Marjon matka torkkuvasta kyytiläisestä prätkäkuskiksi, osa 3: Käsittelykoe – kaikki ei mennytkään kerralla putkeen

Mitä kaikkea kuuluukaan käsittelykokeeseen? Olen kuullut tämän kysymyksen monelta motoristilta, varsinkin heiltä jotka ovat saaneet moottoripyöräkorttinsa ilman erillistä ajokoetta B-ajokorttinsa yhteydessä. Ymmärrän hyvin, sillä nykymuotoinen A-ajokorttitutkinto on ollut voimassa vasta vuodesta 2018 ja sen tavoitteena on ollut vähentää liikenneonnettomuuksien määrää, jonka se ilmeisesti on tehnytkin. Itse olen sitä mieltä, että taitava ajaja on paras turvatakuu itselleen ja muille.

Sisältörikas käsittelykoe

Kirjoitan siis seuraavaksi vähän käsittelykokeen sisällöstä.

Ensimmäisenä ovat niin kutsutut hitaan nopeuden tehtävät, jotka sisältävät hidasajon, korkeintaan 5km/h vauhdilla 20 metriä suoraa ajoa sekä heti perään pujottelutehtävä keilojen välissä. Välissä tehdään pysähdys ja kahdeksikon sekä käännösten kääntöympyrän halkaisijan tulee olla pyörän kääntöympyrä + korkeintaan 1,5m.

Seuraavaksi tehdään turvallinen esteen väistäminen, eli käytännössä väistetään estettä vähintään 50km/h nopeudella ilman jarrua ja työntöohjauksella. Sen jälkeen seuraa porttitehtävä, jossa jälleen käytetään työntöohjausta ja väistetään 30km/h estettä, mutta tällä kertaa ennen ja jälkeen väistön on kuljettava porttien välistä, joissa keilat on asetettu metrin leveydelle.

Tämän jälkeen tehtävänä on suorittaa jarrutus vähintään 40km/h vauhdista vaihteiden vaihdolla, pysähtyminen 12m sisällä sekä välitön liikkeellelähtö ja esteen väistäminen. Tässä tärkeää on etu- ja takajarrun sekä vaihteiden käyttö.

Seuraavana tehtävänä on hätäjarrutus, jonka nopeus on oltava vähintään 50km/h sekä jarrutusmatkan jäätävä 14m:n sisälle.

Tätä seuraa vielä erillinen inssiajo joka tehdään normaaliliikenteessä ja se kestää vähintään 25 minuuttia. Silloin seurataan kaikkea käsittelykokeen edellyttämiä asioita tilanteissa sekä seurataan kokelaan kykyä itsenäiseen ajoon.

Käsittelykokeen haasteet

Olen tehnyt ajo-opiskelujen ohessa vilkasta empiiristä tutkimusta ja kysellyt kokeneemmilta motoristeilta mielipiteitä käsittelykokeen tehtävistä ja kuullut yllätyksekseni, että monet kortin omistavat eivät edes uskaltaisi mennä käsittelykokeeseen sillä eivät usko pääsevänsä siitä läpi. Vuosien varrella on järjestetty erilaisia tapahtumia, joissa on ollut mahdollista kokeilla tehtäviä kenttäolosuhteissa ja on käynyt niin, että osallistujia ei ole tullut kuin kourallinen. Kuulin lisäksi, että myös moni kilpaileva ajaja ei halua edes kokeilla käsittelykoetta epäonnistumisen pelossa.

Käsittelykokeeni lähestyi ja varsinkin nopean ajon tehtävät sujuivat oikein hyvin. Työntöohjaus tuntui olevan oikein hyvin hallussa ja porttitehtävissä osuin keiloihin ylipäänsä harjoituksissa vain muutaman kerran. Muuten kaikki tuntui sujuvan oikein ja suunnitelman mukaan.

Muutamaa ajokertaa ennen käsittelykoetta onnistuin pysähtyessäni kaatamaan pyörän ja kytkinkahva vääntyi. Autokoulu Startin opettajani Kai Niukkanen joutui korjaamaan pyörää ajokuntoon hetken aikaa ja loppujen lopuksi hän joutui vaihtamaan koko kahvan… Kyllä hävetti! En edes ymmärtänyt oikein mitä pysähdyksessä tapahtui. Ilmeisesti ohjaustanko oli hieman vinossa ja koska ainoastaan varpaankärkeni ylsivät pyörän päältä maahan niin painopiste kellahti liian alas ja kaaduin humpsahtaen. Onneksi jalkani sai ainoastaan pienen mustelman ja vain ylpeyteni vaurioitui hetkellisesti kytkinkahvan ohessa.

