Unohda motarit ja suuntaa pikkuteille – Matkamotoristi Pekka Matilainen löytää parhaat Gasthausit ja mutkat suosikkimaistaan

Pekka Matilainen, miten ylipäätään tulit aloittaneeksi moottoripyöräilyn?

– Moottoripyöräily alkoi oikeastaan 16-vuotiaana, kun sain ajokortin. Nuorempana minulla oli kaikenlaisia pyöriä, mutta sitten tuli jonkinlainen tauko, kun tulivat perhe ja lapset. Harrastus alkoi uudelleen siinä 35–40 vuoden ikäisenä, ja sen jälkeen se on ollut hyvinkin aktiivista.

Ensimmäisiä reissujani tein joskus 1990-luvun alkupuolella, kun kävimme Unkarissa katsomassa Formula 1 -kisoja. Oli eksoottista aikaa ajaa Itä-Euroopan halki, kun alue oli juuri vapautunut. Demokratia tarkoitti silloin sitä, että tiellä voi tapahtua mitä tahansa. Se oli mielenkiintoista, Pekka Matilainen kertoo.

– Sen jälkeen olemme käyneet ajamassa Euroopassa melkein joka kesä, parhaimpina vuosina jopa kaksi reissua. Olemme käyneet usein parin kaverin kanssa Superbike- ja MotoGP-matkoilla. Se on mukavaa puuhaa.

Taas, kun olemme liikkeellä vaimoni Eila Krögerin kanssa, yhdistämme matkaan Unescon maailmanperintökohteita ja muuta kulttuuria. Euroopasta löytyy paljon nähtävää. Viime kesänäkin Weimarissa oli hienot juutalaisen musiikin festivaalit, jonne päädyimme vähän vahingossa. Myös Puolassa olemme käyneet kuuntelemassa musiikkia, ja Itävalta on meille monipuolinen kohde. Viime vuosina olemme olleet eniten Puolassa ja Saksassa. Saksa on loistava matkailumaa, siellä kaikki toimii hienosti ja hintataso on Suomeen verrattuna edullinen.

Vuosien varrella olemme kiertäneet laajasti Eurooppaa, ja hienoja reissuja on tehty esimerkiksi Kroatiaan. Pyrimme aina löytämään uusia paikkoja, emmekä aja samoja jälkiä. Reissuilta haetaan muutakin kuin pelkkää ajamista.

Miten kiinnostuit moottoripyöräilystä alun perin? Tuliko se itsestään?

– Kyllä se tuli ihan itsestään. Sain ensin mopon, ja seuraava vaihe oli moottoripyöräily. Se into on aina ollut olemassa. Vaikka välillä oli hetkiä, ettei ollut pyörää, niin se vaivasi mieltä. Keväisin on aina ollut kova pyöräkuume.

Minulla on ollut kaikenlaisia matkapyöriä, ja viimeisimmät neljä pyörää ovat olleet peräjälkeen Suzuki Hayabusia.

Miltä Hayabusa tuntuu matkakäytössä ja miten se istuu käteen?

– Se käy käteen todella hyvin, se on jännä juttu. Sillä on hyvä ajaa kaksi päällä, koska se on pitkä ja matala pyörä, jota on helppo hallita. Se toimii erinomaisesti myös laukkujen kanssa. Se on matala ja aerodynaaminen paketti. Pyörän moottori on aina huippuluokkaa ja hallittavuus on hyvä myös hitaassa ajossa, eikä paino nouse pahaksi, vaikka mukana on kyytiläinen ja laukut.

Onko matkamoottoripyöräily ollut aina se sinun juttusi, vai oletko ollut kiinnostunut muustakin moottoripyörällä ajosta?

– Nuorempana tuli ajettua enemmän nurkissa, mutta se on jäänyt. Nykyään täytyy olla joku syy, miksi lähtee. Kun pistää koneen käyntiin, haluaa ajaa pidemmälle, Pekka Matilainen myhäilee.

– Ratamotorsport-reissut ovat selkeitä juttuja. Ajetaan kisapaikalle nopeasti ja kevyessä varustuksessa, pelkkä tankkilaukku mukana ja reppu selässä. Katsotaan kisoja kolme päivää ja ajetaan takaisin. Kisoissa on aivan oma tunnelmansa. Vaikka jokainen fani tunnustaa jotain väriä, kaikki ollaan kavereita keskenämme eikä meno ole liian vakavamielistä. Esimerkiksi Assenissa kaikki toimii hienosti, sillä he ovat treenanneet sitä hommaa vuosia ja osaavat sen.

