Kansanedustaja Marko Asell: kokenut motoristi, jolla on tiukka viesti moottoripyöräilyn turvallisuuden parantamisesta ja katsastuspakosta

Taustaa nokialaisesta Marko Asellista vielä sen verran, että hän oli SDP:n kansanedustajana kauden 2007-2011 ja valittiin uudelleen taas 2019 ja on siitä pitäen toiminut eduskunnassa.

Urheilun ystävät muistavat Asellin myös huippupainijana. Mies voitti hopeaa Atlantan olympialaisissa 1996 kreikkalais-roomalaisen painin 74 kg sarjassa. Lisäksi hänellä on vuodelta 1997 EM-hopeaa ja kaikkiaan viisi Suomen mestaruutta.

Asell on myös perheenisä, jolla on vaimo ja kolme lasta.

Monen mielestä kova meriitti oli myös Asellin mukanaolo Selviytyjät Suomi -tosi-tv-sarjan 2019 helmikuussa alkaneissa jaksoissa. Asell joutui sarjan kuvauksissa todelliseen hengenvaaraan.

Hengenvaarassa Tosi-tv-ohjelmassa

Marko Asell, osallistuit myös Selviytyjät Suomi -ohjelmaan, ja olit siellä vakavassa hengenvaarassa. Mitä oikein tapahtui?

– Olimme yöpymässä teltoissa Filippiineillä, kun heräsin yöllä kovaan kipuun kaulallani. Pelästyin, enkä yhtään tiennyt, mitä oli tapahtunut. Onneksi tuotannon sairaanhoitaja yöpyi lähistöllä, ja tutki kaulani. Kaksireikäinen jälki vaikutti käärmeenpuremalta, mutta ongelmana oli, ettemme yhtään tienneet, minkä käärmeen. Filippiineillä on lukemattomia erilaisia käärmelajeja, monet niistä myrkyllisiä.

Kun olimme saapuneet yöpymispaikan tuntumaan, siinä oli näkynyt käärmeitä, osa niistä merikäärmeitä, joiden purema väistämättä tappaa 10 minuutissa.

Hetki oli kova, sillä siinä joutui oikeasti ottamaan huomioon sen mahdollisuuden, että kuolee seuraavien minuuttien sisällä. Mitä haluan sanoa omaisilleni, minkä jäljen jättää itsestäni?

Tuotannon lääkäri "etähoiti" minua sen jälkeen, kun saimme häneen yhteyden, mutta todellisuudessa kaikki oli kiinni hyvästä tai huonosta onnesta. Minulle sattui hyvää onnea, purema ei ollut myrkyllisen käärmeen aikaansaannoksia, joten selvisin tilanteesta säikähdyksellä ja hampaanreiät kaulassa, Asell huokaisee.

Pitkän linjan motoristi

Miten kaukaa ajoit tähän tapaamiseen?

– Nokialta, tähän ajaa 35-45:ssä minuutissa. Asun Tampereen ja Nokian rajamailla ja kolmostie on lähellä, joten kulkuyhteydet ovat hyvät. Siitä pääsee melko nopeasti mukaville maisemamutkateillekin. Semmoisiakin on tullut tänä kesänä ajeltua, kun on ollut hyviä kelejä.

Milloin olet aloittanut moottoripyörällä ajon?

– Minulla on ollut moottoripyörä kevari-iästä asti. Elämän mittaan on ollut hetkiä, jolloin minulla ei ole ollut pyörää, mutta suurimman osan ajasta on aina ollut jonkinlainen. Tuo (Harley-Davidson) on kuudes moottoripyöräni. Kevareita oli pari, ja ihan pikkupoikana ajelin mopolla. Kaksipyöräiset ovat aina olleet mieleisiäni kulkuneuvoja. Isä osti minulle kevarin heti, kun sain ajaa, että pääsin kulkemaan treeneihin ja kouluun.

Onko sinulla aina ollut Harrikka?

– Ei. Minulla on ollut Hondaa, Suzukia ja kolme Kawasakia, mutta tuo nykyinen vehje minulla on ollut kauiten, varmaan 12 vuoden ajan. Kaikennäköisiä on tullut kokeiltua ja vaihdeltua sen mukaan, mikä fiilis, tai tarve, tai tuleeko vaimo kyytiin. Sitten, kun jossakin pyörässä oli liian kumara asento, niin piti hommata vähän pystymmällä ajoasennolla varustettu vaihtoehto.