Käsittelykoepäivä

Käsittelykoepäivä koitti ja ehdimme ajaa hieman Autokoulu Startin ajokentällä ennen lähtöä Tattarisuon ajoradalle. Valmistautuminen meni hyvin, ja koetta enemmän jännitin hieman liikenteeseen lähtöä. Kaitsu laittoi minulle kypäräpuhelimen, joka toimi molempiin suuntiin ja pystyin kysymään ajo-ohjeita tai kommentoimaan jotain tarvittaessa. Liikenteessä ajo oli alun kankeuden ja pienen epävarmuuden jälkeen aivan mahtavaa. Huomasin, etten pelkää liikaa muuta liikennettä, ja pystyn seuraamaan ja reagoimaan tarvittaessa muuttuviin tilanteisiin ja se teki oloni tosi helpottuneeksi. Matkalle osui myös pitkä suora, jolla sai ajaa tasaista kuuttakymppiä ja toivoin, että ajaminen olisikin aina niin helppoa, eli ei tarvitsisi koskaan pysähtyä ja horjahdella. Seuraavissa valoissa sitten horjahdinkin ja melkein kaaduin.

Pääsimme Tattarisuolle, ehdimme jopa hieman treenata paikan päällä akilleen kantapäätäni, hidasajoa ja kaikki meni aivan täydellisesti. Hallitsin pyörän paremmin kuin koskaan ennen ja silloin olin pomminvarma siitä, että koe menisi satavarmasti läpi.

Inssi saapui paikalle ja hän oli valtavan rento ja miellyttävä kaveri. Taisin heittää hänelle jopa jonkun mielestäni hauskan vitsin, mutta en muista nauroiko hän. Kenties ei, mutta tärkeintä oli että jännitykseni haihtui hienosti ja tuntui hyvältä lähteä suorittamaan tehtäviä.

Ensimmäisenä hän kysyi muutaman ajoonlähtötarkastukseen kuuluvan kysymyksen ja antoi tehtäväkseni tarkastaa jarruvalot. Tein työtä käskettyä ja sitten yhtäkkiä sain totaalisen black outin, ja hermostuin sadasosasekunnissa, sillä en äkkiä muistanutkaan, että sanoiko hän jarruvalot, vaiko kaikki valot! Näin ollen tarkastettuani jarruvalot tarkistin vielä etuvalonkin, johon hän vain totesi, että “Juu hyvä mutta ketkäs ne ovat jarruttaessa, joiden kuuluu nähdä jarruvalosi?” Vastasin siihen nauraen että “No takana tulevat tietty”, ja varmistin vielä kerran pelkän jarruvalon ja toivoin samalla kovasti, että hän tajuaisi kuulleeni väärin ja etten vahvistaisi niinkutsuttua “blondistereotypiaa”.

Seuraavaksi talutin U-käännöksen, käynnistin pyörän ja siirryimme ajoradalle.

Ensimmäisenä oli 20 metrin hidasajo ja se sujui erittäin hyvin ja rennosti. Pysähtyminenkin meni mallikkaasti. Sitten seurasi ensimmäinen tiukka käännös ja pysähtyminen ensimmäiselle kartiolle. Käännös meni täydellisesti ja huomasin, että pysähdyspaikalla oli asfaltilla pienoinen reikä. Ajattelin ohjata reiän viereen ja kuinka ollakaan pysähtyessä rengas jäi hieman vinoon ja kellahdin kyljelleni. Sata kirosanaa pääsi suustani ja koe oli keskeytynyt. Jos käsittelykokeen tehtävissä ajolinja on hieman pielessä ensimmäisellä kerralla, taikka nopeus ei ole jossain tehtävässä annettujen rajojen sisällä, tehtävän saa uusia. Jos pyörä kaatuu, koe keskeytetään automaattisesti. Kokeeni siis keskeytyi ja pettymys oli aivan valtava. Ajoin kiukkuisena ja pettyneenä takaisin autokoululle ja katsoimme yhdessä Kaitsun kanssa muutaman ajotunnin lisää ja varasimme ajan uuteen käsittelykokeeseen.

