Puun ja metallin Renessanssi: Markku Juvosen IC-49 on liikkuva taideteos

Tapasimme Markku Juvosen Kuopion Mp-näyttelyssä, jossa mies oli Savon Konepyöräijöiden osastolla pyörineen.

Projektin juuret juontavat yli vuosikymmenen taakse, jolloin Juvonen alkoi testata intarsian eli puu-upotuksen kestävyyttä metallipinnalla. Koekappaleena toiminut työkalulaatikon kansi sai kokea niin pakkaset, vesisateet kuin paahtavan auringonkin, mutta modernien kontaktiliimojen ja huolellisen lakkauksen ansiosta puuviilu pysyi kiinni metallissa moitteettomasti. Varsinainen rakennustyö alkoi vuonna 2023, ja pyörän lopullinen muoto alkoi hahmottua myynti-ilmoituksen kautta löytyneen koristeellisen ohjaustangon myötä.

Pyörän näyttävimmät osat, kuten polttoainesäiliö ja lokasuojat, on päällystetty monimutkaisilla puukuvioilla. Juvonen on käyttänyt työssä lähes kymmentä eri puulajia, muun muassa pähkinäpuuta, tammea, mahonkia ja kirsikkaa. Jokainen värisävy on peräisin puun omasta luonnollisesta väristä. Ornamentit on poimittu vuonna 1821 painetusta saksalaisesta mallikirjasta. Haastavimman osuuden muodosti kaareva tankki, johon viilu oli ladottava kapeina soiroina, jotta se mukautui pyörän muotoihin halkeamatta. Pintaviimeistelyssä on käytetty selluloosalakkaa, joka suojaa herkkää viilua sääolosuhteilta.

Ohuimmillaan viilu on lokasuojissa, missä sen paksuus on vain 0,5 millimetriä ja kuvio on koottava ja liimattava yhteen ennen sen liimaamista lokasuojalle.

Teknisesti pyörä on mielenkiintoinen yhdistelmä itätekniikkaa ja oivaltavaa kierrätystä. Vuosimallin 1952 IC-49:n 350-kuutioista moottoria on piristetty alkuperäisten viritysohjeiden mukaan kanavia viilaamalla, ja sähköpuoli on päivitetty nykyaikaiseen kärjettömään 12 voltin VAPE-järjestelmään. Takavanteena palvelee vuoden 1920 A-mallin Fordin vanne, jonka Juvonen pinnoitti uudelleen IC:n napaan sopivaksi.

Yksityiskohtien määrä on hengästyttävä: kaatumaraudat on muotoiltu kierrätetyn parturinpesutuolin käsinojista, ja vilkut on toteutettu kynttiläteemaa noudattaen. Messinkiset koristeosat ovat peräisin vanhoista valaisimista ja jopa Atlas-heilurikellosta. Pyörän oikean puolen sivukotelo kätkee sisäänsä tyyliin sopivan baarikaapin, ja akkukotelon kantta koristavat musiikkiin viittaavat intarsiakuviot.

Juvosen ”Renesanse” ei ole pelkkä näyttelyesine, vaan täysin ajokuntoinen moottoripyörä, joka on tarkoitus rekisteröidä tieliikenteeseen kuluvan kesän aikana. Se on osoitus siitä, mitä syntyy, kun perinteinen käsityötaito ja ennakkoluuloton tekninen rakentaminen kohtaavat samassa autotallissa.

Tosin kysyessäni taitelijalta, malttaako tämä myös ajaa hienolla pyörällään, vastaus oli pienen hymyn kera "saa nähdä".

Mikäli satut näkemään Markun tien päällä pyörineen, niin kannattaa ihailla ja katsoa pyörää toisenkin kerran. Ensimmäisellä kerralla et nimittäin huomaa vasta kuin osan hienoista yksityiskohdista.