Motoristien Kriisipalvelu: tutustumisvuorossa Sari Koivula

Motoristit

Motoristien Kriisipalvelu antaa henkistä ensiapua onnettomuuden tai läheltäpiti-tilanteiden jälkeen moottoripyöräilijöille ja heidän läheisilleen. Apua annetaan puhelimitse tai kohtaamalla silmästä silmään apua tarvitsevan kanssa. Tässä juttusarjassa esittelemme henkilöitä, jotka antavat luottamuksellista apua Motoristien Kriisipalvelussa. Jos tarvitset apua, niin älä epäröi ottaa yhteyttä: vertaistuki motoristilta motoristille tarjoaa parasta henkisen ensiavun laatua.

teksti ja kuvat: Sari Koivula

Annetaan Sarin itsensä kertoa itsestään lisää:

"Olen Sari Koivula – Motoristien Kriisipalvelun vapaaehtoinen sekä hallituksen jäsen. Auttaminen, tukeminen ja rinnalla kulkeminen ovat olleet sydäntäni lähellä jo yli kymmenen vuoden ajan. Kriisipalvelun toiminnassa olen ollut mukana nyt puolitoista vuotta, ja lisäksi tuen vaikeissa elämäntilanteissa olevia perheitä myös muissa yhteyksissä, erityisesti perheiden äitejä ja isiä. Minulle suurin palkinto on hetki, jolloin näen toivon pilkahduksen ihmisen katseessa – sen hetken, kun mustan syvyyden keskelle alkaa hiipiä valo. Se katse, joka kertoo: "Minä selviän. Minä pystyn tähän." Se on hetki, joka pysäyttää.

Päivätyöni teen kuljetuslogistiikan parissa, ja siksi liikenneturvallisuus, ennakointi ja liikenteen lukeminen ovat minulle erityisen tärkeitä – myös moottoripyörän selässä. Liikenteen lukeminen tarkoittaa jatkuvaa ympäristön havainnointia: muiden tienkäyttäjien liikkeiden ennakoimista, riskien tunnistamista ja tilanteiden arviointia ennen kuin ne syntyvät. Ennakoimalla voin varautua äkillisiin muutoksiin, kuten yllättäviin pysähdyksiin, kaistanvaihtoihin tai sääolosuhteiden vaikutuksiin. Tämä ajattelutapa ei ole vain osa työtäni, vaan myös turvallisen ajamisen perusta.

Moottoripyörät ovat olleet osa elämääni nuoresta asti, vaikka harrastus oli hetken tauolla vakavan kaatumisen jälkeen. Viisi vuotta sitten oli hetki, jolloin poikani moottoripyörä seisoi meidän autokatoksessa pojan tehdessä pitkää työpäivää. Aikani katselin yksinäistä moottoripyörää, kunnes en enää voinut vastustaa poltetta. Kysyin pojaltani lupaa käydä pikku ajelulla. Pikkuajelu muuttui jokapäiväiseksi parin viikon ajeluksi, jolloin kipinä syttyi uudelleen. Lopulta ostin oman 750-kuutioisen Kawa Zetan – ja pari vuotta myöhemmin toteutin pitkäaikaisen haaveeni kilo-Gixxeristä, jonka kanssa on nyt tullut reilut 20tkm.

Ajoja kertyy kaudessa reilut kymmenentuhatta kilometriä, ja radalle suuntaan aina kun mahdollista. Mikä ajaa aina uudestaan kelillä kuin kelillä moottoripyörän selkään. Sanoin kerran äidilleni: "Missään muualla en tunne olevani niin vapaa kuin moottoripyörällä ajaessa. Älä huoli – tämä on se, mikä rauhoittaa levottoman sydämeni."

Through space and time, everything fades away – only me and the bike, always."

Motoristin Kriisipalvelun tavoitat Facebookista täältä.