Matalampaa satulaa

B-korttien uudistus tulee voimaan lokakuun alussa ja se tarkoitti että mahdollisimman moni halusi ajaa oman korttinsa ennen sitä. Tämä tarkoitti että käsittelykokeet ja inssiajot olivat kiven takana tältä loppukesältä ja alkusyksyltä. Startin Jenni ja Kaitsu etsivät sopivia aikoja, jotta käsittelykokeeni ei menisi liian myöhäiseen syksyyn ja onnistuvat saamaan minulle ajan kahden ja puolen viikon päähän alkuperäisestä kokeestani.

Seuraavilla muutamalla ajotunnilla onnistuin kaatamaan pyörän vielä pariin kertaan ja Kaitsu päätti madaltaa minulle satulaa seuraavalle tunnille jo valmiiksi ajokoetta ajatellen. Satulasta tuli tosi hyvä ja päkiät ylettivät maahan nyt kokonaan. Oloni tuntui heti paljon turvallisemmalta ja vakaammalta ja mietin, että tältäkö pitkäsäärisistä ihmisistä oikeasti tuntuu? Itse olin jo niin tottunut siihen, että jalat eivät välttämättä yllä maahan edes tavallisella tuolilla istuessa. Nyt joka tapauksessa tiesin, että pystyisin itse pitämään paremmin vastaan jaloillani jos pyörä uhkaisi kaatua.

Hyvillä fiilliksillä uuteen kokeeseen

Seuraava käsittelykoepäivä koitti ja jälleen fiilikseni oli hyvä. Ajoimme Tattarisuon harjoittelualueelle ja pääsimme harjoittelemaan läpi kaikki tehtävät. Tehtävät sujuivat hyvin ja varmasti. Hidasajossa nopeuteni meinasi hieman nousta, joten tiputin sitä hieman.

Käsittelykoe alkoi, mutta kuinka ollakaan, vähensin pujottelussa nopeutta hieman liikaa ja kaaduin kaarteessa kyljelleni! Jälleen kirosanat raikuivat kypäräni sisällä, ja koe oli keskeytynyt. Itketti ja hävetti ja olin pefektionistina vihainen itselleni.

Olin ensimmäisestä käsittelykokeesta palattaessa onnistunut kaatamaan pyörän jalalleni ja sääreeni oli tullut aika hurjan näköinen lihasvamma, joka ei ottanut parantuakseen moneen viikkoon. Onneksi Start autokoulun vakuutus kattoi lääkärikäynnin, sillä sääri oli yllättäen tulehtunut ja sain siihen antibioottikuurin sekä jouduin myöhemmin poistattamaan nestettä, joka oli koteloitunut sääriluun alapinnalle.

Olin jo aika uupunut omaan opiskeluuni, sillä syksy lähestyi, työt kasaantuivat ja jouduin varomaan kipeää jalkaani. Seuraavat käsittelykokeet venyivät pitkälle syksyyn ja kausi olisi auttamatta ohi, kun vihdoin saisin kortin.

Tein siis vähän surullisen, mutta varmasti järkevän päätöksen. Soitin autokouluun Kaitsulle ja ehdotin että jatkaisimme ajotunteja keväällä ja varaisimme heti ensimmäisen käsittelykoeajan, kun kalenterit avataan. Näinollen pääsisin heti ajamaan ja saisin tarvittavan varmuuden omaan motoristiurani alkuun. Kaitsu ymmärsi ajatukseni ja tunteeni ja päätimme yhdessä, että ajo-opiskelu jatkuu keväällä.

Nyt minulla on puoli vuotta aikaa selvitellä oma pettymykseni epäonnistumisiini ja osaamiseeni ja sitten uusin voimin muistella keväällä saamani opit, sekä päästä läpi käsittelykokeesta kuin vettä vain. Sitä odotellessa!

Marjo Lahti

49 vuotta.

Kolme lasta, joista kaksi aikuista.

Näyttelijä FIA, Koulutettu hieroja, Urheiluhieroja Opiskelija EAT, Optimiterapeutti.

Harrastukset: kuntonyrkkeily, juoksu, kuntosali, kirjoittaminen, lukeminen, maalaaminen, tanssi, laulu, kaikki luova toiminta, kirppisten kiertely, kaikenlaisen uuden oppiminen ja itsensä haastaminen.

Aiheesta aiemmin:

Torstai 2.7.2026 09:02

Marjon matka torkkuvasta kyytiläisestä prätkäkuskiksi, osa 2: Yllättäviä haasteita matkalla

Tiistai 26.5.2026 10:46

Marjon matka torkkuvasta kyytiläisestä prätkäkorttiin, osa 1: Uuden elämän ensi askelet