Nämä reissut ovat hyvää vastapainoa niille matkoille, joita teen vaimon kanssa. Vaimon kanssa mennään hyvin rauhallisesti, katsellaan maisemia ja tapahtumia ja ajetaan lyhyitä päivämatkoja.

Millaisia päivämatkoja te yleensä ajatte vaimosi kanssa?

– Eilan kanssa päivämatkat ovat yleensä 300–400 kilometriä, maksimissaan 500 kilometriä pitkiä. Ajamme hyvin harvoin isoja teitä, paitsi jos on pakko päästä nopeasti jonkin siirtymän yli. Yleensä ajamme pienempiä, kolminumeroisia teitä. Esimerkiksi Saksassakin kaikki parhaat jutut ja kauneimmat pikkukaupungit löytyvät pienten teiden varsilta. Siellä oleminen ja polttoainekin on edullisempaa.

Pienten teiden varsilta on löytynyt myös jänniä paikkoja, kuten motoristihotelleja. Esimerkiksi Hartzin alueella Saksassa niitä on useampia. Siellä on hienoja teitä, ja hotelleista saa hyviä reittivinkkejä ja opastusta. Niissä on kiva yöpyä silloin tällöin, vaikkei ehkä joka yö haluaisi olla pelkästään motoristien ympäröimänä.

Emme yleensä sovi kesän reissuja etukäteen kovin tarkasti. Viime kesänä päätimme lähteä Weimariin katsomaan museoita, koska olimme olleet Berliinissä joulumarkkinoilla vähän ennen joulua ja museot olivat silloin kiinni. Koska Weimarin tasavallan aika kiinnostaa, lähdimme kesällä katsomaan niitä paikan päälle. Moottoripyörällä liikkuminen on sellaiseen hyvin kätevää ja mukavaa, Matilainen toteaa.

Lähdet siis mieluummin matkaan moottoripyörällä kuin lentokoneella tai autolla?

– Kyllä, ilman muuta moottoripyörällä. Se on aivan oma maailmansa. Se ei välttämättä ole helpoin tapa matkustaa, mutta siitä jää aina jotain muistettavaa.

Reissasitteko nuorempina teltan kanssa? Nykyään majoitutte varmaan mieluummin hotelleissa?

– Nuorempana tuli telttailtua, mutta ne ajat ovat takana. Nykyään yövymme mieluummin esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa paikallisissa Gasthauseissa, eli pienissä perheomisteisissa majataloissa. Ne ovat mukavia paikkoja.

Telttailussa on se puoli, että silloin moottoripyörässä pitää olla niin paljon tavaraa mukana. Jos pitää raahata keittimiä ja ruoanlaittovälineitä mukana, tavaramäärä on aivan älytön. Mutta on sitäkin tullut tehtyä, ja se oli hyvää aikaa silloin.

Mitkä ovat suosikkimaasi Euroopassa? Nimeä vaikka kolme.

– Saksa, Itävalta ja ehkä Puola. Ne ovat maita, joissa on tullut käytyä paljon ja ne ovat mukavia. Puola on erityisen jännä maa. Siellä on paljon ihmisiä ja uskonto näkyy vahvasti joka paikassa, mutta silti he osaavat ottaa elämän rennosti. Puolalaisilla on kadehdittavan hieno asenne elämään ja kaikki toimii hienosti. Myös Tšekki ja Slovakia ovat olleet tosi hienoja maita, mutta nuo kolme tulevat ensimmäisenä mieleen.

Entä mitkä ovat parhaat yksittäiset kohteet, joissa olet käynyt? Missä kannattaisi vierailla?

– Tietenkin Alppien ja Dolomiittien solatiet (passot) kaiken kaikkiaan. Kuuluisimpia paikkoja on turha nimetä erikseen, ne ovat kaikki hienoja. Italiassa Dolomiitit ovat upeaa aluetta, koska se ei ole niin karua kuin Alpit – siellä on paljon metsää ja pikkujärviä. Tiet eivät tosin ole aina yhtä hyvässä kunnossa kuin Itävallassa, mutta paikat ovat hienoja.

