitä on, kun vain 60km/h kulkee. Nykyajan koneet on tehty aika paljon paremmin.

– Tämä oli yksinkertainen purkaa ja kasata. Otin vaan riittävästi valokuvia ja kyllä niitä räjäytyskuviakin tarvittaessa löytyi. Niilläkin selvisi aika pitkälle. Tämä oli aika helppo, joten joskus haluaisin ehkä kokeilla tehdä jotain vaativampaakin konetta.

Sinullahan on muitakin moottoripyöriä?

– Joo, minulla ja emännällä on tuolla Harrikat. Minulla on Softtail 1300 vm.-93 ja sitten on Buick Electron vm.-68 autona. Eli harrastuksia löytyy moottoripyöräkokoontumisista autokokoontumisiin, ja niissä minut jo tunnistetaankin. Moottoripyöräharrastuksen aloitin tietysti ensin mopoista, ja kun sain kevarin niin pääsin isän kanssa lähtemään moottoripyörien kokoontumisajoihin. Siellä alkoi jo 16-vuotiaana tutustua pikkuhiljaa ihmisiin. Nyt kun on 35, niin on jo vanha konkari noissakin. On ne paljon muuttuneet. Tämä itäpyöräharrastus alkoi neljä vuotta sitten, kun oli mahdollisuus rakentaa tällainen pyörä, joten olen vähän hurahtanut tähänkin. Ja vanhat menopelit on mukavia. Tykkään niistä, ne on omanlaisiaan juttuja.

Osaat korjata ja ruuvata, joten jos kone perinteisesti hajoaa välille, niin ei haittaa?

– Kyllä ja kyllä tässäkin, kun on kaksitahtinen, niin saa noita lukkomuttereita ja pultteja olla taskussa mukana ja välillä kiristää niitä. Aika yllätys oli, kun kasasin tämän ilman mitään lukkomuttereita, että vähitellen on huomannut, että se kostautuu. Sitä ei heti tullut ajatelleeksi. Sen jälkeen onkin tullut asennettua joka paikkaan joko lukkoprikkoja tai -muttereita. En tajunnutkaan etukäteen, että se noin paljon tärisee.

Mitä katsastusmies muuten tästä sanoi? Kokeiliko hän ajaa tällä?

– Ei ajanut, se oli peräkärryn päällä katsastettaessa. Katsastumies vain katsoi, toimivatko valot ja jarrut sekä kokeili kahvasta. Ihan perusasioita. Kun ei ole varsinaista moottoripyöräkatsastusta olemassa, niin ne eivät oikein tiedä. Ja jarruthan ovat on rumpujarrut, joten jarrutus kannattaa aloittaa jo kaukaa.

Montako vaihdetta tässä on?

– Neljä, ja tämän vaihteistokaava on seuraavanlainen: Ykkönen, vapaa, kakkonen, vapaa, kolmonen, vapaa ja nelonen. Varsinkin jos jalalla meinaa vaihtaa, niin joka kerta joutuu vaihtamaan kaksi kertaa, että osuu vaihteelle. Tämä on todella outo systeemi.

– Käsin on vähän helpompi vaihtaa vaihteita, kun se menee kerralla oikeaan. Näin Ylistarossa vanhojen ajoneuvojen kokoontumisajossa alkuperäisen IC-moottoripyörän. Moottori oli muuten samanlainen, paitsi tämän vaihdekepin osalta.

– Tämä on vähän tällainen omalaisensa vekotin. Sarvetkaan eivät ole alkuperäiset, vaan varmaan jonkun mopon sarvet. Alkuperäiset olisivat vähän matalammat, mutta tällä on mukavampi ajaa, kun ne ovat vähän ylempänä. Varsinkin jos on joku kyydissä, niin ohjaus ei ole niin raskas. Ja talvella tällä on hauska ajaa. Ja talvella vasta ihmiset huomaavatkin, kun olen ajanut töihinkin ja joka paikkaan. Kun ensilumet tulee, niin kyllä tämän saa vähän sivuluisuunkin.

Ajatko talvella nastarenkailla?

– Ajan ihan näillä nappuloilla. Tämä on vain minun käsitykseni, mutta olin ymmärtävinäni, että jos laite ei tuon kovempaa kulje, niin riittää, että on nappularenkaat. Sliksit eivät käy. Jos on isompi pyörä, niin pitää olla nastat. Ainakaan poliisit eivät ole ikinä pysäyttäneet, vaikka ovat ohi ajaneet.

Todennäköisesti ovat hengessään vaan hattua nostaneet?

– Todennäköisesti. Ei niitä ainakaan ole kiinnostanut, kun olen tuossa ajellut. Ja kun jarruttaa, niin se jarruttaa normaalisti, ja talvella, vaikka on liukastakin, niin kyse on vain ennakoinnista. Olen yrittänyt selvittää nastarengaspakkoa, mutta se on nykyään varsin tulkinnanvarainen juttu. Olen ymmärtänyt, että pelkät nappulat riittää.

– Muutama poliisikin on vastaan tullessaan moikkaillut, ja katsellut vaan hymyillen. Kyllä tämä on kaikkien mielestä hauska laite.

Tämähän on sopivasti sininenkin?

– Sopivasti valko-sininen. Moottori on tehty kunnolla, mutta muuten tämä on rottamalli, laitettu vain jotenkin kasaan. Pakoputkeenkin on laitettu vain peltiruuveilla vaimentimet kiinni, että kyllä tämä vähän savuuttaa, eikä ole kaikkia tiivisteitäkään. Sitä on vain laitettu ja hitsailtu vähän, että on saatu paikalleen. Tämä on tälläinen, kuten Rottapyörän kuuluu ollakin.

Mikä olisi surkeampaa, kuin siisti rottapyörä?

– Ei mikään. Se olisi harmillista, Miika Viinikka myhäilee.