Eli tämä Harley-Davidson Nightrodisi?

– Niin. Sitä kyttäilin jonkin aikaa. Se on minun makuuni sopivasti rakennettu ja tuunailtu Nightrod, joten ostin sen, ja sillä olen ajellut. Nyt, kun selkä alkaa taas varoittelemaan, eikä tuossakaan optimaalinen ajoasento ole pidemmälle matkalle, pohdin, että jos katselisi taas jotakin toista pyörää. Toisaalta poikani tykkää tuosta myös, joten hän hieman vastustaa vaihtamista. Ajellaan sillä kumpikin.

Sinähän voit jättää tuon hänelle?

– Voi olla, että niin käy. Katsotaan. Voisi olla kivaa, kun en ole vielä koskaan tehnyt niin, että hyvällä pyörällä kiertäisi Euroopassa pikkuteitä ja -kyliä. Pitäisi olla kätevä pyörä, että pääsisi menemään hyvin myös huonoilla teillä. Tuommoinen enduro- tai adventure-tyyppinen ratkaisu olisi varmaan siihen paras. Kevarihan minulla oli vähän sellainen enduro-tyyppinen. Sekin oli kiva vehje ajaa.

Mukavuudenhaluisuus tuo ristiriitaa

Minkälainen motoristi olet?

– Pääsääntöisesti ajan ihan liian vähän siihen nähden, että on pelit ja vehkeet olemassa. Minusta on tullut vähän tämmöinen mukavuudenhaluinen, millään kovin huonoilla keleillä en viitsi mennä. Mutta kyllä sade on tänäkin kesänä yllättänyt, ja olen ollut shortseissa ja t-paidassa liikenteessä. Eli ei ollut kunnon varusteita. Tosin en ollut kovin kaukana Nokialta, mutta sen verran, että sain kunnolla vettä niskaan. Sekin oli vähän vilpoinen kokemus, vaikka oli kesä. Semmoisesta en enää välitä kauheasti.

Sinulla on ristiriita siinä, että toisaalta haluaisit lähteä ajamaan Eurooppaan, jossa kelejä ei voi kauheasti ennakoida ja toisaalta tuo mukavuudenhaluisuus?

– Siinäpä se, mutta sanotaan näin, että kun on varusteet kunnossa, niin eihän se sade niin haittaa. Mutta eihän sateella ole hääviä ajaa, vaikka olisi mitkä kamat silloin, kun ei näe mitään, kun tulee vettä visiiriin. Toki, kun on hyvät varusteet, niin se helpottaa. Voi huonoillakin keleillä ajaa. Eikä siellä helposti tule liukkaita, ainakaan jäätiköitä. Tosin sekin riippuu siitä, minne menee.

Polkupyörällä olen ajanut Euroopan läpi Tampereelta Pariisiin. Silloin mentiin pikkukylien läpi ja yövyttiin niissä. Siitä tuli mieleen, että olisi ihan ehdotonta touhua mennä prätkällä. Pystyisi vaihtamaan maisemaa nopeammin, näkemään erilaisia maisemia ja ajelemaan juuri näitä pieniä teitä pitkin. Siinä näki myös ne mukavat prätkäreitit, niitä ja nähtävyyksiä on paljon. Semmoinen olisi kiva joskus tehdä. Toinen mistä olen vähän haaveillut, on Road 66. Se on kytenyt jo monta vuotta, mutta milloin hoidan sen plakkariin, jää nähtäväksi.

Sinulla on kuitenkin sopivasti kesät lomaa kansanedustajan toimesta?

– Siinä mielessä se ei ole mikään este. Ehkä ensi kesänä, en tiedä.

Pitää mennä, kun on nuori?

– Se aika on kyllä osaltani mennyt, mutta pitää mennä, kun se on mahdollista. Aina voi tulla jotain, ettei se enää onnistukaan. Yksi haave myös on, katsoin, että tekevät motoristimatkoja esimerkiksi Afrikkaan vuoristoon. Ne ovat muutaman päivän ajoja, yövytään jossain kylissä. Siellä enduropyörät tulevat järjestäjiltä ja mennään hienoissa maisemissa, jossain Kilimanjaron kieppeillä.

Haaveilija?