Kaupungeista mieleen ovat jääneet Antwerpen Belgiassa ja Amsterdam Alankomaissa. Amsterdamiin voisi mennä sata kertaa, se on aina yhtä myönteinen kokemus. Itävallassa Zell am See on hieno paikka, jossa olemme olleet paljon sekä kesällä että talvella. Sieltä lähtee paljon upeita alppiteitä, ja sieltä on hyvä tehdä päiväretkiä eri suuntiin. Puolassa hieno kohde on Toruń, joka on Kopernikuksen kulttuurikaupunki. Slovakiassa olemme olleet useamman kerran Bratislavassa, se on mukava kaupunki, jossa on paljon näkemistä.

Bratislavassa oli kerran hauska tilanne moottoripyörän pysäköinnin kanssa, kun kadulla ei oikein ollut tilaa. Pyörälle järjestettiin paikka hotellin ravintolan sisätiloista. Siellä se oli useamman päivän hotellin terassilla ravintolasalissa, eikä se häirinnyt ketään. Samalla tavalla kävi kerran Romaniassa Draculan linnoituksen lähellä, missä pyörä kannettiin neljän miehen voimin hotellin sisätilojen kautta sisäterassille turvaan. Euroopassa on tapana pysäköidä pyörä vähän mihin mahtuu, usein hotellin oven pieleen. Mutta kun he kantavat huolta asiakkaan omaisuudesta ja järjestävät tällaisia erikoisia ratkaisuja, siitä jää tosi hyvä mieli. Ne ovat pikkujuttuja, mutta ne jäävät mieleen. On mukavampaa jatkaa matkaa, kun prätkä on tallessa.

Isompia haavereita ei ole koskaan sattunut, vaikka kerran Ranskassa pyörästä meni viikonloppuna laakeri rikki. Paikallinen liike hoiti asennuksen hienosti ja otti tarvittavat varaosat upouudesta pyörästä, jotta pääsin jatkamaan matkaa. Sellaista asiakaspalvelua ei ihan joka paikasta saa, varsinkaan viikonloppuna.

Kerran taas olimme matkalla Timmelsjoch-solatietä pitkin Itävallasta Italiaan. Se on hieno näköalapaikka korkealla, ja kaikki pysähtyvät sinne parkkiin. Parkkipaikalla minun pyöräni pääsi kaatumaan ja vei mennessään pari saksalaista pyörää nurin. Siinä oli vähän selvittelyä, mutta minun vakuutukseni hoiti saksalaisten pyörät kuntoon ja homma päättyi fiksusti. Sellaiset jutut jäävät mieleen, mutta tosi vähillä murheilla tässä on selvitty, kun miettii, että vuosien mittaan on ajettu varmasti satojatuhansia kilometrejä.

Mikä on sinulle tärkein matkavaruste moottoripyörän lisäksi?

– Kyllähän vaimo on kaikkein paras matkaseura, vaikka matkan aikana välillä vähän neuvotellaankin reiteistä, Matilainen hymyilee. – Ne ovat tosi mukavia reissuja, kun katsellaan paikkoja ja mietitään yhdessä tekemistä. Kuten sanottua, kaverireissut ovat sitten erikseen enemmän pelkkää ajamista ja nopeaa etenemistä. Niissä ajamiseen tulee tietynlainen jano, ja päivä saattaa venähtää pitkäksi, mutta sekin on hienoa omalla tavallaan.

Miksi haluaisit suositella matkamoottoripyöräilyä muille? Mitkä ovat sen parhaat puolet?

– Onhan se hieno laji. Autolla matkustamiseen verrattuna moottoripyörän selästä näkee maailman ja ympäristön aivan eri tavalla. Lajissa on myös tosi tärkeä sosiaalinen puoli. Kun pysähdyt kahviloille – kuten viime kesänä Hartzin vuoristossa, jossa kahvilan edessä oli varmaan sata metriä pyöriä parkissa – juttukavereita löytyy muiden motoristien joukosta aina.

Moottoripyöräily on hieno laji, jossa voi ajaa yksin tai kaksin. Pyörän päällä saa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa, mutta matkalla löytää aina muita samanhenkisiä ihmisiä. Voi siis olla yksin, mutta ei tarvitse olla yksinäinen, Pekka Matilainen päättää.

Kiitos, Pekka.