– Kun kysyit, minkälainen motoristi olen, niin olen ehkä ollut enemmän sellainen haaveilija, kuin se, että pyörää tulisi riittävästi ulkoilutettua.

Mutta pyörä pysyy kunnossa. Sitä putsailen, huollan ja huollatan. Yksinkertaisimmat jutut teen itse, mutta moottorihuollot teetän liikkeessä. Jälleenmyyntiarvo on parempi, kun asiantuntija on huoltanut sen.

Kaikki haaveeni näyttävät pääosin olevan ulkomaan reissuja, mutta kyllähän täällä kotimaassakin on mahtavia reittejä ja kohteita, missä voisi käydä. Mutta tuolla pyörällä reissuni ovat olleet aika lyhyitä, tuollaisia sanotaan 200-300 kilometriä per siivu, esimerkiksi Helsinkiin ja takaisin, Asell selventää.

Ajatko yksin vai vaimon kanssa?

– Ajan pääsääntöisesti yksin. Tuolla pyörällä ei ole kovin hyvä kuskata muita. Sillä pystyy viemään ja olemaan kyydissä, mutta vaimo ei ole kovin innokkaasti ollut tulossa kyytiin. Aiemmin on ollut ehkä innokkaampi. Enkä itsekään ota häntä kovin mielelläni mukaan. Hän on nimittäin ollut joskus kolarissa, eikä sen jäljiltä oikein tykkää vauhdista. Siitä seuraa se, että hän ryhtyy mätkimään minua kylkeen, kun rupeaa kahva kääntymään. Ajo on silloin aina vähän semmoista rauhallisempaa hänen kanssaan, kun hän pelkää vauhtia.

Tosin itsekin olen vaihtanut pyöriä sen mukaan, että eivät olisi niin kauhean tehokkaita. Tuo on ihan riittävän tehokas, mutta sillä ei ole mukava ajaa lujaa. Se on rauhallisempi, joten pysyy korttikin paremmin, kun ei ole sellaisia laitteita, kuin mitä minulla aikaisemmin on ollut; tehokkaampia ja "äreämpiä".

Moottoripyöräilyn salaisuus

Mikä moottoripyöräilyssä viehättää?

– Mielestäni siinä on moniakin asioita. Yleisesti ottaen tykkään katsoa moottoripyöriä. Monet pyörät ovat hienoja omalla tavallaan. Tykkään omani tyylisistä ja myös erilaisista pyöristä. Tykkään ihailla niitä. Ja itse ajamisesta, se on vähän kliseinen näkemys, mutta siitä tulee tietynlainen vapauden tunne.

Tykkään voimasta, mikä moottorista lähtee. Kun kahvaa kääntää, niin tapahtuu. Se on hienoa ja maisemat näkee eri lailla. Kun olet maisemareitillä, niin onhan se ihan erilaista prätkällä kuin autolla. Minusta siinä on hieno, parempi fiilis. Rauhallisilla maisemareiteillä on kiva mennä. Siinä on kiva tunne kanttailla mutkiin ja katsella maisemia. Tietysti samalla seuraten, etteivät peurat tule eteen.

Oletko ollut koskaan mukana missään moottoripyöräkerhossa?

– En varsinaisesti ole ollut minkään kerhon jäsen vaikka tiedän, että yhteisöllisyys on aika vahvaa ja olen käynyt joskus joissain motoristitapaamisissakin. Mutta olen mennyt sinne lähinnä katsomaan ja ihailemaan minkälaisia pyöriä kullakin on, ja ehkä näkemään tuttujakin. Mutta en ole koskaan liittynyt mihinkään varsinaisiin yhdistyksiin.

Olet enemmän tuommoinen "yksilömotoristi" tai omaksi huviksi ajaja?

– Näin voi sanoa. Joskus harvoin olen lähtenyt jonkun kaverin kanssa ajelemaan. Joskus Nokialtakin lähti perjantaisin moottoripyöriä isot jonot, kierrettiin joku reitti, että kyllä tämmöisissä ajoissa olen ollut mukana. Mutta siitäkin on aikaa. Tämän nykyisen pyörän aikana muistan osallistuneeni niihin aina joskus, mutta en moneen vuoteen. Se oli oma kiva juttunsa. Siinä aina tapasi, ennen kun lähdettiin; katseltiin ja juteltiin moottoripyöristä, tai mistä tahansa sen porukan kanssa, niin saihan siinä uusia tuttuja ja kavereita. Se hyvä puoli siinäkin oli, mutta se on osaltani vähän jäänyt.

"Katsastuspakkoa ei tarvita"

Miten poliittinen urasi sopii yhteen moottoripyöräilyn kanssa?

– Hyvin. Eduskunnassahan on ollut oma moottoripyöräkerhonsa, MP Arkadia, mutta se ei ole nyt ollut aktiivinen, kun kukaan ei ole ottanut sitä haltuunsa. Viime kaudella se oli aktiivinen, vaikka koronakaudella jäivät tapaamiset vähiin. Olen ollut siinä mukana ja sen kautta on pidetty yhteyttä SMOTO:on ja muihin motoristien edunvalvojiin ja he olivat paljon yhteydessä meihin.

Tällainen asia on ollut esimerkiksi moottoripyörien katsastus; tuleeko vuosittainen katsastus myös Suomeen. Siitä on nyt keskusteltu enemmän, kun sitä kohtaan on tullut painetta EU:sta. Suomen ja oma kantani on se, ettei moottoripyörien vuotuista katsastusta tarvita. Meillä on hyväkuntoisia pyöriä ja vain noin 0,8 prosentissa moottoripyöräilyonnettomuuksista on teknisistä syistä johtuvia tapaturmia. Osuus on todella pieni. Suomen kanta on EU:n päin ollut koko ajan se, että meidän pitää saada kansallisesti päättää, otetaanko katsastus käyttöön vai ei.

Ja maan kanta on, että katsastusta ei tarvita. Täällä on suhteellisen lyhyt ajokausi, täällä ei ajeta ympäri vuoden ja ihmiset pitävät Suomessa huolta välineistään. Siksi on enemmän rahastusta, jos moottoripyörille määrätään vuosittainen katsastuspakko. Sen vuoksi MP25-messuillakin osallistuin katsastusasiaan ja moottoripyöriin liittyneeseen Motoparlamenttiin. Mukana oli myös Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne sekä muita moottoripyöräilystä kiinnostuneita vaikuttajia. Siellä tuli esiin vahva yhteinen näkemys siitä, että Suomella pitää olla oma linjansa, Asell vahvistaa.

Portugalihan irtisanoutui katsastuspakosta?

– Siitä en tiedä mitään. Mutta esimerkiksi Ruotsissa se on, ja sielläkin se nähdään turhana. Sillä vain kerätään suotta miljoonia rahaa motoristeilta. Mielestäni Suomen kanta on tässä hyvä, että mennään tällä, mitä nyt on.

Kolari auton kanssa toi varovaisuutta

Olet mukana eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Onko se perua moottoripyöräinnostuksestasi, vai miten olet ajautunut sinne?

– Varmaan siitäkin, mutta sillä on myös osuutta asiaan, että liikenne kiinnostaa, ja sillä, että moottoripyörän selästä näkee eri lailla liikenteen ja tilanteet, mitä liikenteessä tulee. Minustakin on tullut erityisen varovainen, kun en enää luota siihen, että autot pysähtyvät kolmion takaa tullessaan, vaan aina varmistan, että he näkevät minut.

Olen ajanut moottoripyörällä kolarin auton kanssa. Siinä oli nopeutta maksimissaan 40km/h, ehdin jarruttamaan, kun pakettiauto teki suoraan u-käännöksen eteeni ja vedin sen kylkeen. Pakettiautoilija oli siinä syyllinen ja selvisin siitä niin, että vain vähän otti olkapäähän, mutta moottoripyörä meni tietysti remonttiin.

Tarkoitan, että moottoripyörällä tulee aina yllätyksiä ja auton kanssa jää aina kakkoseksi. Siksi liikenne kiinnostaa, mutta se on myös hyvin konkreettista ja alueena liikenne- ja viestintävaliokunnan sektori on laaja. Siihen kuuluvat kaikki: lentoliikenne, radat, autoliikenne ja avaruuskin. Lisäksi mukana on viestintä, joka sisältää muun muassa merikaapelit, joita juuri katkottiin.  Valiokunnassa puhutaan paljon mielenkiintoisista, konkreettisista asioista. Siksi sinne halusin. Olen ollut siinä mukana aikaisemminkin ja jo silloin tykkäsin osallistua sen toimintaan. Ympäristövaliokunta on toinen, missä olen varsinaisena jäsenenä.

Omasta kokemuksestani on hyötyä, kun keskustellaan esimerkiksi moottoripyöräilyyn tai katsastukseen liittyvistä asioista.

Moottoripyöräilyn turvallisuutta parannettava

Puheissasi on välähdellyt moottoripyöräilyn turvallisuus. Mitä mielestäsi sen eteen pitäisi tehdä?

– Ensinnäkin se, että meidän tiemme olisivat kunnossa. Kun paikkaustarpeita tulee, niin niitä tehtäisiin, ja että ne tehdään semmoisista materiaaleista, etteivät ne ole sateella liukkaita, eli huomioidaan moottoripyörien ominaisuudet, kun teitä korjataan.

Toinen asia on valvonta, sitä on, mutta ehkä nuoriso tarvitsee valistamista sen suhteen, että koheltaessa käy huonosti. Vuosittain tulee, ihan koheltamisen takia, moottoripyöräonnettomuuksia; ajetaan liian lujaa, eikä välttämättä ymmärretä, niinkuin en varmaan itsekään nuorena ymmärtänyt, niitä vaaran paikkoja.

Kun vuosien varrella on ajanut niin paljon prätkällä, on tullut kokemusta, mitä missäkin paikassa ja tilanteessa voi tapahtua. Ne tavallaan kertyvät ja tuovat varovaisuuden, tai kyvyn huomioida paremmin, kyvyn ennakoida, mitä ei autolla välttämättä tarvitse ennakoida. Tietenkin autoillessakin pitää varoa, mutta yleensä luotan enemmän autolla ajaessani, että kolmion takana tulevat väistävät, mutta pyörällä en luota. Auto näkyy, siihen reagoidaan ja kori sekä turvatyynyt suojaavat kuitenkin paremmin.

Jos taas eteen tulee peura tai pienempikin eläin, niille ei tietenkään voi mitään, jos ne tulevat, mutta näistä tulee mieleen se, että hirviaidat alueilla, missä ajetaan lujaa, ovat ehdottoman tärkeitä. Kyky väistää on huonompi, kun ajetaan esimerkiksi 100km/h tai 50km/h.

Konkretiaa ajokorttikoulutukseen

Valistusta ja asioiden konkreettista esiin tuomista tarvittaisiin jo ajokorttikoulutuksessa. Samoin liukkaan kelin konkreettista ajoharjoittelua, josta on myös puhuttu liikennevaliokunnassa. Se tehdään nykyään simulaattorissa, eikä se vastaa todellisuutta. Sitä yritettiin jo viime kaudella saada mukaan ajoharjoitteluun, mutta ei onnistuttu.

Mitä niillä ajoharjoitteluradoilla tehdään, jos niitä ei käytetä? Ne katoavat, ja on entistä hankalampaa liikenneturvallisuuden kokonaisuuden kannalta, jos kaikki ajokoulutus tehdään simulaattorilla. Perstuntuma on ihan erilainen, kun auto tai moottoripyörä lähtee irti oikeasti liukkaalla, vaikka tiukassa jarrutuksessa, ja miten se käyttäytyy. Koulutus on tärkeä asia, se on ollut esillä ja liittyy vahvasti myös moottoripyöräilyyn ja autoiluun kaikissa ajokorttikoulutuksissa.

Autoilijoiden on myös hyvä keväällä tiedostaa, ja että tiedotetaan, että moottoripyörät ovat taas liikenteessä. Ne pitää osata huomioida, eikä kännykkää saisi liikenteessä käyttää lainkaan, mutta sitäkään ei poliisi pysty valvomaan, resurssit eivät riitä.

Huomaa, että moottoripyörällä ajaessa tulee varovaisemmaksi, kuin autolla ajaessa, Asell pohtii.

Vainoharhaa ja liikennekaiteiden rakenteen korjaamista

Sanotaan, että motoristin kannattaa olla vainoharhainen?

– Omien kokemusten mukaan kyllä. On tullut niin paljon tilanteita, joissa olisi voinut käydä huonosti.

Se on niin pienestä kiinni ja tilanteet tulevat niin äkkiä kun on tullakseen?

– Tästä asiasta olen puhunut paljon. Yksi motoristikaverini otti testiajoon pyörän, jonkun Ducatin tai Triumphin, ja meni moottoritielle jossa yhtäkkiä muodostuikin jono ja hän joutui jarruttamaan, ja ajoi sivuun ja veti kaiteen päälle kyljelleen. Kun kaiteen rakenne on tämmöinen u-palkki, niin se on kuin pitkä saha, kun siinä on metrin tai puolen metrin välein niitä u-palkkeja. Hän liukui niitä päin ja hänen jalkansa repeytyi siten, että luut menivät poikki, mutta jalka jäi sisäpuolelta kiinni niin, että hänellä ei katkennut reisivaltimo.

Oli viittä vaille, ettei jalkaa jouduttu amputoimaan. Jalka saatiin onneksi kuntoon ja hän kävelee nykyään. Hän jäi onneksi henkiin, ja kun kävin häntä sairaalassa katsomassa, niin tuli mieleen, että kun ajat jossain mutkassa, niin siinä on kaide. Sen vaakakaide on hyvä, mutta siinä on ne pystytolpat. Jos moottoripyörällä ajat vaikka liittymästä kaarteeseen ja siinä on öljyä ja kaadut, niin liuut suoraan niihin pystytolppiin. Semmoisissa paikoissa pitäisi kaidetta olla alhaalta ylös saakka ja mielummin niin, että jos siihen törmää, niin se kaiteen profiili ei leikkaa kuin iso saha.

Niissä ei nykyään ole huomioitu, että kun menee siihen kroppa edellä, niin jokaiseen tolppaan jää pieni osa kehosta. Suorilla teillä riski on pienempi, mutta mutkissa voi olla öljyä, maalipinta tai syksyllä puun lehtiä, mikä liukastaa tien, niin olet aina niissä pystytolpissa. Jos olisi sellainen profiili, että törmätessä vain liukuisit aikasi sitä pitkin, etkä pysähtyisi niihin tolppiin, niin ratkaisu olisi turvallisempi.

Kokenut motoristi

Kauanko ole ajanut moottoripyörällä?

– Olen nyt 55, eli melkein 35-40 vuotta olen prätkäillyt. Kokemuksia on kertynyt, ja varsinkin kevarilla junnuna. Testattiin hiekkamontuissa ja muuallakin omia äärirajoja. Kyllä siinä varmaan ajotaitoakin tuli ja hyvä, ettei tullut kolaroitua ikinä, kaatumisia kyllä, kun pelleili. Mopolla muistan läheltäpiti-tilanteen, kun ajoin kohti Ratinan siltaa ja rekka väisti minut, mutta sen rekan perä taittui ja meni aivan peilini vierestä. Sain jarrutettua, kun näin, että se väisti, mutta se perä vähän heilautti, kun siinä on akselin kohdalta perään vielä matkaa. Kun olet mopolla tai moottoripyörällä törmäillyt tai on ollut läheltäpiti-tilanteita ja vähän säikähtää, niin ne jäävät kyllä mieleen ja niistä oppii.

Sitä aina ihmettelee, miten poikalapset ylipäänsä elävät 20 vuotiaiksi? Kaikki rajathan pitää aina testata?

– Kyllä se näin on. Valitettavasti mopovahinkojakin sattuu, kevareillakin ja kun nuoret saavat tehokkaat prätkät alleen, niin kokeillaan ja mennään mutka suoraksi. On ne puutkin aika kovia, kun niihin törmäilee. Siksi olenkin tyytyväinen, kun vanhempi poikani, joka myös tuolla Harrikalla ajaa, että se on rauhallisen tyylinen pyörä. Sanoinkin siitä hänelle, ja olen tyytyväinen, että hän on ottanut sellaisen asenteen, että ajellaan arvokkaasti ja rauhallisesti liikennettä katsellen, eikä lähdetä koheltamaan.

Tämä on hänelle turvallinen vaihtoehto sen sijaan, että hänellä olisi ollut joku tehokas 150-heppainen kyykky. Kun alkaa kokeilemaan liikaa, eikä ole tarpeeksi taitoa, niin käy helpommin huonosti. Vaikka onhan ne tietysti näppäriä käsitellä, tuommoiseen jäykkään pitkäakseliväliseen Harrikkaan verrattuna, Marko Asell päättää.